03.03.2021 | Monni Himari
Koitin nousta hiljaa mutta sänky narahti. Viereisessä sängyssä tuhiseva Majakkaseuralainen korahti. Pukeuduin ripeästi ja solmin kengännauhat, mutta kuoritakin naukuvan vetoketjun sulkisin vasta pihalla.
Yön tunnit kiikerällä puupöydällä levännyt kamera pääsisi pian töihin. Avasin lukon ja oven ja astuin ulos raikkaaseen meri-ilmaan.
Luotsimäen villinä rehottavat heinäpenkat kumarsivat suurten kastepisaroiden painosta. Aivan edessäni kohoava Utön majakka seisoi vakavana vasten valkoiselta villalta näyttävää sumua vain muutaman kymmenen metrin päässä yöpaikastamme.
Se vartioi meitä ja merta koko yön.
Se vartioi meitä ja merta koko yön.
Vuonna 1814 rakennetulla, Suomen vanhimmalla yhä toiminnassa olevalla Utön majakalla on korkeutta 24 metriä. Sitä edeltävä valomajakka rakennettiin jo vuonna 1753, mutta se räjäytettiin Suomen sodassa.
Nykyinen Utön majakka on siitä erityinen, että sen suojissa sijaitsee pieni kirkko, johon pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella. Hieman kauempana majakasta, keskellä kaunista rantaniittyä sijaitsee toinen kirkko, Bönehuset.
Rukoushuone rakennettiin aikanaan siksi, koska ikäihmisten oli vaikea nousta majakkakirkkoon jumalanpalvelusta kuulemaan.
Mutta Utön saari ja sen asukkaat nukkuvat vielä, eikä majakkaan pääse sisälle. Käännyn ja kävelen alamäkeen viettävää polkua pitkin satamaan, jossa pikkulintujen liverrys vaihtuu haahkojen kaakatukseen ja vanhojen lankkujen narinaan.
Neljä hehkuvan oranssia luotsivenettä huilaavat hiljaa ja heräilevät vailla kiirettä uuteen päivään, jonka edestä sumuverho on alkanut väistyä tehden tilaa auringolle ja sinitaivaalle.
Utö on Suomen eteläisin ympärivuotisesti asuttu saari, jonka karut maisemat eivät lakkaa viehättämästä lintubongareita ja ulkosaariston luontoon mieltyneitä kulkijoita.
Täällä on retkeilty 1960-luvulta alkaen, ja vuoteen 2016 mennessä saaressa on nähty 301 lintulajia. Sen vuoksi vierailijan on aina otettava erityisesti huomioon lintujen pesimäalueet mutta myös asukkaiden kotirauha, sillä saarella asuu vakituisesti ja ympärivuotisesti noin viisikymmentä asukasta.
Utö on tunnettu merenkulkijoiden säätiedotuksista ja muuttolinnuista mutta myös henkiä vaatineista haaksirikoista: Yhdysvaltain Virginian Newportista lähtenyt s/s Park Victory ajautui karille ja upposi Utön itäpuolella jouluyönä vuonna 1947.
Lähes 140 metrinen höyrylaiva oli kuljettamassa hiilikuormaa Turkuun, kunnes se sai Utön kohdalla tiedon rahdin määräsataman vaihtumisesta Helsinkiin. Luotsimiehenä toimineen Nestor Lindströmin saavuttua Park Victorylle päätti aluksen päällikkö ankkuroitua jouluyöksi Lillharun luoteispuolelle.
Yöllä tuuli kuitenkin yltyi ja Lindström heräsi outoon liikehdintään; ankkuri oli irronnut. Ennen kuin mitään ehdittiin tehdä, s/s Park Victory oli saanut useamman pohjakosketuksen ja hyytävä merivesi tulvi konehuoneeseen. Vielä kerran laiva iskeytyi karille, ennen kuin se alkoi nopeasti upota.
Myös Utön luotsiasemalla huomattiin Park Victoryn ajelehtivan oudosti. Kun laivan uppoaminen tunnistettiin, Utöstä lähtivät pelastustoimiin luotsikutteri, rannikkotykistön SP-39 ja Merikokko.
Tuon hyisen ja lumimyrskyisen jouluyön aikana raivopäiset aallot nielivät 48 merimiehestä kymmenen. Pelastuneet hätämajoitettiin utölaisten koteihin, joissa he saivat ruokaa, ylleen kuivat vaatteet ja yösijan.
Tapaninpäivänä miehet kuljetettiin Turkuun, josta he palasivat Yhdysvaltoihin ja takaisin koteihinsa.
Kiitolliset, eloonjääneet merimiehet muistivat pelastajiaan lähettämällä heille paketteja, kirjeitä ja kortteja, joista osa on nähtävillä Utön pienessä museossa.
Eräästä Amerikan paketista löytyneet kahvi- ja sokeripakkaukset päätettiin kuitenkin yhteistuumin myydä, jotta kyläläiset pystyivät ostamaan Utön saarella sijaitsevaan Bönehusetin rukoushuoneeseen kymmenhaaraisen kynttilänjalan, johon kaiverrettiin kymmenen onnettomuudessa menehtyneen merimiehen nimet.
Kommentointi