Välimaastossa

07.09.2022 | Tapani Leppänen

Marraskuu houkuttelee takkatulen ääreen, ja mikäs sen mukavampaa onkaan – reippaan ulkoilupäivän jälkeen. Kolme kansallispuistoa ja kolme maastopyöräreittiä. Ylös, ulos ja rospuuttoretkelle.

Monen retkeilijän kalenterissa syksy rajoittuu ruskaan. Sen jälkeen koittaa marraskuu, joka voi kestää nykymittapuulla kevääseen asti. Maan eteläosassa tulee vuosia, jolloin talvi jää väliin tai antaa ainakin odottaa itseään.

Marraskuu ei ole pelkkä kalenterikuukausi, vaan mielentila. Mainettaan parempi retkeilykuukausi se kuitenkin on, ja aivan liian pitkä aika hukattavaksi. Retkeilyllä, jos millä, on vaikutuksensa myös mielentilaan. Sen sijaan, että sulkeutuu sisälle, kannattaa lähteä ulos.

Syksyn ja talven taitteessa suosituimmissakin retkikohteissa on tilaa. Tai sitten voi valita paikan, joka on syystä tai toisesta jäänyt käymättä.

Tässä jutussa pyöräillään paitsi syksyn ja talven, myös eteläisen ja pohjoisen Suomen välimaastossa, sopivalla etäisyydellä isoista asutuskeskuksista.

Isojärvi, Seitseminen ja Lauhanvuori sijoittuvat noin sadan kilometrin välein Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan väliselle akselille. Näistä, kuten monista muistakin kansallispuistosta, löytyy nykyään maastopyöräilijöille osoitettu reitti.

Seitsemistä ja Isojärveä värittää savottahistoria. Sen peruja ovat tukkijätkien lapiotyönä tasoittamat polkupyörätiet, jätkän polut. On kiehtovaa, että nykyisten pyöräreittien pohjat tehtiin jo sotien jälkeen, jotkut aiemminkin.

Lauhanvuoressa pyöräily on sallittu jokamiehenoikeudella. Suojelualueella se ei ole itsestäänselvyys, vaan pikemminkin poikkeus. Retkikohteen sääntöihin ja rajoituksiin on syytä tutustua aina ennen lähtöä.

Marraskuussa illat ovat pitkiä, mutta valoisan aikana ehtii tekemään mukavan lenkin.

Eletään aikaa, jolloin lehti on lähtenyt puusta. Ensimmäiset yöpakkaset tekevät etelässäkin tuloaan. Aamulla maa voi olla valkoinen tai vesilätäköt riitteessä.

Metsä on hiljainen ja raikas.

 

[01] Seitseminen

Talven ensimmäinen pakkasaamu saa usvan vaeltamaan peilityynen lammen pinnalla. Suo on peittynyt valkean kuuraan. Aamuauringon ensimmäiset säteet tekevät maisemasta häkellyttävän kauniin. Näytelmä kestää vain hetken, mutta marraskuussa sen näkevät aamu-unisetkin.

Rantavesissä on jo paikoin riitettä, polulla taas vesilammikot jäässä. Pyörän rengas rapsahtaa läpi ja hakee välillä reittiään kohmeisessa urassa.

Seitsemisessä pyöräilijöille osoitettu noin 20 kilometrin kierros perustuu aluetta halkoviin metsäteihin. Muutamaa sorapätkää lukuun ottamatta ne eivät kuitenkaan ole pakollisia siirtymiä, vaan kauniiden maisemien reunustamia metsittyneitä tiepohjia.

Kapeampaa polkua ajetaan Tulusmäestä Seitsemisjoelle. Pitkäjärven savottakämppää kohti ura levenee 1930-luvulla tasoitetuksi polkupyörätieksi, jota pitkin sen ajan metsätyömiehet polkivat työmailleen.

Toinen polunpätkä on Tasaisenkankaan ja Liesijärven välinen pisto. Kapea polku kiemurtelee sammalen peittämässä satumetsässä ja saapuu lopulta järven rannassa olevalle tulipaikalle. Tämä polku kannattaa ajaa, vaikka se viekin sivuun rengasreitiltä.

Seitsemisen kansallispuisto ei paljasta pyöräilijälle kaikkia salojaan. Pyöräreitiltä kannattaa jalkautua ainakin Multiharjun vanhaan metsään ja Saari-Soljasen luontopolulle.

Pitkäjärven savottakämppä on metsähallituksen vuokrakämppä. Perille pääsee autolla, joten paikka sopii hyvin retken lähtöpaikaksi. Muita vaihtoehtoja ovat Soljaset tai Tulusmäki, jonne on alle kilometri Multiharjun parkkipaikalta. Huonemajoitusta löytyy hieman etäämpänä sijaitsevasta luontokeskuksesta.

Pyöräilyyn soveltuvia hiekkateitä on kansallispuiston alueella enemmänkin. Polkureitti jatkuu puiston ulkopuolelle Tulusmäestä osana Pirkan Taipaleen retkeilyreittiä. Tätä osuutta kuvataan maastopyöräilijälle vaativaksi.

luontoon.fi/seitseminen

[02] Isojärvi

Heretyn kämpällä on hiljaista. Kesäkahvila on sulkenut ovensa, mutta majoitus järjestyi vanhan tukkikämpän vierashuoneesta. Pönttöuuni ja rautarunkoiset kerrossängyt takaavat tunnelmallisen yösijan. Ollaan talon ”terävässä päässä”, entisissä työnjohdon majoitustiloissa.

Isojärven kansallispuiston maastopyöräreitti lähtee kämpän pihasta. Ensimmäiset puoli kilometriä rullataan Heretyn luontopolkua kohti Kannuslahtea. Kurkijärven rannalla olevalle tulipaikalle kannattaa tehdä pieni pisto, vaikka sitten vaatetauon merkeissä.

Isojärvelläkin on tukkijätkien tekemää polkupyörätietä, jota voisi kai nykymittapuulla kutsua mukavasti rullaavaksi poluksi. Sitä on luvassa Heretyn ja Lortikan tukkikämppien välisellä osuudella, mutta myös kivikkoisempia ja kosteampia paikkoja.

Majavien aikaansaannokset ovat oma lukunsa. Jos kansallispuistojen nimikkoeläimiä yleensä esiintyy lähinnä infotauluissa, täällä niiden jäljet näkyvät kaikkialla.

Ensimmäinen tulvapaikka tuli vastaan pian Kannuslahden jälkeen, kun majava oli padonnut Kuorejärven ja Kurkijärven välisen laskuojan. Irtonaisia lankkuja pitkin paikka oli juuri ja juuri kuivin jaloin talutettavissa.

Toisen kerran tulva yllätti puiston ulkopuolella, Partajärven rannalla, jossa majavan pesää pääsi ihmettelemään polun varressa. Tämä kohta oli ajettavissa, kieli keskellä suuta.

Heretystä lukien reitin alkupuolisko on sekä polun että korkeuserojen suhteen vaativinta ja samalla antoisinta maastoa. Nousut ovat lyhyitä, mutta jyrkkiä ja paikoin kivisiä. Vastaan tulee paljon vuori-loppuisia paikannimiä.

Maaston vaikeakulkuisuuden vuoksi savotoilta on säästynyt myös vanhaa tunnelmallista metsää. Paikoin synkkä sammalpeitteinen metsä vaihtuu hetkessä karuun kalliomaastoon ja taas kohta rehevään puronvarteen.

Kansallispuiston nimikkojärven rannassa sijaitsevalle Kalalahden tulipaikalle tehdään Kannuslahden tavoin lyhyt pisto. Tästä eteenpäin matka taittuu joutuisammin, ja viimeiset kilometrit ennen Herettyä ovat silkkaa soratietä.

Kansallispuiston ulkopuolelta löytyy Kuhmoisten kunnan merkitsemä maastopyöräreitti. Kuhmoisten kuhmurat nimiselle 65 kilometrin reitille pääsee Heretystä. Se kulkee enimmäkseen metsäteitä pitkin, mutta poikkeaa välillä myös kapeammilla poluilla.

luontoon.fi/isojarvi

isojarvioutdoors.fi

 

[03] Lauhanvuori

Syksyn ensimmäinen pakkasyö on kovettanut polun kosteat kohdat rapsakoiksi. Tällaisina aamuina juurakot olisivat liukkaita, jos niitä nimittäin olisi. Sileämpää polkua on harvassa paikassa.

Lauhanvuoren maasto on kaunista, vihreiden sammalten ja valkoisena hohtavien jäkäläkenttien maalaamaa valoisaa kangasmetsää. Usvaverhon takaa paistava aamuaurinko luo metsään taianomaisen tunnelman. Pian kosteus haihtuu, ja lämpö palailee puseroon. Varpaatkin heräilevät kohmeesta.

Korkeuseroa kertyy salakavalasti. Lakeuden vuorelle ei oikeastaan edes miellä kiipeävänsä ennen kuin kapuaa huipulla olevaan näkötorniin ja antaa katseen kiertää.

Noin sata metriä ympäröivää maastoa korkeampi Lauhanvuori kohosi muinaisesta Itämerestä noin 10 000 vuotta sitten. Muu Pohjanmaa seurasi perässä. Nykyisen Pohjanlahden rannalle tulee linnuntietä jo viitisenkymmentä kilometriä.

Pirunpellot ja muinaisten tyrskyjen hiomat rantatörmät herättivät ihmetystä entisajan ihmisissä. Nyt ne kuuluvat Lauhanvuoren ja Hämeenkankaan muodostaman geoparkin nähtävyyksiin osana UNESCON perustamaa kansainvälistä geologisten kohteiden verkostoa.

Lauhanvuoren kansallispuistoon perustettu Geobike-reitti koostuu kahdesta lenkistä ja niiden välisestä, noin viiden kilometrin siirtymästä. Puiston ydinosia kiertävä 16 kilometrin kierros on pääosin alussa kuvattua, kangasmaastossa mutkittelevaa neulaspolkua. Taukopaikaksi sopii Spitaalijärven rannalla oleva keittokatos.

Lauhansarven matkailukeskuksen lähellä oleva 8 kilometrin lenkki ei ole ihan samanlaista herkkua, mutta esittelee muutamia geologisia nähtävyyksiä kuten Kivijadaksi kutsutun muinaisrannan ja Aumakiveksi ristityn toorin.

Geopark-reitille merkityn soratiesiirtymän sijaan Kivijadalta voi ajella Spitaalijärvelle myös retkeilyreittiä pitkin. Lauhanvuoren kansallispuistossa pyöräily on sallittu kaikilla selvästi erottuvilla poluilla.

luontoon.fi/lauhanvuori

lhgeopark.fi