28.02.2024 | Matti Mela
Tunturipaljakoita reunustava koivikko alkaa saada lumikuorrutusta marraskuusta lähtien. Kostean ilman jäähtyessä lumi huurtaa puita ja muita kohoutumia koko pitkän keskitalven. Lisää lunta tulee myös suoraan sateena – ja maatuisku pyöristää vielä lopullisesti muodot.
Talven aikana esiintyvät myrskyt ja lyhytaikaiset suojasäät eivät pysty matalaan koivikkoon tarttunutta lunta yleensä irrottamaan.
Kasvikunta elää kylmimmän ja pimeimmän talven säästöliekillä. Hengitys jatkuu heikkona, mutta kuitenkin kesällä hankittuja vararavintoja kuluttaen. Uuden energian hankkiminen fotosynteesin avulla on valon ja lämmön puutteen vuoksi olematonta.
Lumipatsaiksi muuttuneet tunturikoivut ovat hyvässä suojassa lentäviltä lumikiteiltä ja kuivumiselta, jotka molemmat uhkaavat hangen päällä talvehtivia kasvinosia.
Nopeasti lisääntyvä auringonpaiste saa helmi-maaliskuun vaihteessa aikaan dramaattisia muutoksia koivikossa. Lämpö höllentää lumen otetta ja tykky alkaa irtoilla maahan kaartuneiden runkojen ja oksien ympäriltä.
Painon vähetessä taipuneet koivut ponnahtelevat lumesta esiin pitkin tunturia, ikään kuin jättiläishyönteiset kuoriutuisivat valkeista koteloistaan. Koko maisema muuttuu lyhyessä ajassa ja keskitalvi vaihtuu kevättalveksi.
Tunturikoivun elintoiminnoissa tapahtuu myös isoja muutoksia. Kasvin tummat kohdat imevät lämpöä ja rungossa tuohen alla olevat viherhiukkaset alkavat yhteyttää. Puu kerää energiaa kevättalvella ja pystyy kasvattamaan lehdet jo alkukesällä, vielä suurten lumilaikkujen keskellä. Se on merkittävä kilpailuetu taisteltaessa elintilasta tunturin rinteellä ja yrittäessä selvitä hengissä taas seuraavan talven yli korkealla metsän rajalla.
Kommentointi