Voitelupukki

01.03.2019 16:26 | Tapani Lepänen

Voitelu vaatii tilaa, myös voitelutelineen säilyttämisen osalta. Norjalainen innovaatio mahdollistaa voitelun ja säilytyksen myös pienissä tiloissa.

Suksien huoltaminen on mukavaa puuhaa, kun sitä varten on tila ja välineet. Kaupunkikodissa niin ei vain läheskään aina ole, eikä ollut siinä norjalaisessa opiskelija-asunnossakaan, josta Happy Norwegian sai alkunsa.

Tahmea kumi pitää paikallaan niin Mr.Gripyksi kutsutun telineen kuin suksetkin.

Kahden opiskelutoverin kehittämä voiteluteline syntyi omasta tarpeesta ja hämmästyttää yksinkertaisuudellaan. Kysymys on kahdesta kitkakumilla päällystetystä laatikosta, joiden varaan sukset lasketaan vapaasti.

Perinteisiin voitelutelineisiin verrattuna iloisen norjalaisen etuna on pieni säilytystila ja liikuteltavuus. Se on helppo pinota komeroon tai pakata auton perään hiihtoreissua varten.

Voitelupiste syntyy käden käänteessä eteisen lattialle, parvekkeelle, mökille, kuistille tai vaikka parkkipaikan reunaan.

Lisää neliöitä se ei tietenkään tuo pieneenkään kotiin. Työskentelytilaa on oltava koko suksen mitalta, ja sen verran sotkuistakin puuhaa voitelu on, ettei se ole millään välineillä parhaimmillaan asuintiloissa.

Näillä reunaehdoilla telineen sijoittelu on kuitenkin vapaata. Satunnaiset huoltotyöt tekee hyvinkin lattialla, mutta ahkerammassa käytössä alkavat painaa myös ergonomiset seikat.

Parhaimmillaan teline on pöytätasolla.

Idea toimii. Tahmea kumi, jota on sekä ylä- että alapuolella, pitää paikallaan niin Mr.Gripyksi kutsutun telineen kuin suksetkin.

Pukit on muotoiltu siten, että suksen taipuessa ne ikään kuin kiilautuvat alustaansa. Kun pinnat pitää puhtaana, siklaus, harjaus ja korkkaus hoituvat ilman ongelmia.

Latusuksipari mahtuu pukille kerralla. Erityisen hyvin teline soveltuu myös laskettelusuksille ja lumilaudoille, joiden kiinnittäminen perinteisiin telineisiin on joskus konstikasta.

Kun pukit kääntää poikittain, laskettelusuksen saa asetettua pystyasentoon kanttien tekemistä varten. Tätä ominaisuutta ei voi enää kehua tukevaksi, mutta tyhjää paremmaksi kuitenkin.