Tupatarinoita

07.09.2020 | Raija Hentman

Hammastunturin monilla tuvilla on mielenkiintoinen historia, ja mitä erikoisempia tarinoita kerrottavanaan.

Rautujärven päivätupa taitaa olla enemmän talvi- kuin kesäkäytössä, sillä Rautujärven poikki kulkee Ivalosta kelkkareitti, joka jatkaa Hammasjärveä pitkin Inariin. Entinen nimismies Honka-Kallen kalamaja on Metsähallituksen hoidossa ja houkuttaa myös päiväkävijöitä, koskapa on sopivan pikkupatikan päässä metsäautotieltä.

Hammastunturin autiotupa on merkitty niin Retkikarttaan kuin maanmittauslaitoksen maastokarttaan. Harmi vain, että tämä Vuorhavaaran vuosina 1934–1964 toimineen erotusaidan kämppiin kuulunut Palkisen kämppä on päästetty täysin rappiolle. Home kirjoo seinähirsiä, katto on romahtamassa ja kamiina on puhki. Metsähallitus ei ollut 1990-luvun kämppien polttovimmassaan kiinnostunut hyvällä paikalla sijaitsevan kämpän kunnostamisesta, mutta ei ehkä voinut sitä omistussuhteiden takia hävittääkään. Vuonna 2018 pihalla ruostui sellainen järkälemäinen kamiina, jollaisia ennen oli myös kaikissa autiotuvissa.

Sompion tupa Illestipääjärven itärannan rantapenkereellä näyttäytyy kulkijalle vasta viime metreillä. Laavun ja tuvan välimuoto mataloituu takaseinää ja rinnettä kohti. Kattoa peittää turve, ja peltinen savutorvi kohoaa komeana. Maalattian kivetys taitaa olla luonnon luomaa, mutta ovisuunurkan avotakka eli piisi on vuonna 2015 uusittu. Tuolloin elokuussa Team Vanhat miehet ja Junnut uurastivat muutaman päivän ja antoivat sympaattiselle 1950-luvulla rakennetulle kömmänälle lisävuosia. Takaseinää peittää nukkumalaveri, sivuseinän ikkunan alla on pieni pöytä ja hylly.

LaVu 67 eli Ylemmän Appislompolon tupa sijaitsee lompoloon idästä laskevan puron varressa. Tuvan rakensivat vuonna 1967 Appisenpalon keloutuneista kuusista pikaluistelija Jouko Launonen ja häntä valmentanut Pauli Vuolle Jyväskylästä. Vuosien myötä rakennus rapistui, vaikka tarjosikin suojaa satunnaisille kulkijoille.

Vuonna 2007 kolme paikallista eränkävijää päätti pelastaa kämpän, purkivat katon, lattian ja sisustuksen, korottivat tupaa yhdellä hirsikerralla, asensivat uuden lattian, kamiinan, kalusteet ja katon. 2017 sama porukka kohensi paikkoja entisestään ja pykäsi puusuojan. Se oli ilmeisesti jollekin paikalliselle liikaa, sillä lähes saman tien viimeisillä lumilla liiteri ja sen viisi kuutiota puita oli tuikattu tuleen. Jäänteet muistuttavat edelleen tästä tuhotyöstä. Pieneen tupaan on astuttava nöyränä, sillä matalasta ovesta ei aikuinen suorana kulje eikä kattokaan ole korkealla. Paikka on erämaan kulttuuriperintöä parhaimmillaan ja ansaitsee arvostavan kohtelun. Korjausryhmän sukunimistä muodostettu kirjainyhdistelmä SaMoHa on ikuistettu ylimpään hirteen, mutta henkilöt kirjaimien takana jotkut tietävät, useimmat eivät.

Riekkokämppä Riekkojokeen laskevan Riekko-ojan pohjoispuolella on kolmas arvokas ja käyttökuntoinen kulttuurimuisto keskellä erämaata. Vuoden 1981 GT-kartassa kämpän nimenä lukee Aero. Tuvan syntyhistoria selvisi elokuussa 2020. Finnairin entinen lentäjä Mauri Maunula kertoi, että 1960-luvun alussa kaverukset Kalliokoski, Erikson, Maunula ja Sipinen, joista kaksi viime mainittua olivat Aerolla töissä, pyysivät Metsähallitukselta lupaa autiotuvan rakentamiseen Appistunturille. Lupa heltisi ja porukka sai myös ensisijaisen käyttöoikeuden viideksi vuodeksi. Tämä lupa uusittiin kahdesti viideksi vuodeksi kerrallaan. Maunulan mukaan kämpän rakensi inarilainen kirvesmies.

Retkeilijän autiotuvat-kirjassa on poiminta Riekkokämpän vieraskirjasta vuodelta 1991, ja sen mukaan Akseli Veskoniemi ja hänen poikansa Inarin kirkolta olisivat pystyttäneet kämpän riekon metsästyksen tukikohdakseen. Ehkäpä he olivat Maunulan mainitsema kirvesmiesporukka, joka oli sopinut käytöstä rakennuttajien kanssa.

Myös Riekkokämppä oli 1990-luvulla määrätty poltettavaksi, eihän se ollut Metsähallituksen rakentama tai huoltama. Työtä varten lähetettiin Rovaniemeltä kaveri, jonka oppaaksi lähti paikallinen Rauno. Hänellä oli tiedossa Riekkokämpän lähistöllä jo sopivasti paremmat päivänsä nähnyt kämppä, joka tuikattiin tuleen – ja Riekkokämppä säästyi.

Vuosikaudet oman onnensa nojassa ollut tupa on säilynyt yksityishenkilöiden huolenpidolla. Nimimerkillä Satsuumat toimineet Pirkko ja Seppo olivat vuonna 2000 uusineet lahonneen lattian ja neljä vuotta myöhemmin laittaneet peltikaton. LaVu 67 -tuvan korjannut SaMoHa-porukka korjasi vuonna 2017 myös Riekkokämpän priimakuntoon.

Suivakon autiotuvan rakensi Kuusaan Latu vuosina 1961–1962 Siika-Suivakkojärven pohjoisrannalle. Silloin tuvassa oli avopiisi ja puuhella sekä sauna lähempänä järveä. Patikka.net-sivuston mukaan työlääksi käyneen puuhuollon takia yhdistys luovutti kämpän Metsähallitukselle. Metsähallitus vuokrasi tuvan paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle. Sauna paloi 1993, mutta nyt on telttasaunan kehikko palaneen saunan paikalla. Autiotupaverkostoon liitetty kämppä sai vuosina 2000–2001 tehdyn peruskorjauksen jälkeen kaasulieden ja tehokkaan kamiinan sekä lisää tilaa takan ja hellan poistamisen myötä.

Jouni Laaksonen ja Joel Ahola: Retkeilijän autiotuvat. Karttakeskus 2012
Manu Humppi: Kammit ja autiotuvat. Lapin kairojen kulttuuriperintö. Kirjakaari 2014
patikka.net