Valamosta Olavinlinnaan

08.09.2021 | Sauli Herva

Kirkkoveneellä matkaaminen halki aitosavolaisen järviseudun vesistömaisemien on huiman hieno ja mieleenpainuva kulttuuri- ja luontoelämys. Samalla se on vertaansa vailla oleva sukellus suomalaiseen sielunmaisemaan, ja lähes tulkoon pyhiinvaellus – totta tosiaan.

Jo sata vuotta sitten Heinäveden reitti tunnettiin maalaismaisemineen, kimmeltävine järvipeileineen, sokkeloisine salmineen, vanhoine kanavineen ja sisävesihöyryineen yhtenä Suomen sekä kauneimmista että suosituimmista matkailukohteista.

Ei ole siis mikään ihme, että ulkoilmakuvajournalistin orastava kiinnostus heräsi välittömästi, kun mahdollisuus liittyä mukaan Heinävedenreittiä soudettavaan kirkkovenevaellukseen osui kohdilleen. Ja kun samaan pakettiin oli kääritty vielä mielenkiintoisia kulttuuri- ja luontokohteita, kuten tutustumiset Valamon luostariin ja Olavinlinnaan sekä Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistoihin, ynnä muuta jännittävää, oli lähtö kirkkoveneretkelle sillä selvä.

Ennalta oli myös selvää se, että kirkkovenevaelluksen retkijärjestelyt olisivat huippuluokkaa, sillä vaellusohjelman suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi sulkavalainen soutukonkari ja kirkkoveneperämies Paavo Immonen. Logistiikka ja huolto puolestaan oli kirkkoveneguru Reino Eerikäisen kokeneissa ja luotettavissa käsissä.

Herrojen ammattitaito ja kokemus erilaisten soutu- ja hiihtovaellusten järjestämisessä on tunnetusti täysin vertaansa vailla, suorastaan veret seisauttavaa.

Tällä kertaa kirkkoveneellä oltiin matkassa ”Pyhän Olavin soutu” -teemalla ja näin ollen siis eräänlaisella pyhiinvaellusmatkalla.

Sana pyhiinvaeltaja tulee latinankielisestä sanasta peregrinus, ja tarkoittaa pyhään paikkaan matkalla olevaa muukalaista. Todellinen pyhiinvaeltaja matkustaa siis erityisiä pyhät paikat omaan kotipaikkakuntaan yhdistäviä pyhiinvaellusreittejä.

Eurooppalaisten pyhiinvaelluskohteiden helmi on Caminos de Santiagon vaellusreitti Espanjassa, joka houkuttelee satoja tuhansia retkeilijöitä vuosittain. Pyhän Olavin reiteillä pyritään kunnianhimoisesti samaan sarjaan.

Savonlinnassa kuningasajatus on, että jonakin päivänä seudun vesireitit ovat osa Euroopan neuvoston kulttuurireittien verkostoa. Saimaan henkeäsalpaava vesistö voi tällä tavalla liittyä Pyhän Olavin haudalle Nidarosin katedraaliin Trondheimiin johtaviin Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitteihin.

Savonlinnassa kuningasajatus on, että jonakin päivänä seudun vesireitit ovat osa Euroopan neuvoston kulttuurireittien verkostoa.
 

Postmodernissa maailmassa kiinnostus pyhiinvaelluksiin näyttää ainakin länsimaissa viime vuosikymmeninä lisääntyneen.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että yhtenäiskulttuurin mureneminen aiheuttaa jonkinlaista henkistä ja hengellistä epävarmuutta. Eroamme kirkosta mutta samaan aikaan etsimme, kokeilemme ja löydämme kaikenlaista. Aika monilla meistä on ehkä pallo vähän hukassa.

Monista muista turisteista pyhiinvaeltajat eroavat siinä, että he etsivät matkoiltaan hengellisyyttä ja valitsevat pyhiä paikkoja retkikohteikseen.

Kaikki pyhiinvaeltajat eivät kuitenkaan kulje pyhiinvaellusreittejä vain hengellisistä tai uskonnollisista syistä. Moni hakee ja kokee pyhiinvaelluksiltaan aivan toisenlaista henkisyyttä ja hiljaisuutta.

Osa on kiinnostunut historiallisista tapahtumista ja tarinoista, toiset kulttuuri- ja luontoelämyksistä. Tai sitten pyhiinvaellusreitin kulkeminen voi olla vain rauhoittavaa ja rentouttavaa liikuntaa.

Pyhä Olavi on tärkeä pyhimys sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa. Majapaikat ja tutustumiskohteet oli valittu ”kirkkovenepyhiinvaellukselle” hauskasti, mukavasti ja retken teemaan sopivasti.

Kokoontumisajo tapahtui Savonlinnan Kirkkoniemessä. Torilla bussimatkaeväiksi ensimmäiseen tutustumiskohteeseen ja soudun lähtöpaikalle Valamon ortodoksiseen munkkiluostariin nautittiin savolaisille lähes pyhät liha- ja omenalörtsyt.

Valamossa, jos missä, kuka tahansa tapaluterilainen voi tuntea pyhyyden läsnäolon. Pelkkä majoittuminen ja ruokailu Valamon vieraana riittävät. Kaikille avointa varhaisaamun jumalanpalvelusta voi silti kernaasti suositella pakanoillekin jo pelkästään yleissivistyksen ja oman maailmankuvan avartamisen vuoksi.

Luostarin johtaja arkkimandriitta Sergei siunasi aamulla kirkkovenesoutajat pyhiinvaellusmatkalleen.

Maallisempaa pyhyyttä koettiin puolestaan Varistaipaleella Suomen korkeimmassa (14,5 m) kanavassa. Aivan kuin olisi laskeuduttu kirkkoveneellä alas korkealta vuorelta.

Toisin kuin kanavarannan sillankorvan huoltoasemalla jäätelötötteröitä lipovat tai Kermanrannassa saunovat kirkkovenevaeltajat, jonkinlaista luonnonpyhyyttä vaikuttivat kokevan Karvion kosken perhokalastajat saalista jallittaessaan.

Enemmän tai vähemmän luonnonpyhiä olivat myös Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistojen vesialueet sekä Ukonvuoren kalliomaalaukset.

Arkista rahvaan pyhän tuntua oli Säynämön leirikeskuksessa ja majesteetillisempaa Olavinlinnan kappelissa.

Erikoisin ja hauskin pyhän ja arjen sekoitus oli yöpyminen retkipatjalla saarnatuolin alla Heinäveden kauniissa puukirkossa.

 

Pyhät Polut

Enonkoskelainen vuonna 2009 perustettu Pyhät Polut ry järjestää ohjattuja retkiä merkityillä vaellusreiteillä sekä ehdottaa reittejä omatoimiseen patikointiin, hiihtoon, pyöräilyyn ja vesiretkeilyyn.

Toiminnan ideana on tukea kansalaisten ja kanssaihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Hartauksien ja hiljentymisen kautta Pyhät Polut ry:n luonto- ja kulttuuriretkiin liittyy vahvasti myös hengellinen ulottuvuus ja ekumeeninen kristillisyys.

Pyhät Polut on Suomen Ladun jäsenyhdistys.

Hurja visio on, että joskus tulevaisuudessa Pyhät Polut -reitit kytkeytyisivät tärkeäksi osaksi yhtenäistä Novgorodista Venäjältä alkavaa, Manner-Suomen, Ahvenanmaan ja Ruotsin poikki kulkevaa, ja Trondheimiin johtavaa St. Olav Ways -pyhiinvaellusreittiä sekä Euroopan neuvoston kulttuurireittien verkostoa.

pyhatpolut.fi

Valamon luostari

Valamon munkkiluostari on elävä ortodoksisen kulttuurin ja uskonelämän keskus luonnonkauniilla Heinävedellä.

Ympäröivä aitosavolainen järviluonto ja luostarin levollinen ilmapiiri tarjoavat nykypäivän kiireiden keskellä elävälle ihmiselle ainutlaatuisen rauhoittumismahdollisuuden.

Valamon luostarilla on monivaiheinen ja pitkä, tuhatvuotinen historia. Sergei ja Herman Valamolaista kunnioitetaan Valamon luostarin perustajaisinä.

Uusi kivinen pääkirkko vihittiin käyttöön vuonna 1977.

Kronikka kertoo kreikkalaissyntyisen munkki Sergein saapuneen Novgorodista Laatokalle Valamon saarelle kilvoittelemaan jo 900-luvulla, myöhemmin karjalaissyntyinen munkki Herman tuli hänen seuraajakseen.

Maailman sodat vaikuttivat dramaattisesti Laatokalla toimineen Valamon luostarin vaiheisiin. Venäjälle yhteydet katkesivat vuoden 1917 bolsevikkivallankumouksessa.

Suomen ortodoksisen kirkon alaisuuteen liitetty luostari evakuoitiin armeijan kuorma-autoilla Laatokan yli rakennettua jäätietä pitkin talvella 1940.

Luostariveljestö löysi uuden kodin Heinävedeltä. Papinniemen kartanon päärakennuksessa ollutta pyhittäjäisiä esittänyttä ikonia evakkoveljet pitivät Jumalan johdatuksena, mikä muodostui peräti ratkaisevaksi tekijäksi luostarin uutta sijoituspaikkaa valittaessa.

Heinäveden Valamo jatkoi Laatokan Valamon maatalousluostarin perinteitä 1960-luvulle saakka, jolloin matkailusta alkoi vähitellen kehittyä luostarin pääelinkeino, kun vierasmajat, kahvilaravintola ja uusi hotellirakennus avattiin.

Uusi kivinen pääkirkko vihittiin käyttöön vuonna 1977.

Myöhemmin luostarinmäen pihapiiriin on rakennettu nykyaikainen palvelukeskus, kulttuurikeskus sekä kansanopisto majoitusrakennuksineen. Maatalousluostarin perinteestä muistuttavat runsaiden viinimarjaviljelmien sadosta jalostetut Valamon viinitehtaan maankuulut marjaliköörit ja -viinit.

Olavinlinna

Ruotsin ja Novgorodin vuonna 1323 solmimassa Pähkinäsaaren rauhassa nykyiset Savonlinnan seudut joutuivat tulevien vuosisatojen ajaksi tärkeäksi raja-alueeksi idän ja lännen mahtien välisessä valtakamppailussa.

Rajalinnoituksen rakentaminen tuli pian ajankohtaiseksi, jotta Ruotsin valtakunnan asema ja laajenemispyrkimykset idän suunnassa pystyttäisiin turvaamaan. Olavinlinnasta muodostui alueen hallinnollinen, sotilaallinen ja taloudellinen keskus.

Viipurin käskynhaltija Erik Akselinpoika Tott kirjoitti valtionhoitajalle:

”Herran vuonna 1475 rakennutin tämän linnan, minä Erik Axelinpoika Lagnön ritari, Jumalan kunniaksi, Kristukselle ja Pyhälle kristinuskolle vahvistukseksi.”

Suomen sodassa vuonna 1809 Savonlinnan rajakaupunki ja Olavinlinna menettivät sotavarustuksena merkityksensä.

Eerik Akselinpoika nimesi rakennuttamansa linnan idän ja lännen kirkkojen sekä kansan keskuudessa suositun suojelupyhimyksen Pyhän Olavin mukaan Olavinlinnaksi. Olavinlinnan rakentamisen myötä harvaanasutulle seudulle kasvoi vähitellen nykyinen Savonlinna, jolle kreivi Pietari Brahen määräyksellä annettiin kaupunkioikeudet vuonna 1639.

Alituisten kahakointien jälkeen Olavinlinna joutui 1740-luvulla pysyvästi Venäjän hallintaan ja alamaisuuteen. Suomen sodassa vuonna 1809 Savonlinnan rajakaupunki ja Olavinlinna menettivät sotavarustuksena merkityksensä.

Olavinlinna lähes autioitui venäläisen varuskunnan poistuttua linnasta vuonna 1847, kunnes Suomen senaatti teki vuonna 1871 päätöksen Olavinlinnan restauroinnista muinaismuistoksi. Kunnostustöitä on sittemmin jatkettu useaan otteeseen.

Olavinlinnasta kehittyi vähitellen suosittu matkailunähtävyys ja juhlapaikka. Savonlinnan Oopperajuhlien komea ja kukoistava tarina sai alkunsa jo yli 100 vuotta sitten vuonna 1912. Häiden ynnä muiden yksityistilaisuuksien pitopaikkana Olavinlinnan kappeli jatkaa Pyhän Olavin vuosituhantista ekumeenista kristillistä perintöä.