Vaellusherkkuja naapurissa

29.05.2024 | Raija Hentman

Toisilla Ruotsin tuhansien kilometrien mittaisista merkityistä reiteistä väkeä on tungokseen asti, toisilla saa kulkea omassa rauhassa. Jotkut reitit palvelevat niin päiväretkeilijöitä kuin pitkän matkan vaeltajia. Tässä esitellään kolme erilaista vaihtoehtoa.

Kalottireittiä Padjelantassa

Kalottireitti on yhteispohjoismainen 800 kilometrin mittainen vaellusreitti, jonka aloituspaikat etelässä ovat Kvikkjokk Ruotsissa ja Sulitjelma Norjassa.

Reitti koukkii Kolmen valtakunnan rajapyykille asti vuoroin Ruotsissa ja Norjassa kulkien välillä samaa polkua kuin Kungsleden ja Padjelantaleden. Pohjoisessa päätepiste on Norjan Koutokeinossa ja väliin mahtuu osuus Suomen puolella Käsivarren tuntureilla.

Badjelánndan kansallispuisto sijoittuu Sarekin ja Norjan väliin noin Kolarin korkeudelle. Puisto on kasviharrastajien ja kalastajien paratiisi. Maisemaa hallitsevat isot järvet Virihávrre (Virihaure) ja Vastenjávrre (Vastenjaure), joita ympäröivät yli tuhatmetriset mutta Sarekia loivapiirteisemmät tunturit, joilla kolmen saamelaiskylän porot laiduntavat kesäisin.

Saamelaiskylät hoitavat puiston alueen tunturitupia ja muutamille tuville on sesonkiaikoina säännöllinen helikopteriliikenne.

Mekin aloitimme vaelluksen lentämällä Stáloluoktaan, suurimpaan saamenkylään ja puiston keskuspaikkaan, jossa majoituimme tunturitupaan. Kioski oli vielä kiinni, mutta toisesta talosta ostimme savustettua rautua ja rieskoja.

On onnekasta, kun ensimmäinen vaelluspäivä on kaunis. Stáddájåhkån tuville meitä saatteli auringonpaiste ja huikaisevan hienot maisemat. Heti tuvan jälkeen Kalottireitti haarautuu länteen kohti Sulitjelmaa ja etelään Kvikkjokkin suuntaan, ensin Stáddajåhkån sitten Gájlávággen jokien vartta.

Ensimmäisiä hyviä telttapaikkoja jokivarsi tarjoaa vasta Jållelta laskevien purojen äärellä.

 

Huh! Lepopäivänä vain levättiin.

 

Hádditvárrelta virtaava joki on matalalla vedellä kumisaappailla kahlattavissa, mutta vaelluskenkien varsi ei riitä. Hádditjåhkån leveä uoma ei silloisilla vedenkorkeuksilla ollut ongelma, mutta tulvassa voisi olla ylittämätön. Polku kiersi kumpareelle rakennetun porokämpän ja reilut kolme kilometriä etelämpänä Kalottireitti siirtyi Varvvekjåhkåksi vaihtuneen jokiuoman länsipuolelle jatkaen kohti Pieskehauren tupaa.

Mutta me jatkoimme itäpuolella jokea ja etsimme, näkyisikö merkkejä vanhasta polusta, joka oli merkitty karttaan heikolla pisteviivalla. Yhytimme polkumerkinnät lähellä kumparetta, jolle STF:n ensimmäinen tupa, Varvvekstugan, rakennettiin vuonna 1888.

Tuolloin vielä luultiin, että Sulitelman (Sulidälbmá) huippu olisi Ruotsin korkein tunturi. Tupa paloi jo vuosia sitten, mutta pieni hirsiaitta kenotti kummulla.

Seutukunnan komein leiripaikka löytyi rantatasanteelta kohdasta, jossa Varvvekjåhkån leveään pajukkoiseen ja soiseen laaksoon levinneet uomat puristuivat jyrkkenevien rinteiden väliin kohisevaksi koskeksi, ja taustalla hohtivat Sulitelman jäätiköt.

Emme jääneet, matka jatkui ja kohta kapusimme rinnettä kohti Pieskehauren tuvalta saapuvaa Kalottireittiä.

Merkinnät paranivat, mutta maasto ei. Erityisen kivikkoiseksi se muuttui, kun kapusimme Vájmokbáktelle – ja tietenkin alkoi sataa. Määränpäämme STF:n Vaimokstugan näkyi pienenä pisteenä jyrkän ja kivikkoisen rinteen alla.

Polvet tutisivat jo väsymyksestä, ja saapuessamme viimeiselle maastoesteelle ennen tupaa, taisin mielessäni kirota hartaasti. Merkinnät ohjasivat suoraan poikki pajupusikoiden ja isojen lohkareiden kuorruttaman, pariin kolmeen uomaan levinneen joen poikki. Huh! Lepopäivänä vain levättiin.

Vaimokstuganilta oli Padjelantaledenille ja syvälle Tarradaleniin parikymmentä kilometriä. Alkukilometrit olivat kivikkoisia, mutta matkan edetessä yhä enemmän kosteita sararinteitä suojasivat askeleiltamme pitkospuut tai jalka tömähti tunturinummeen.

Saapuessamme Tarraätnon ylittävälle riippusillalle olimme laskeutuneet puolisen kilometriä nousumetrejä. Sieltä alkoi lähes viidakkomainen vaellus rehevässä jokilaaksossa, jonka Sarekin puoleiset rinteet kohosivat jyrkkinä ja jylhinä, pilvien piirittäminä.

Tarregaisestruganin ja Njunjesstuganin liepeillä telttapaikkoja ei ollut kovinkaan montaa, muualla Tarradalenissa vielä niukemmin. Ainoa paikka, jossa kolmelle meidän teltallemme ja vielä parille muulle löytyi sopivia teltansijoja, entisten uudistilojen, nykyisten kesäasumusten jälkeen oli joen rannassa, jonne vei mönkijäura.

Rehevät tunturikoivikot vaihtuivat paljolti kuusikoiksi ennen kuin saavutimme venerannan. Kvikkjokkiin ei nimittäin voi patikoida perille, sillä viimeistään Gamájåhkkån villi virta on ylittämätön. Mutta rauhallinen maisema-ajelu veneellä sopi hyvin vaelluksen päätökseksi ennen Kvikkjokkiin ja tunturiasemalle saapumista.

padjelanta.com

 

Kungsledeniä Hemavanista Ammarnäsiin

Kungsleden on lähteestä riippuen joko noin 400 tai noin 450 kilometriä. Nykyisenlainen reitti siitä muodostui vasta vuonna 1975, vaikka alkusysäys oli jo 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Reitti on tavattoman suosittu, muutamat osuudet jopa ruuhkaisia.

Eteläisin osuus Ammarnäsin ja Hemavanin välillä on yksi niistä.

Varsinkin koko reitin vaeltajat kulkevat pohjoisesta etelään, mutta me lähdimme Hemavanista ja päädyimme Ammarnäsiin. Leveyspiirillä tämä osuus sijoittuu noin Kemin ja Tornion korkeudelle.

Bussi Uumajasta oli lähtenyt varhain aamulla, ja niinpä pääsimme patikoinnin makuun jo iltapäivällä. Gondolihissin kyyti säästi meidät puuduttavalta ylämäeltä.

Syterskaletin jääkauden jäämassojen uurtama U-laakso jakaa Norra Storfjälletin tunturimassiivin kahtia. Korkeimman huipun Norra Sytertoppenin (1 768 m) rinteillä sinnittelee vielä pienet jäätiköt. Yli tuhatmetriset laet reunustavat laaksoa molemmin puolin.

STF:n Viterskaletin tupa on myös yhden yön retkeilijöiden suosima. Säät alueella vaihtelevat sukkelaan, ja lähellä laakson korkeinta kohtaa seisova taukotupa tuli meilläkin tarpeeseen, sillä tuuli piiskasi tasaisena valuvaa sadetta sivuvastaisena.

Syterstuganin ja Tärnasjön tupien väli on osin ehkä reitin erikoisin ja toisaalta maisemallisesti vähiten kiinnostava pätkä. Erikoisen siitä tekee noin 16 kilometriä pitkän järven eteläpäätä pilkuttavien pitkulaisten saarien, Rogen-moreenien, runsaus. Järvi ylitettiin saaria yhdistäviä puolta tusinaa puusiltaa ja teräksistä riippusiltaa myöten. Tylsintä oli järven itärannan suomaisemien jälkeen kulkeminen koivikkorännissä. Etenkin, kun hellittämätön sade teki poluista puroja ja kurakoita eikä jättänyt vaeltajaan yhtään kuivaa paikkaa.

Niinpä lepopäivä ja Tärnasjöstuganin sauna olivat loistoyhdistelmä!

 

Somekuvien innoittamat huonosti valmistautuneet koko reitin vaeltajat olivat lisääntyneet.

 

Ruotsin tunturialueilla Länsstyrelse eli lääninhallitus vastaa reittien, taukotupien ja siltojen ylläpidosta. Jostain syystä koko reitillä pitkospuut tuntuivat loppuvan juuri ennen pahinta mutarapakkoa. Syynsä siinäkin, että edeltävät viikot olivat olleet hyvin sateisia.

Melkein Servestuganille asti Norra Storfjälletin jylhät laet muodostivat maiseman taustan.

Koronavuodet olivat tehneet tupien etukäteisvarauksesta vallalla olevan käytännön. Sen saimme kokea Servestuganilla, sillä erinäisien syitten takia emme olleet tehneet varauksia.

Tupaemäntä Marian huippuunsa viritetyn järjestelykyvyn ansiosta saimme siitä huolimatta yösijan. Kokenut tupaemäntä totesi, että somekuvien innoittamat huonosti valmistautuneet koko reitin vaeltajat olivat lisääntyneet. Sääolot, rasittavuus, varusteiden ja ruoan riittävyys olivat turhan monelle ”yllätys”.

Servejuhkan putous tuvan jälkeen oli nähtävyys, jota kannattaa könytä katsomaan jyrkkää rinnettä alas, sillä sillalta näkee vain putouksen niskan. Kapuaminen koivikosta Vuomatjåhkkan rinteelle avasi taas maiseman länteen, jossa taustakulissina kohosivat tunturien huiput.

Servestuganin ja viimeisen tuvan, Aigertstuganin väli on 20 kilometriä. Jos matkaa haluaa lyhentää, Vuomatjåhkkan taukotuvan ympäristössä on hyviä telttapaikkoja ja komeat maisemat. Seuraava Juovvatjåhkkan taukotupa tunturin laella sijaitsee paljon kivikkoisemmassa maastossa.

Vindelfjällin luonnonsuojelualue, jossa tämä osa Kungsledeniä ja joukko muita reittejä tarjoaa erilaisia vaellusmahdollisuuksia, on valtava, lähes 5 650 km². Kungsleden jatkuu pohjoiseen Ammarnäsin kylästä. Mainittujen kahden kämpän välillä tuntureita riittää etelässä ja pohjoisessa, välissä Stor-Tjulträsket -järvi syvällä rinteiden välissä. Järven laskujoki yhtyy Vindelälven-virtaan ja Ammasnäsin kylä jää niiden väliseen haarukkaan.

Viimeinen pari kilometriä Aigertstuganille tuntui loputtomalta, sillä tupa näkyi aukean rinteen alaosassa, mutta ei tuntunut lähestyvän. Tällä kertaa ei ollut tungosta, ja sauna elvytti väsyneet vaeltajat. Huomenna kylille, ylihuomenna Uumajaan.

vindelfjallen.se

 

Sörmlandsleden Tukholmasta

Sörmlandsledenin pääreitillä on pituutta 598 km, yhdysreiteillä isompiin asutuskeskuksiin 211 km ja 100 km kertyy satelliittipoluista, jotka luetaan osaksi reitistöä. Siis lähes tuhat kilometriä merkittyjä patikkapolkuja, joille reittimerkinnät ohjaavat muun muassa Tukholmasta, Södertäljestä, Eskilstunasta, Katrineholmista ja Nyköpingistä vain suurimpia paikkakuntia mainitakseni.

Sörmlandsledeniä ylläpitää vapaaehtoisvoimin ja sponsorituella Föreningen Sörmlandsleden.

Meidän vaelluksemme alkoi toukokuussa Tukholman Björkhagenin metroasemalta. Päätimme vaelluksen Lidan ulkoilukeskukseen, josta bussi vei Tullingen juna-asemalle ja juna Tukholman keskustaan.

Tukholmahan on vielä hieman Tallinnaa etelämpänä, joten kevätsade lankesi heleän vihreään jalopuulehtoon Nackan luonnonsuojelualueella, josta vaellus alkoi. Vajaan vaelluspäivän päämäärä oli Skogshyddanin torpan pihapiiri. Sivusimme päivän mittaan neljää järveä. Koska leiripaikalla ei ollut kaivoa, vesipullot täytettiin Stockholmsåsenin harjun kupeessa Sandakällan lähteen putken suusta virtaavalla lähdevedellä.

Seuraavalle lähteelle viitta opasti vähän ennen saapumista Tyrestan kansallispuistoon. Tyrestan kylässä vesipullot sai täyteen, samoin Rudansin ulkoilualueella Handenin taajaman kupeessa. Riddartorpin mökkikylän vieressä juuri ennen Öran-järveä sijaitsevan pumppukaivon vesi maistui raudalta, mutta Paradiset-torpan kaivovesi oli raikasta.

Alkumatkan ulkoiluteiden jälkeen Skogshyddanin torpalle kuljettiin enimmäkseen metsäpolkuja, samoin sen jälkeen lyhyttä Öringen asvalttiosuutta lukuun ottamatta. Avarat niityt, kulttuurimaisemat ja vanhat metsät vuorottelivat ennen Albyn ulkoilukeskusta, jonka vanhan pappilan kahvila tuli juuri sopivasti kohdalle.

Albystä teimme reitiltä ainoan poikkeaman kolmen kilometrin päähän Tyresön kylään. Prinsvillanin retkeilymajan saunatiloissa saimme kuivatettua aamun kaatosateessa telttaleirissä läpimäriksi kastuneet kamppeet. Iltaretkellä kierrettiin Tyresön linnan ympäri.

 

Sinnehän suomalainen vaelluksensa päättää.

Tyrestan kansallispuisto on sangen nuuksiomainen maisemiltaan. Årsjön telttailupaikan alue oli kyltein rajattu. Illan mittaan telttojen määrä lisääntyi, olihan arkivapaa. Sen lisäksi, että telttailualue oli selkeästi rajattu, myös polttopuut oli sijoitettu leirialueelta ja laavulta parin sadan metrin päähän, toisin kuin Suomessa.

Tyrestan kylä tarjoaa monta muutakin houkutusta kuin loistavan kahvilan, mm. puiston luontokeskuksen ja majoitusta. Tyrestan ja Handenin taajaman välillä talousmetsää oli enemmän kuin suojelualueita. Osuus lähempänä Handenin taajamaa oli vaelluksemme heikoiten merkitty osuus. Ohikulkijoilta kysellen ja junaradan viertä kulkien osuimme radan ylittävälle erikoiselle sillalle.

Handenin jälkeen taas suojelualueet seurasivat toisiaan. Kalliomaisemien välissä rehevä lehto yllätti. Tornbergetin ja Paradisetin suojelualueet tarjosivat maisemakarkkia. Ja meille yösijaksi varattu Paradiset-torppa rauhallisen illan ja aamun.

Tornbergetin luonnonsuojelualueen jälkeen maisema oli kuin suomalaista talousmetsää. Tylsä pätkä metsäautotietä. Sen sijaan karttaan merkitsemätön nuotiopaikka Kärrsjön rannalla ja Kvarnsjön umpeenkasvaneen järven laidalla kohoavan kallionyppylän laavu ja kumpareen juurella pulppuavan pienen lähteen raikas vesi ilahduttivat.

Vasta Lidan ulkoilukeskusta ympäröivä alueen jylhät kalliot ja kookkaat puut tuntuivat oikealta metsältä. Perillä ehdimme saada mökkien avainten lisäksi reissun päätöskahvit. Vastaanotto ja kahvila menivät säppiin ihmeen aikaisin, joten noudatimme ohjetta ja lämmitimme saunan itse.

Sinnehän suomalainen vaelluksensa päättää.

sormlandsleden.se