Vaellus Lapin halki

01.12.2021 | Sauli Herva

Eräopas Thomas Wikström taivalsi viime talvena upottavassa umpihangessa painavaa ahkiota vetäen halki Lapin pohjoisten erämaiden. Jotta miehen ei olisi tarvinnut avata latua koko matkaa omin voimin ihan yksinään, vaellus jaettiin viiteen eri etappiin, joiden välillä retkitoverit vaihtuivat.

Alun pitäen Thomas Wikströmin ei pitänyt hiihtää Lapissa lainkaan, vaan Huippuvuorilla yhdessä asiakkaidensa kanssa.  Mutta ”uusi normaali” muutti suunnitelmia, kuten niin monen muunkin kohdalla viimeisen puolentoista vuoden aikana. 

Peruutetuille reissuille ilmoittautuneille vaeltajille haluttiin tarjota vaihtoehtoista mahdollisuutta lähteä kotimaan kamaralla toteutettaville talviretkille. Samalla syntyi ajatus jostain tavallisuudesta poikkeavasta: Lapin erämaat haluttiin halkaista yhteen putkeen viitenä toisiinsa peräkkäin kytkeytyvänä talvivaelluksena.

Thomas oli päättänyt ottaa haasteen vastaan ja valmistautunut hiihtämään reitin alusta loppuun saakka. Ja jos ketään muita ei jollakin pätkällä matkassa olisikaan, niin siinä tapauksessa hän oli valmis taivaltamaan ypöyksinkin.

Vaelluksen lähtöpisteeksi valikoitui kolmen valtakunnan rajapyykki Kilpisjärvellä. Hiihtovaellusreitti kulkisi läpi Käsivarren, Tarvantovaaran, Pöyrisjärven, Puljun, Lemmenjoen, Muotkatunturin, Paistunturin ja Kaldoaivin henkeäsalpaavien erämaiden.

Mutta annetaan Thomaksen päiväkirjamerkintöjen kertoa enemmän.

Taivalta olisi taitettavana yhteensä kuusi viikkoa ja yli 600 km. Päätepiste olisi aikanaan – sitten joskus yli kuukauden kuluttua – Näätämössä, Norjan rajalla.

Etukäteen oli hyvin tiedossa, että Karesuvanto–Lemmenjoki välillä olisivat vastassa luultavasti reissun raskaimmat ja vaativimmat hiihto-osuudet. Vastaavasti muut osamatkat olisivat puolet lyhyempiä ja lumiolosuhteiden puolesta oletettavasti ehkä myös hieman helpompia.

Tälle pisimmälle ja vaikeimmalle osuudelle Thomas ei lopulta onnistunut saamaan matkakumppanikseen kuin yhden rohkean talvivaeltajan. Kahteenkin mieheen luvassa oli aika lailla jatkuvaa ladun avaamista.

Muutaman hiihtopäivän jälkeen hiihtokaveri joutui keskeyttämään ja Thomas päätyi yksin avaamaan upottavaa, vaivalloista ja paikka paikoin erittäin raskasta reittiä.

Joissain paikoin hänen oli pakko ensin hiihtää ilman ahkiota uraa avaamaan ja sitten palata omia jälkiään takaisin hakemaan varusteitaan.

Kalvavassa yksinäisyydessä keskellä synkkää erämaata karukin kaveri joutuu puremaan hammasta yhteen ja etenemään askel kerrallaan. Satelliittipuhelinyhteyden takana ollut tukijoukko toi pientä lohtua, ja antoi turvaa ja rohkeutta jatkaa eteenpäin.

Raskaimpien päivien aikana Thomakselle kirkastui päivän selväksi yhteistyön merkitys ja se, kuinka ryhmässä on voimaa. Reissu oli huomattavasti raskaampi kuin hän osasi etukäteen odottaa. Mutta annetaan Thomaksen päiväkirjamerkintöjen kertoa enemmän.

1. päivä, lauantai 27.2.
Kolmen valtakunnan rajapyykki, Kilpisjärvi. Lapin halki vaelluksen ensimmäisen etapin ensimmäinen legi oli edessä, ja matka alkoi taipumaan. Hienossa kelissä päästiin alkuun hiihtämään ja haettiin päivän aikana yhteistä nopeutta. Puolen päivän jälkeen alkoi tuulla ja näkyvyys hävisi. Kannatti hiihtää vähän pidemmälle. Huomiselle aika rajut sääennusteet (yr.no ennustaa yli 20 m/s keskituulta, 29 m/s puuskia ja vesisadetta). Huomisen vedet sulateltu, syöty ja kehonhuoltoa edessä. Sitä ennen varmistamaan, että leiri kestää säätilan muutokset. Rauhallinen olo lähtöstressin jälkeen.

7. päivä, perjantai 5.3.
Karesuvanto. – 13˚C ja auringoista, hieno päivä. Tired but happy! Lapin halki ensimmäinen osuus Karesuvannossa. Aina reissun jälkeen kestää jonkin aikaa kerätä ajatukset ja sisäistää kaikkea, mitä on koettu. Omalta osaltani matka jatkuu jo huomenna kohti Lemmenjokea. Pieni kooste tähän saakka paikallaan. Ryhmän merkitys korostui, kun jouduttiin avaamaan latua pitkiä matkoja syvässä lumessa. Telttojen pystytys kovassakin kelissä onnistuu yhteisvoimin. Tarjolla oli myös myötätuulta, tanssivaa lunta, tähtitaivaat ja mahtavat revontulet, välillä jopa kantavaa tuulen pakkaamaa hankea.

14. päivä, perjantai 12.3.
Pöyrisjärven erämaa. -5˚C, tuulta 8 m/s. Riekonmetsästäjän jäljillä, yksinäistä. Päivä alkoi tuiskulla ja oli aluksi umpihangessa kahlaamista, raskasta puuhaa. Päivän mittaan pääsin avoimille alueille, siellä suksi jopa pysyi näkyvillä, matka eteni. Iltapäivästä tuli väistämättä taas koivikoita vastaan. Yhtäkkiä sukset kantoivat – kelkkaura! Ilmeni, että se oli riekonmetsästäjän jättämää jälkeä, joka kiemurteli suunnilleen oikeaan suuntaan. Oli mielekästä katsoa ansojen sijainteja ja tekotapaa ohi hiihtäessä. Parissa oli saalis. Riekopaisti olisi kyllä maistunut. Jos metsästäjä olisi tullut vastaan, olisin varmasti yrittänyt ostaa tai vaihtaa johonkin. On niillä työtä noittenkin kanssa. Ansoja on tarkastettava ja pitkää lenkkiä ajettava. Tänään sain avata seuraavan viikon muonat. Täältähän löytyy vaikka mitä herkkuja. Eniten ilahdutti kuivaliha ja pieni purkki persikoita.

15. päivä, lauantai 13.3.
Kalmankaltio, Pöyrisjärven erämaa. -3˚C. Lumisateenhan piti loppua! No, ei voi mitään, matka jatkuu. Tänään eilistä syvempää lunta. Vaikka yritin välttää koivikoita, niin silti sukset uivat syvällä, ahkio taas kallellaan ja lunta auraamassa. Päivän päätteeksi Kalmankaltion tuvalle, pisin päivä tähän asti. No, kamat kuivumaan. Vettä joesta vähän pesuunkin, piristää mieltä. Jotkut sanovat, että täällä kummittelee. Kalmankaltion tupa oli ennen kuulemma väliasema, kun postimies toi vainajia tuntureilta. Nyt on joku eteisessä, kirjoittaminen saa jatkua toisella kertaa…

17. päivä, maanantai 15.3.
Puljun erämaa. 0˚C, lumisadetta, tyyntä. Upottava keli, yksikään metri ei tullut helpolla. Aamulla herätessä katossa ropinaa. Kaikki märän nuoskan peitossa ja teltta painoi kuin synti. Vaati hiukan motivaatiota kääntää suksia kohti koivikkoja ja umpihankia. Repojängällä oli vähän hiihtoa, sitten kilometrin metsäosio. Tai kolmen kilometrin, koska ensin jouduin käymään aukaisemassa uraa, jotta ahkio suostui seuraamaan. Päällä ei ollut yhtään kuivaa vaatekappaletta. Olin väsynyt ja teltassakin läpimärkää. Tuli mieleen kiipeilyyn liittyvät telttaillat ja -aamut märissä tai jäätyneissä vaatteissa, ikävä olotila. Onneksi keittimillä saan teltan ja kamppeet kuivumaan. Nyt vatsa täynnä lämpimässä teltassa, keittimen pöhinässä ja vaatteet kuivumassa on aika hyvä olla.

19. päivä, keskiviikko 17.3.
Lemmenjoen erämaa. Vertikaali +160 m/ -80 m. Aamulla -20˚C ja tyyntä, iltapäivällä -8˚C ja aurinkoista, 7 m/s. Totuttuun tapaan hiihtoa ja reitin valintaa (kantaako?), kunnes nousin Martin Iiskon kukkuloille. Pahimmat koivikot ja umpihanget olivat nyt takana. Kiva oli katsella, että sieltä on tultu läpi. Petronellan kukkulat olivat näkemisen arvoiset. Harjanteen yli päästyäni aukesivat Lemmenjoen maisemat: syvä jokiuoma, jyrkät puustoiset reunat ja valkoiset Viipustunturit taustalla. Metsäkään ei enää herättänyt ajatuksia kahlaamisesta. 

23. päivä, sunnuntai 21.3.
Ahkun tupa, Lemmenjoki. Aamu -3˚C, puolipilvistä, ilta -10˚C. Ahkutuvalla lisävahvistuksia seuraava osuutta varten. Virtapankit ladattu ja kamoja kuivateltu, ruokatäydennyksetkin saapuivat. Jännää nähdä, mitä ”support office” on sinne tällä kerralla laittanut. Ryhmä koostuu nyt innokkaista ja hyväkuntoisista ladunavaajista, kerkesivätkin heittää ilmoille käsitteen ”Thomaksen enkelit”. Se kuulosti aavistuksen ehkä vielä väsyneen oppaan korvissa aika hyvälle. Huomenna tiedossa umpihankea. Seurataan, miten syvälle sisämaahan kovat tuulet Norjan rannikoilta iskevät.

26. päivä, keskiviikko 24.3.
Muotkatunturin erämaa. Vertikaalia +300 m /-340 m. Säätila vaihtuu tunturissa nopeasti. Aamulla ennusteessa oli +2˚C, vesisadetta ja kovia tuulia iltapäiväksi. Ensimmäiseen tunturiin päästiin nousemaan liikaa kahlaamatta. Puolenpäivän jälkeen lumi alkoi pehmetä ja tarttua suksiin. Tämänhän piti olla se vähän helpompi osuus... Ahkeruus palkittiin, kun päästiin ylös avotuntureille. Saatiin nauttia mahtavista maisemista ja sinisestä taivaasta. Matalalta paistava aurinko muotoili hienoja varjoja. Loitontuvat sadepilvet vahvistivat dramatiikkaa. Alaskin piti päästä ja erinäisiä ääniefektejä tuotettiin joko naama edellä hankeen kaaduttaessa tai takaisin suksille pyrittäessä.

28. päivä, perjantai 26.3.
Kielajoki/Giellajohka. Aurinkoinen pakkaskeli. Sauna, herkullista ruokaa ja varustehuoltoa. Maailman tilanteesta huolimatta lämmin vastaanotto. Asiat eivät ole ihan ennallaan, ravintola kiinni ja ruuat saatiin nauttia take away -tyyliin, mutta maistuivat maastoreissun jälkeen älyttömän hyvälle. Tälläkin etapilla saatiin tehdä töitä aika pienellä porukalla. Maaliin kuitenkin hienosti päästiin hyvän tiimityön ansiosta. Kyllähän niitä kilometrejä tähän tahtiin kertyy.

29. päivä, lauantai 27.3.
Muotkatunturin erämaa. 0˚C, pilvistä. Monelle hiihtäjälle telttaparin tapaaminen ensimmäistä kertaa on mielenkiintoista. Joskus pitkän hiihtopäivän jälkeen yhteispeli voi vaatia hiomista, tilan antamista ja toisen huomioimista. Itsellä on tosi hyviä muistoja telttaparista Sarekin reissulta. Niin hyvin tultiin toimeen silloin, että oltiin seuraavana vuonna Huippuvuorilla kolme viikkoa samalla kolmen neliön routamatolla. Jotain näissä tuntureiden ihmisissä on, että niiden kanssa on niin helppo tulla toimeen.

35. päivä, perjantai 2.4.
Lomakylä Valle, Utsjoki. Laskeutuminen tänään Paistuntureilta Utsjoelle Tenon laaksoon. Terassikausi avattu. Vallen pihassa nautittiin aurinkoisessa säässä virkistäviä juomia ja huollettiin varusteita. Sauna lämpeni huollon aikana ja löylyä riitti.  Deatnu-ravintolassa herkuteltiin ruokapöydässä ja iloista juttua riitti. Aika nopeasti kuitenkin hakeuduttiin yöpuulle. Ai niin, se päivän hiihto. Saatiin nauttia kirkkaasta kelistä, tuuletonta ja aamulla matalia pilviä laaksoissa. Kiitän etapin hiihtäjiä. Kirjava porukka toi hauskan lisän vaeltamiseen, maaliin päästiin monta juttua rikkaampana. Osalla ryhmää jatketaan Lapin halki vaelluksen viimeiselle osuudelle.

39. päivä, tiistai 6.4.
Kaldoaivin erämaa. Aamu 0˚C ja 8 m/s, lumisadetta. Ilta +2˚C ja 6 m/s. Yöllä sade rummutti ja Kaldoaivissa kummitteleva Junkers Ju-52 pommikone hurautteli telttojen yli. Maasto hienoa kumpuilevaa tunturiylänköä. Ylempänä hanki kantoi. Auringon lämmittäessä ja alemmas tultaessa päästiin kahlaamaan. Noin 5,25 legin jälkeen jäimme odottamaan sovittua kelkkakyytiä. Yksi ryhmästä joutui valitettavasti jättämään leikin kesken. Samalla kyydillä saatiin bensatäydennys vuotaneen kannun tilalle. Lettukestit lyhyen päivän kunniaksi.

42. päivä, perjantai 9.4.
Norjan ja Suomen raja, Näätämö. Aurinkoista, kevyttä tuulta. Viimeinen etappi maaliin ja Lapin halki -vaellus on nyt paketissa. Oikein mukavaa hiihtää kantavalla hangella aurinkoisessa kelissä. Hyvä ja lempeä paluu arkeen, etelässä kevät jo odottaa.