02.03.2022 | Jouni Laaksonen
Päiväretkellä ei paljon varusteita tarvita. Pieni reppu selkään ja sinne evästä ja juotavaa, hieman sään mukaista varavaatetta, vessapaperia, istuma-alusta, suunnistusneuvot ja tarvittaessa ruuanlaitto- ja tulentekovälineitä. Reppu ei paina hartioita eikä lyhennä askelta.
Vaelluksella maastossa ollaan paitsi päiväsydän, myös illat, yöt ja aamut. Teltta, makuupussi ja makuualusta tulevat pakollisiksi varusteiksi. Retkikeitin, polttoaine, kattilat ja muut ruokailuvälineet täyttävät rinkkaa lisää. Ruokaa ja vaatteita tarvitaan enemmän, ja monta muutakin varustetta. Liian painavaa lastia tulee kuitenkin välttää.
Yöpyminen luonnossa on mahtava kokemus jo sinänsä. Monen päivän vaelluksella pääsee aivan uudella tavalla ulos arkimaailmastaan, sisälle omiin ajatuksiin, luonnon kauneuteen, hiljaisuuteen, rauhaan, ystävien seuraan. Itseluottamus kohenee, kun huomaa, että tarkeni yön yli, osasi valmistaa ruuan kenttäolosuhteissa, hoksasi suojata varusteensa sateelta, ja matkakin etenee.
Suomessa on upeat jokamiehenoikeudet, joiden nojalla voi vaeltaa lähes miten vain haluaa. Etenkin pohjoisimmassa Lapissa erämaa-alueilla ja laajimmissa kansallispuistoissa voi kehitellä karttojen nojalla loputtoman paljon kiinnostavia omia vaelluksia. On mahtavaa jäädä linjurin kyydistä erämaan laidalla, vaeltaa kairan tai parin halki ja astua sitten toisella puolen tiettömiä selkosia etelään suuntaavan bussin kyytiin.
Tällainen reittien ulkopuolella kulkeminen vaatii kuitenkin vankan suunnistustaidon ja muita erätaitoja, joten kaikille se ei sovi. Merkityt vaellusreitit sopivat niin aloittelijoille kuin kokeneille kulkijoille ja niitä pitkin pääsee suurimpaan osaan hienoimmista luonnonnähtävyyksistämme.
Reittejä on kolmen muotoisia. Nauhamaisilla reiteillä kuljetaan esimerkiksi Karhunpolkua Patvinsuolta Teljoon tai Peuran polkua Reisjärveltä Salamajärvelle. Lopuksi on päästävä joko takaisin lähtöpaikkaan oman auton luo tai bussilinjan varteen. Tämä ei aina ole helppoa.
Helpointa logistiikka on rengasreiteillä, joille voi saapua omalla autolla tai usein myös linja-autolla. Reitillä edessä on koko ajan uutta maisemaa, mutta takaisin palataan lähtöpisteeseen.
Myös edestakaisin-reiteillä palataan lähtöpaikkaan. Rengasreitit ovat kuitenkin monelle mieluisampia.
Pisimmillä reiteillä voi etelässäkin viettää viikon. Lyhyempiä, 20–30 kilometrin ympyräreittejä on sitäkin enemmän. Monessa kansallispuistossa ja muussa kohteessa voi tehdä mainiosti viikonlopun vaelluksen.
Seuraavassa esitellään eteläisen Suomen parhaita vaeltajan rengasreittejä. Numerossa 2/2022 vuorossa on Pohjois-Suomi.
01 | Herajärven kierros
Herajärven kierros on Etelä-Suomen suosituin vaellusreitti ja aivan syystä. Ukko-Kolilta Pieliselle aukeava kansallismaisema on lähes jokaiselle tuttu, mutta Herajärven kierros kuljettaa monelle muullekin upealle näköalapaikalle: Paha-Kolille, Mäkrälle, Jauholanvaaralle, parillekin Kolinvaaralle, Sammakkovaaralle, Ikosenvaaralle ja Ryläyksen näkötornille.
Reitti on melko rankka, sillä se tosiaan nousee tuon tuostakin kallioiden päälle. Toisaalta Kolin alueen perinnemaisemat, kuten kaskikoivikot ja vanhat tilat ovat eri tavalla viehättäviä. Reitti kulkee paljon myös talousmetsissä, mutta rumia avohakkuita ei ole ja maisemakallioita on tiheässä.
Lyhyemmässä vaihtoehdossa Herajärvi ylitetään Orivirran sillan ja Sikosalmen omatoimilossin avulla. Pitemmässä vaihtoehdossa kierretään koko Herajärvi.
Huollettuja taukopaikkoja on sopivasti ja lisäksi voi hyödyntää mm. Ukko-Kolin hotellin ja Kiviniemen luontotilan majoituspalveluja. Kiviniemen avoin sauna on molempien reittien varressa ja reitin eteläpäässä on autiotupa.
Pituus 35–61 km | Saapuminen Ukko-Kolille kimppataksilla tai omalla autolla | Lisätietoja luontoon.fi/herajarvenkierros
02 | Patvinsuo
Patvinsuon kansallispuiston reittiverkosto on riittävän laaja useamman päivän vaellukseen, ja pidempää taivalta halajava voi jatkaa etelään Susitaivalta tai pohjoiseen Karhunpolkua. Pisin rengasvaihtoehto on reilut 40 kilometriä pitkä ja se esittelee puiston molemmat puolet: aapasuot ja mäntykankaat.
Suomun luontotuvalta voi lähteä aluksi kiertämään Suomujärveä. Asumaton erämaajärvi on kaunis ja reitin varressa on puolen tusinaa luonnonhiekkarantaa. Kurkilahden keittokatoksella ja uimarannalla käännytään rantapolulta pois ja suunnataan etelään soita halkoville pitkospuille. Teretin lintutornista näkee suon yläperspektiivistä. Reitti käy suurjärvi Koitereen rannassa ja palaa aapoja, soiden laiteita sekä metsäsaarekkeita halkoen takaisin Suomun luontotuvalle.
Laavuja ja tulipaikkoja matkan varrella on kymmenkunta.
Pituus 41 km | Saapuminen Omalla autolla Suomun luontotuvalle | Lisätietoja luontoon.fi/patvinsuo
03 | Pogostan kierros
Ilomantsin kirkonkylää kutsutaan Pogostaksi, mutta laajemmin katsottuna pogosta on karjalainen sana, joka tarkoittaa pitäjää. Pogostan kierros kulkeekin laajan lenkin Ilomantsin kunnan alueella yhdistäen vanhoja nauhamaisia vaellusreittejä rengasreitiksi: osan Susitaipaleesta (97 km) ja Taitajan taipaleen (31 km).
Jos kierrokselle lähtee Petkeljärveltä myötäpäivään, saa nauttia alkuun hetken kansallispuiston maisemista ja sitten hienot kolmisenkymmentä kilometriä yhtäjaksoista Hevonharjun–Putkelansärkän harjujaksoa, joka on myös luonnonsuojelualuetta. Osuus Mekrijärveltä Susitaipaleelle on nimeltään Kulkijan polku ja se on tylsempää talousmetsää ja metsäautotiepatikointia.
Susitaipaleella on komeita harjuja, joilta aukeaa upeita näkymiä reunustaville järville, mutta myös nuoria talousmetsiä. Möhköstä Petkeljärvelle reitti on nimeltään myös Rajan polku.
Reitin varressa on kaksi autiotupaa, seitsemän laavua ja Petkeljärven retkeilykeskus.
Pituus 91 km | Saapuminen Linja-autolla Ilomantsiin tai omalla autolla esimerkiksi Petkeljärvelle | Lisätietoja pogostankierros.fi
04 | Joutsijärvi
Satakunnassa, Ulvilassa, sijaitseva Joutsijärvi on erämainen ja mielenkiintoisen muotoinen järvi. Lähes kesämökittömän järven ympäri kiertää hyvin merkitty retkeilyreitti. Reitillä ei ole suuria korkeuseroja, mutta haastavuutta tuo se, että polku on paikoin varsin kivikkoinen.
Joutsijärven kierrokseen kannattaa varata kaksi tai kolme päivää, jolloin pääsee jo mukavasti vaellustunnelmiin. Kun lyhimpään mahdolliseen lenkkiin lisää käynnin Hiivaniemen luonnonsuojelualueen kärjessä sijaitsevalla laavulla sekä kierroksen Korsu- ja Kustaan savupirtti -nimisten historialtaan kiinnostavien autiotupien kautta, matkaa kertyy 35 kilometriä.
Reitin varressa on neljä autiotupaa, viisi laavua tai tulipaikkaa sekä kaivoja. Joutsijärven ja Tuurunjärven väliset salmet ylitetään omatoimilosseilla.
Pituus 29–35 km | Saapuminen Omalla autolla: opastus Pori–Tampere-tieltä (11). Linja-autolta nelisen kilometriä tiepatikointia | Lisätiedot visitpori.fi
06 | Kaakkurinkierros
Repoveden kansallispuisto ja Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue ovat Kaakkois-Suomen retkihelmi. Pinta-alaa ei ole enempää kuin 29 km², mutta kun koko alue on pakattu täyteen näköalakallioita, muita nähtävyyksiä sekä retkeilyreittejä ja taukopaikkoja, puuhaa riittää niin päiväretkiin kuin viikonloppuvaellukseen.
Pisin mielekäs vaellus, jossa koko ajan kuljetaan uutta reitinosaa, on 23–26 kilometrin mittainen Kaakkurinkierros. Reitti kulkee kaikkien alueen päänähtävyyksien kautta: Lapinsalmen näyttävä silta, Katajavuoren näköalakallio, Kuutinkanavan vanha uittoränni, Mustanlamminvuoren näkötorni, alueen huimin näköala Olhavanvuoren laelta, kirkasvetinen Valkjärvi, Hauklammenvuoren erämainen maisema, Tervajärven rantamat sekä Ketunlossi.
Tulipaikkoja ja laavuja on reitin varressa tasaisin välein, kymmenkunta.
Pituus 23–26 km | Saapuminen Kesällä Lapinsalmelle pääsee Kouvolasta linja-autolla. Omalla autolla opastus löytyy Valkeala–Mäntyharju-tieltä. | Lisätietoja luontoon.fi/repovesi
06 | Birgitan polku
Lempäälässä, heti Tampereen eteläpuolella, on yllättävän pitkä vaellusreitti. Birgitan polun rengasosuudella on mittaa lähes 50 kilometriä. Nimensä reitti on saanut Lempäälän yli 500 vuotta vanhasta Pyhän Birgitan kirkosta.
Reitillä kuljetaan pääasiassa talousmetsissä ja patikoitavana on myös tieosuuksia, mutta Birgitta esittelee myös pari viehättävää pientä luonnonsuojelualuetta, ja jokainen taukopaikka on kauniilla paikalla järven rannassa. Kirskaanniemen laavun maisema lienee reitin hienoin. Lisäksi Birgitan polun vaeltanut voi sanoa käyneensä Maailmannavassa ja muun muassa Hirvi-Simunan luolalla.
Liikenteen äänet kuuluvat lähes kaikkialle, mutta kyseessä on silti vaellustunnelmiin vievä reitti ruuhka-Suomessa. Laavuja ja tulipaikkoja on sopivin välimatkoin, ja lisäksi Lempäälän keskustassa ja Sääksjärvellä voi halutessaan käydä kahvilla tai kaupassa.
Pituus 50 km | Saapuminen Bussilla tai omalla autolla Lempäälän keskustaan tai Sääksjärvelle tai junalla Lempäälän asemalle. | Lisätietoja visitlempaala.fi
07 | Hirvaan kierros
Salamajärven kansallispuisto on maakuntien karua ja kivikkoista rajamaastoa, jossa luonto on Länsi-Suomen mittakaavassa yllättävän erämaista. Nauhamainen Peuran polku on vaeltajalle matkustusmielessä hankala, ja Hirvaan kierros paikkaa hienosti tämän ongelman.
Hirvaan kierros kulkee lähes puolet matkastaan kansallispuiston luonnontilaisissa maisemissa. Reitti juovattelee kankaita pitkin alueen laajoja soita pääosin vältellen, mutta Heikinjärvennevaa pääsee ihailemaan tornista käsin. Kauluksen niittysauna muistuttaa suoniityistä ja Sysilammen hevostalli savotoista. Koirajoen aarnialue puolestaan tarjoaa mahtavaa ikimetsän tunnelmaa.
Pohjoispuolisko kulkee talousmetsissä ja ojitetuillakin soilla. Silti tälläkin osuudella on upeita kohteita, kuten Ahvenlammen hurmaavan kaunis laavupaikka, autiotupana toimiva, historiaa tulviva Valvatin metsänvartijantila, järvenlaskun seurauksena syntyneen kosteikon vieressä seisova Iso-Valvatin lintutorni sekä Lehtosenjärven suunnattoman suuri laavu.
Kolme autiotupaa, joista Valvatissa myös avoin sauna, ja yksi saunallinen vuokratupa. Laavuja ja tulipaikkoja on sopivin välein.
Pituus 58 km | Saapuminen Omalla autolla Koirasalmen luontotuvalle | Lisätietoja luontoon.fi/salamajarvi
Sarjan ensimmäisessä osassa esitellään eteläisen Suomen vaellusreittejä.
Lue lisää...
Kommentointi