Tuntureiden tulevaisuus

01.03.2019 16:26 | Matti Mela

Paljakan rajalla tunturikoivikko on harvaa eikä ole lainkaan varmaa, mitä ilmaston lämpeneminen tulee tuntureilla tekemään.

Lapissa retkeilleet ovat varmaankin huomanneet havumetsäalueella kohoavien pienten tuntureiden metsittyvän melkoista tahtia. Parin vaaksan mittaiset männyntaimet verhoavat paljakoiden laitoja ja koivikoiden yläosia.

Koivu kyllä usein toipuu vesomalla, vaikka päärunko kuolisikin.

Tilanne mäntyvyöhykkeen pohjoispuolella, missä tunturikoivut muodostavat kaikkialla metsänrajan, on erilainen.Tuntuisi luonnolliselta, että pitenevä kasvukausi saisi koivikot leviämään ylöspäin tunturikankaille joko siemenistä tai suvuttomasti juurien kautta.

Ilmaston lämpeneminen ja talvien leudontuminen parantavat myös koivun lehtiä syövien mittariperhosten elinmahdollisuuksia. Tunturimittarin toukat ovat silloin tällöin tuhonneet laajoja koivikoita jo ennen nykyisiä olosuhteita, mutta viime vuosina myös hallamittarilla on ollut massaesiintyminen Tenon laaksossa ja Kaldoaivin ylängöllä.

Koivu kyllä usein toipuu vesomalla, vaikka päärunko kuolisikin. Uusien versojen kasvamista kuitenkin haittaa porojen laidunnus, koska valkuaispitoiset lehdet ovat tärkeää ravintoa alkukesällä. Jokilaaksojen koivutiheikössä versoja kehittyy niin paljon, ettei porolaidunnuksesta ole juuri haittaa. Ylhäällä tunturissa kuitenkin koivikko on harvaa ja ravintokasveja niin vähän, että laidunnus rajoittaa sekä koivun toipumista että leviämistä.

Voi käydä niinkin, että ilmaston lämpeneminen alkuvaiheessaan supistaa koivikoita ja laajentaa paljakoita.

Vasta vuosikymmeniä tai muutamia vuosisatoja kestänyt lämmin jakso auttaa isojen jokilaaksojen yksittäisiä mäntyryhmiä leviämään pohjoisille paljakoille. Näinhän kävi noin 6 000 vuotta sitten, kun mäntymetsät verhosivat melkein kaikkia nykyisiä tuntureita muutaman vuosituhannen ajan.