Uhanalaiset

05.12.2018 17:20 | Antti Haataja

Kuudes sukupuuttoaalto ja ilmastonmuutos ovat täällä. Pohjoinen maisema, Lappi, sellaisena kuin sen tunnemme katoaa ja monet pohjoisten eläinlajien kannat surkastuvat. Tietokirjailija ja valokuvaaja Antti Haataja on nähnyt sen omin silmin. Lappi on surullinen laboratorio ilmastonmuutoksen ja lajien katoamisen havainnoinnille. | Teksti & kuvat Antti Haataja

Tunturipöllön elintila katoaa nopeasti. Suomessa tehtyjen havaintojen mukaan hyvää sopulivuotta edeltää yleensä kaksi laadukasta talvea – pitkät pakkasjaksot ja kuohkea lumihanki. Ilmaston lämmetessä talviset vesisateet yleistyvät ja hankeen muodostuu jäisiä kerroksia ja sen alle pohjajäätä. Tunturisopuli ei menesty tällaisissa olosuhteissa. Tunturipöllö on sirkumpolaarinen nomadi. Se pesii kaikkialla Jäämeren rannoilla ja vaeltaa aina sinne, missä sopulit esiintyvät runsaina. Kun ilmastonmuutoksen seurauksena tunturisopulisyklit heikkenevät ja epäsäännöllistyvät, tunturipöllö katoaa Pohjolasta.

Lunni menestyy vielä Jäämeren lounaiskulmassa Varangilla, mutta etelämpänä Atlantilla katastrofi on jo iskenyt. Shetlannin lunnikanta on pudonnut tällä vuosituhannella yli 30 000 yksilöstä lähes nollaan. Syy on valtamerissä tapahtuneessa muutoksessa. Merten lämpeneminen ja hiilidioksidin määrän kasvu ilmakehässä muuttavat valtamerten olosuhteita. Meret esimerkiksi happamoituvat, mikä on tuhoisaa valtamerten ravintoketjun peruspilareille, kalkkikuorisille eläimille. Sen seurauksena kalakannat harvenevat, lunnit eivät löydä pesintäaikaan ruokaa poikasilleen ja poikaset kuolevat nälkään.

Ilmastonmuutos siirtää eteläisiä kasvillisuusvyöhykkeitä sekä pohjoisemmaksi että ylemmäs tuntureiden rinteillä. Tunturi- ja vuoristolintujen elintila kapenee, koska Lapin linnuilla on pohjoisessa vastassa Jäämeri, ja tunturit eivät ole loputtoman korkeita. Kiirunan jälkijono lumella on kuin pohjoinen DNA. Jos kiiruna tai lumi katoavat, DNA pyyhkiytyy muistista. Pohjoinen luonto katoaa kahdella tavalla: ympäristön muuttuessa ja eläinlajien kadotessa.

Pohjoismaiden naalikanta on alle 500 aikuista yksilöä. Suomen kanta on yhteinen Finnmarkin, Tromssan ja Norrbottenin kanssa, mutta naali ei ole pesinyt Suomessa enää 22 vuoteen. Norjan Finnmarkissa luonnonvarainen naali haihtui sukupuuttoon talvella 2017–2018. Naalikannan elvyttämiseksi Varangille vapautettiin 27 tarhassa kasvatettua eläintä helmikuussa 2018, mutta niille ei syntynyt yhtään poikasta viime kesänä. Naali täysin luonnonvaraisena on matkalla väistämättömään sukupuuttoon Pohjoismaissa. Tämä naali on valokuvattu Varangin kansallispuistossa 2011.

Valtamerten happamoituminen ilmastonmuutoksen seurauksena ja kalastus joissa uhkaavat Jäämereen laskevien jokien lohikantoja. Merien lämpeneminen ja happamoituminen muuttavat ravintoketjua ja vaikuttavat siten lohien merivaellukseen. Muutoksia valtamerissä aletaan vasta ymmärtää. Kalastuspaineen vaikutus on jo siirtynyt Tenon lohen perimään ja lohet nousevat kutemaan Tenoon aiempaa pienempinä. Suomunäytteiden perusteella suurimmat Tenoon nousevat lohet ovat alle 30-kiloisia.

Miekkavalaat saalistavat sillejä kaamoksessa. Tromssan ja Finnmarkin vuonoihin kerääntyy jopa 1 500 miekkavalasta loka–helmikuussa saalistamaan sinne vaeltavia sillejä. Se on suurin tunnettu miekkavalaiden joukkoesiintyminen maailmassa. 1970-luvulla Pohjanmeren sillikanta kalastettiin erittäin pieneksi, mutta kalastusrajoitusten avulla kanta on elpynyt. Nyt miekkavalaita uhkaavat ympäristömyrkyt, jotka kerääntyvät pitkäikäisen huippusaalistajan elimistöön heikentäen esimerkiksi sen lisääntymiskykyä.