07.06.2019 09:57 | Eeva Mäkinen
Torronsuon kansallispuisto on tunnettu kevään ja syksyn muuttolinnuista ja erityisesti kurjista. Olen vieraillut puistossa lukemattomia kertoja ja suurimman osan niistä olen ollut paikalla ennen auringonnousua.
Haluan ehdottomasti kokea sen joskus uudelleen.
Olen kuullut yhtä monta tarinaa siitä, kuinka kurjet lentävät Torrolla suon yli ja lepäävät kevät- ja syysmuuton aikaan. Näiden kaikkien kokemusten ja tarinoiden jälkeen luulisi, että olisin saanut lukemattomia kuvia kurjista, mutta minulla ei ole ainuttakaan.
Tosin en ole erityisen hyvä lintukuvaaja, enkä myöskään tunne niiden elinympäristöjä ja tapoja tarpeeksi hyvin.
Torronsuo on syvä keidassuoalue Tammelassa, ja se on saavutettavissa jopa osin esteettömästi.
Sain ensikosketuksen puistoon neljä vuotta sitten, kun suunnittelin koko eräopaskurssillemme retkeä Torronsuolle.
Alueen erityispiirteet ja syksyn lintujen muuton huomioiden tein erikoisen suunnitelman. Lähtö olisi kahden jälkeen yöllä ja vaeltaisimme suon halki pilkkopimeässä.
Retki lähestyi ja sääennusteet varmistuivat. Yöstä oli tulossa selkeä, ja oli uusikuu.
Lähdimme matkaan unentokkuraisina, mutta innostuneena ajatuksesta kulkea pimeässä ja kuunnella enemmän kuin katsoa.
Silmät tottuivat nopeasti pimeään, eikä otsalamppuja enää tarvittu. Pian suolla alkoi tapahtua.
Kurkien huudot valtasivat totaalisesti äänimaailman. Omat ajatuksetkin jäivät huutojen peittoon ja oli pakko pysähtyä kuuntelemaan. Epärealistinen tunne valtasi koko kehon, eikä mieli ollut uskoa mitä ympärillä tapahtui. Mistä kaikki linnut tulivat? Vai olivatko ne olleet koko ajan siellä?
Eräs kurssikaveri pysähtyi, hengitti syvään ja huokaisi, että hetki oli hänen kaunein koskaan kokemansa. Moni herkistyi, halusi vain olla hiljaa ja keskittyä kokemukseen.
Tuo neljän vuoden takainen yö tuntuu edelleen yhdeltä ikimuistoisimmista hetkistä. Haluan ehdottomasti kokea sen joskus uudelleen. Kävellä Torronsuon poikki keskellä yötä ilman kameraa ja vain kuunnella.
Kommentointi