Vinkkejä Islantiin

07.06.2019 | Raija Hentman

Islanti on kiehtova, erilainen maa, yhdistelmä tuliperäisyyttä ja arktisuutta.

Kahdella kahden viikon kierroksella eri vuosina on ehtinyt raapaista vain osaa Islannin maisemista, mutta niistä on hyvä aloittaa. Etelärannikko on kaikkein ruuhkaisinta aluetta, mutta onpa siellä myös koko joukko hienoja nähtävyyksiä. Länsirannikolla 90 kilometriä pitkän Snæfellsnesin niemen kärjessä sijaitsee yksi maan kansallispuistoista. Länsivuonojen asumattomin alue Hornstradir on jännittävä paikka, jonne pääsee vain veneellä. Pohjois-Islannissa valaat, putoukset ja Mývatn-Laxán luonnonsuojelualue houkuttelevat sankkoja joukkoja. Etelä- ja pohjoisrannikon väliin jää karuakin karumpi keskiylänkö, jonka voi ylittää vain siihen sopivilla kulkuneuvoilla.

Mielettömiä maisemia

Huikaisevia maisemia on joka puolella Islantia, joten seuraavat ovat vain pienen pienet maistiaiset.

Länsi-Islannissa Snæfellsnesin 90 km pitkän niemimaan kärjessä sijaitsee Snæfellsjökullin kansallispuisto jäätiköineen ja luolineen. Dritvík niemimaan kärjessä on ollut kalastusveneiden tukikohta vesille aikana, jolloin merelle mentiin soutuveneillä. Rannalla makaa neljä kiveä, joilla mitattiin porukkaan pyrkivien voimat, sillä merensoutaminen oli rankkaa puuhaa. Jos 154 kg kivi nousi vyötärön korkeudelle, mies oli tosivahva, 100 kg nostava oli vahva, 54 kg kiveä nostava katsottiin rääpäleeksi ja nynnyksi, jos nousi vain 23 kg.

Reynisfjaran grafiitinharmaa hiekkaranta etelärannikolla Víkin taajamasta länteen houkuttelee karuudellaan. Jymisevät valtameren aallot hypnotisoivat, mutta ovat myös vaarallisia, sillä muutaman vuoden välein iso aalto on kaapannut varomattoman turistin ja vienyt mennessään. Hiekkarannan länsipäässä kohoaa Dyrhólaeyn lintuvuori lunneineen ja itäpäässä basalttipylväistä muodostunut iso luola.

Landmannalaugarin keskiylängön tavoittaa vaivattomimmin bussin kyydissä, mutta nelivetomaasturi tuo myös perille. Tunturitupa, leirintäalue, patikkareitit ja luonnon lämminvesiallas ovat paikan palveluita. Uskomattomat maisemat taas nyrjäyttävät niskat: moniväriset tunturit, mustat laavakentät, kirkkaan vihreät suot ja moniväriset kukat.

Islannin erämaiset keskiosat

Islannin keskiosat ovat lähes tyhjää ja autiota erämaata, mutta karuudessaan vaikuttavat. Keskiylänköä halkoo kaksi tietä, jotka ovat auki kesällä lumien sulettua. Läntinen Kjölur eli tie F35 on helppokulkuisempi kuin Sprengisandur (tie F26). Kjölur halkoo tummia laavahiekkoja kahden jäätikön välissä kunnes laskeutuu vehreään laaksoon. Sprengisandur suuntaa Hofsjökullin ja Vatnajökullin välistä koilliseen. Tiet on pukattu puskutraktorilla laavahiekkaan ja varsinkin Sprengisandur monine jokien ylityksineen vaatii järeän nelivetoauton ja ajotaitoa jollei hyppää bussin kyytiin. Loppukesästä teiden nimismiehenkiharat syvenevät ja sisuskalut järjestäytyvät päivän mittaan uuteen uskoon.

Mývatn pohjoisessa, Akureyristä itä-kaakkoon, tarjoaa tutkittavaa useammaksi päiväksi. Maisemien lisäksi järvi on oikea lintuparatiisi. Kraflan tulivuorialue purkautui viimeksi vuonna 1984. Kun kapuaa romahtaneen tulivuoren reunalle, kraatterissa päilyy turkoosi vesi, laakson toisella reunalla levittäytyvät laajat laavakentät polkuineen ja alempana lämpövoimala puhaltaa höyryjä kovalla metelillä. Dimmuborgirin kuivalla maalla sijaitsevia laavamuodostelmia vastaavia löytyy vain Meksikosta, mutta siellä ei varmaankaan asu samanlaisia peikkoja kuin Dimmuborgirissa.

Ásbyrgin hevosenkengän muotoisen kanjonin muotoili todennäköisesti parissa päivässä valtavien jäätikköjärvien purkautuminen Vatnajökullin jäätikön reunamilla joskus 2 500–5 000 vuotta sitten. Hurja vesihyöky putsasi Jökulsá á Fjöllum -joen ja Ásbyrgin kanjonin irtomaista. Korkeiden kallioseinämien suojaamassa laaksossa kasvaa nyt rehevää koivikkoa ja polusto muodostaa erimittaisia lenkkejä.

Hornstrandirin niemimaan vakituinen asutus päättyi jo 1950-luvulla, sillä elämä oli liian hankalaa. Kesäasukkaat ja turistit tuovat eloa kesällä. Alue on tavoitettavissa venekyydillä. Hornbjarg on esimerkki huikeista näkymistä satoja metrejä korkeilta rantajyrkänteiltä. Paikka on helposti saavutettavissa Hornbjargsvitin majakkamajoituksesta.

Jymisevät vedet

Putouksia, koskia ja jäätikköjokia Islannissa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Ne helpoimmin tavoitettavat ovat tietenkin myös suosituimpia.

Gullfossin vaikuttava putous on osa Kultaisen kolmion kierrosta, johon kuuluvat myös þingvellir ja Geysirin geoterminen alue. Kierroksia Reykjavikista on tarjolla usealta yrittäjältä päivittäin.

Seljalandsfoss tulee ensimmäisenä vastaan, kun ajetaan päätietä etelärannikolla kohti itää. Putouksen erikoisuus on, että vedet kuohuvat alas ulospäin kallistuvalta kielekkeeltä, ja vesihuntua pääsee tarkastelemaan myös putouksen takaa. Sadevarusteet ovat tarpeen aina.

38 km itään Seljalandsfossilta Skógafossin märkä pitsihuntu putoaa kallion reunalta suoraan alas. Putousta voi ihailla myös sen yläpuolella sijaitsevalta katselulavalta. Jokivartta voi jatkaa merkittyä reittiä Þórsmörkiin.

Aldeyarfoss kohisee Sprengisandurin aution ylängön pohjoislaidalla, melkein ylängön ylittävän tien F26 ja pohjoisesta etelään kurkottavan tien 842 yhtymäkohdassa. Kanjonin reunojen säännölliset basalttipylväät ovat todella näyttäviä. Tie 842 laskeutuu putouksen jälkeen Sjálfandafljót-jokea reunustavaan syvään laaksoon ja yhtyy pohjoisessa valtatie 1:een.

Jökulsá á Fjöllum -joki kerää voimansa etelästä Vatnajökullin jäätikön sulamisvesistä. Mývatnista koilliseen joen varressa on kaksi Vatnajökullin kansallispuistoon kuuluvaa erillistä putousta, Dettifoss ja Selfoss, jotka keräävät väkeä.

Dettifoss jytisee raskaana ja tasaisena putouksena. Kanjonista nousevan vesisumun kastellessa naaman, vaatteet ja kameran, vain vaivoin tajuaa Euroopan suurimman virtaaman (500 m³/sek) voiman, kun se syöksyy sata metriä leveänä kuohuna 45 metriä korkean jyrkänteen yli.

Selfoss vähän matkaa ylävirran puolella on taas jakautunut useaksi kauniiksi vesihunnuksi mustanpuhuvien basalttipylväiden väliin.

Goðafoss noin Akureyrin ja Mývatnin puolivälissä valtatie 1:n vieressä liittyy Islannin historiaan. Vuonna 1000 Þorgeir Ljósvetningagoði Þorkelssonin, Althingin eli Islannin parlamentin lainpuhujan (lakeja ei ollut vielä kirjallisessa muodossa) tehtäväksi annettiin päättää kääntyvätkö islantilaiset kristinuskoon. Sen päätettyään hän tarinan mukaan heitti viikinkiuskontoon kuuluvat esineensä putoukseen.

Hupenevat jäätiköt

Islannissa on useita jäätiköitä, jotka hupenevat yhtä huolestuttavaa vauhtia kuin muuallakin maailmassa. Esiteltäville jäätiköille pääsee helposti kokeilemaan turvallista liikkumista jäisillä pinnoilla ja railojen välissä saaden samalla tietoiskun jäätiköistä.

Sólheimajökull on jäätikkökieleke, joka virtaa u-laaksossa Mýrdalsjökulin jäätiköltä etelärannikolla. Näkymä on kaikkea muuta kuin kimaltavaa valkoista ja sinistä jäätä, sillä Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus muutaman kilometrin päässä vuonna 2010 tuprautti ilmoille tuhkaa tonnikaupalla. Paitsi jäätikköretkille, paikalla pääsee myös melomaan jäätikön reunasta irronneiden lohkareiden sekaan sulavesijoelle.

Vatnajökull on Euroopan suurin jäätikkö. Se peittää noin 8 % Islannin pinta-alasta ja paksuutta on suurimmillaan tuhat metriä. Jäätikön nimeä kantavalla kansallispuistolla on kokoa huikeat 14 141 km². Skaftafellin kansallispuisto jäätikön lounaisreunalla sulautui uuteen kansallispuistoon, kun se perustettiin 2008. Jäätikölle järjestetään parista tunnista useaan päivään kestäviä retkiä eripuolilla puistoa, lähimmät Skaftafellista.

Jökulsárlónin järvi alkoi muodostua ilmeisesti 1940-luvun lopulla Vatnajökullin reunalla virtaavan jäätikkökielekkeen vetäytyessä. Breiðamerkurjökullin jäätikkövirran etureunasta irtoavat noin 30 m korkeat jäävuoret täyttävät laguunin. Niiden sekaan pääsee, kun maksaa kierroksesta sekä maalla että vedessä kulkevalla amfibioaluksella.

Kiehuva maa

Reykjavikin lähellä Reykjanesin niemellä on kaksi helposti saavutettavaa geotermistä aluetta, Seltún ja Gunnuhver. Seltún sijaitsee tien 42 varrella, Kleifarvatn-järven eteläpuolelta. Gunnuhverin mutalähteet ja puhisevat höyrypurkaukset löytyvät Reykjanesin lounaisimmasta kulmasta.

Hveravellirin geoterminen alue läntisen ylänkötien (35) Kjölurin varrella yllättää autiuden keskellä.

Hverir sijaitsee Mývatnin itäpuolella, Kraflan nähtävyyksille vievän tien varressa. Laajalla alueella kiehuvat mutakuopat roiskivat sinistä savea, äänekäs fumaroli työntää kovalla paineella kuumaa höyryä maan uumenista. Turvalliset kävelyalueet on rajattu, sillä paikoin hapero maa voi pettää ja seurauksena on vakavia vammoja. Rikki haiskahtaa vahvasti ja viereisen Námafjall-tunturin kupeilla useasta kohdasta nousee höyryä ja kellertävä väri merkkaa rikkilähteitä.

Ihanaa likoamista

Islanti tarjoaa niin monia mahdollisuuksia liottaa itseään eri lämpöisissä altaissa, että niistä saisi oman kirjansa. Tässä muutamia esimerkkejä reissuiltani.

Hveragerðin taajama 45 kilometriä Reykjavikista itään sijaitsee geotermisellä alueella. Kylän pohjoislaidalta, sen läpi kulkevan tien päästä alkaa polku, joka johdattaa Reykjadalurin laaksoon ja uimapaikalle huikeissa maisemissa, ohi höyrypatsaita puskevien rinteiden ja reitin vieressä kiehuvien lähteiden. Tai uimisesta ei voi puhua, sillä matala pikkujoki on padottu altaiksi, joissa lillua. Katottomat lautaseinämät toimittavat pukukoppien virkaa.

Kun Kjölurin läntiseltä ylänkötieltä 35 poiketaan länteen, päädytään Hveravellirin luonnonsuojelu- ja leirintäalueelle. Paikka sijaitsee höyryävän ja puhisevan alueen vieressä, jota värjäävät rikki ja muut mineraalit. Geotermiseltä alueelta alkunsa saava puro antaa vetensä myös kuumavesialtaaseen, joka on muurattu joen kupeeseen. Totuttelulla nahka juuri ja juuri sietää, kun upottautuu hitaasti veteen. Aika huikea paikka!

Landmannalaugarin kylpypaikka sijaitsee suositun vaellusreitin alkupisteen lähellä. Paikassa jossa kuumavetinen ja viileävetinen joki yhtyvät, on mitä mukavinta liottaa itseään komean maiseman keskellä.

Mývatn Nature Baths on pohjoisen vastine Reykjanesin Blue Lagoonille.

Krossneslaug Norðurfjörðissa löytyy melkein tien 649 tien päästä Hornstrandirin niemen itälaidalta. Uima-allas taivasalla on karu, mutta näkymä valtamerelle on pysäyttävä.

Reykjarfjörðurissa 1950-luvulla autioituneella Hornstrandirin niemimaalla on muutama talo hulppeissa maisemissa. Turistien ja kesäasukkaiden käytössä on 20-metrinen allas. Toiseen suuntaan aukeaa rannaton meri ja toisella puolella kohoaa Drangajökullin hohtava jäätikkö. Nettisivut ovat islanniksi, mutta sähköpostitse vastauksen paikan mökkimajoituksesta saanee myös englanniksi.

Flooraa ja faunaa

Kasveista kiinnostuneille Islannin luonto tarjoaa paljolti samoja kasveja kuin Suomen Lapissa. Kaikkea, mikä siellä kukoistaa, ei meillä kuitenkaan tavata. Ehkä näyttävin kukka on naalin horsmalla, jonka kukinnot luovat aniliinin punaisia väriläiskiä maisemaan.

Islanti houkuttelee lintuharrastajia lukuisille rannikon lintuvuorille. Mývatn on oma lukunsa lintuparatiisina. Lukuisat yritykset järjestävät valas- ja hyljesafareita. On aika majesteetillinen näky, kun ryhävalaan pyrstö kohoaa veden yläpuolelle sen sukeltaessa. Kannattaa kuitenkin selvittää etukäteen milloin on parhaat mahdollisuudet nähdä valaita.

Hornstrandirissa elää rinnakkain merilintujen kanssa vahva naalikanta, joten siellä on hyvä mahdollisuus nähdä näitä söpöjä rosvoja.

Paikasta toiseen

Auton vuokraaminen suo liikkumisen vapauden, mutta kannattaa selvittää etukäteen millaisissa paikoissa kyseisen vuokraajan kyseisellä automerkillä on luvallista liikkua. Eroja on. Sisämaassa jännimpiin kohteisiin pitää vuokrata monsteriluokan maastoauto, sillä tie on laavakenttään pukattu ura ja siltoja välillä tulvivien jokien yli ei ole. Islannin kiertävällä asvaltoidulla rengastiellä pärjää autolla kuin autolla. Myös paikallisbussit liikennöivät ympärivuotisesti ja aikataulutetut turistibussit kiertävät kesäsesonkina.

Muutamia majapaikkoja

Räjähdysmäisesti kasvaneen matkailun vuoksi telttailua on rajoitettu tiuhemmin asutetuilla alueilla. Telttailu ei ole sallittua luonnonsuojelualueilla. Myös Islannin maasto asettaa omat rajoituksensa sille, minne telttansa voi pystyttää. Hostelleja, hotelleja, B&B-majoitusta ja majataloja on joka lähtöön.

Leirintäalueita löytyy ympäri maata, mutta vilkkaimmilla seuduilla, kuten etelärannikolla, tuppaa olemaan levotonta, ja esimerkiksi saniteettitilat ja ruokailutilat eivät oikein riitä.

Suomalaiseen mentaliteettiin sopii oikein hyvin valtatie 1:n pohjoispuolelta löytynyt telttailualue noin Laugarin kylän ja Akureyrin puolivälistä. Pienet telttamerkit opastivat paikalle, jossa oli vessat, vesipiste, roskis ja kuormalavoista rakennetut ”nojatuolit” koivikkotörmien suojaamalla niityllä.