Tuntemattoman sotilaan polulla

20.06.2019 | Marinella Himari

Seison havunneulasten peittämällä tuoreella polulla, joka vielä antaa periksi askeleen alla. Ajan saatossa se painuu tiukasti metsän muotoja vasten, täällä nimittäin on vasta tovi sitten vietetty uuden retkikohteen avajaisia.

Katselen ympärilleni, on hiljaista. Sadepisarat rasahtelevat luontoon, ja turpeat mättäät ovat vesipisaroita kannattelevista varvuista raskaat. Aivan kuin ne olisivat marjojen sijaan synnyttäneet suuria kyyneliä, joita naiset ja lapset ja miehet ja hevoset ja koko Suomi vuodattivat itsenäisyytemme puolesta.

Nostan repun selkään ja lähden matkaan. Virolahdella sijaitsevan, vajaan viiden kilometrin mittainen Tuntemattoman polku lähtee sotahistoriallisen Bunkkerimuseon pihalta ja kulkee rengasreittinä syvällä kaakkoissuomalaisen luonnon uumenissa. Pysyt polulla, kun seuraat puihin maalattuja turkooseja merkkejä.

Täällä mikään ei ole sitä, miltä näyttää.

Alueella elää historia, joka jokaisen pitäisi tuntea; vieressä nouseva metsäinen kumpare kätkee sisäänsä massiivisen teräsbetonikorsun, männikön seassa mutkittelee yhdyshauta. Maastoon on valettu 254 vaunukanuunan laukauksen kestävää pallokorsua ja 447 teräsbetonikorsua sekä rakennettu 450 000 kiviesteen muodostama Suomen Salpanakin tunnettu Salpalinja, itsenäisen Suomen suurin rakennushanke, jonka urakkaan on osallistunut 35 000 siviilirakentajaa ja lukematon määrä hevosia.

Linja kulkee Virolahdelta Luumäen kautta Joensuuhun ja itärajaa myötäillen aina Sallan kautta Petsamoon asti.

Myös ruotsalaisten vapaaehtoisten (Svenska Arbetskären) kallioihin louhimia luolia on piilossa yhteensä 25 kappaletta, minkä vuoksi peltoaukeita ja metsätaipaleita halkovat kiviesteet ovat lähes ainoa helposti havaittava osa Salpalinjaa. Täällä mikään ei ole sitä, miltä näyttää.

Tiesittekö muuten, että Salpalinjasta rakennettiin kerralla niin vahva, ettei se koskaan päätynyt mukaan sotaan sillä kuten me suomalaiset, myös vihollinen piti sitä voittamattomana.

Nykyisin Salpalinjaa mukaileva Salpapolku on myöskin mainio retkikohde nimenomaan pidemmän matkan kulkijoille: yhdensuuntainen, 43 kilometrin mittainen reitti lähtee Harjusta ja kulkee metsien, mäkien, peltojen ja Miehikkälän Salpalinja-museon läpi aina Lappeenrannan Ylämaalle saakka.

Reitti soveltuu hyväkuntoisille ja nostaa suosiotaan kaiken aikaa

Jatkan päiväretkeäni Tuntemattoman polulla. Märkä sammal tirisee vaelluskengän alla, viereisessä pusikossa lymyillyt metso rysäyttää lentoon – en tiedä, kumpi meistä säikähti enemmän. Sade yltyy ja nyyhkyttää niskaani niin, että minun pitää suojata kameraa. Viimein! Saavun yhdelle polun varressa sijaitsevista teräsbetonikorsuista, jonne luikahdan hetkeksi suojaan. Korsut ovat kaikkien vapaasti tutkittavissa, mutta mukaan kannattaa varata taskulamppu ja varoa päätään.

Vanhempien on hyvä pysyä pienten lasten mukana koko ajan.

Polku kaartaa tuuheasta metsästä hakkuuaukean reunalle, jota pitkin kuljetaan hyvä tovi. Varvut ja suoluonnon kasvit koettavat kaunistaa maisemaa. Taivasta itkettää edelleen ja räkäitkuksi yltynyt kuuro hiljenee vasta, kun kaarran takaisin turvallisen metsän siimekseen. Siellä naavapartaiset puut narisevat hiljaa, sieniä kasvaa kaikkialla, ja alkusyksyn luonto on täynnä kuvattavaa.

Saavun vasta reilun kolmen tunnin päästä takaisin Bunkkerimuseolle, jonka pihassa seisovassa pallokorsussa majoituin viime yön. Niin voit tehdä sinäkin, kunhan vain otat yhteyttä museoon. Varaa mukaasi makuualusta, makuupussi ja iltapalaa, pistä puhelin kiinni ja keskity itseesi: yö betonipallossa on elämys, jota ei unohda koskaan.

Vuonna 2018 avatun Tuntemattoman polun itäinen puoli on haastavampaa metsäpolkua ja läntinen puoli helppokulkuista liikuntapolkua, joku sopii hyvin myös maastopyöräilyyn. Reitti soveltuu hyväkuntoisille ja nostaa suosiotaan kaiken aikaa. Minä sain kuitenkin tällä kertaa kulkea koko matkan ihan itsekseni, metsoa lukuun ottamatta.