Tihkukalliot

29.05.2024 | Matti Mela

Kalliot ja kivikot tarjoavat kasviharrastajalle kiehtovia kohteita.

Kasviharrastajan kiehtovimpia kohteita ovat erilaiset kalliot ja kivikot. Ne ovat selkeästi rajautuvia luontotyyppejä ja niiltä löytyy usein lajeja, joita ei juuri muualla tavata.

Kasvien kannalta erilaisia kallioperän muodostumia on luetteloitu kymmenittäin. Niissä merkittäviä tekijöitä ovat kivilajien ravinteisuus ja happamuus, kallion korkeus, jyrkkyys, ilmansuunta ja valaistusolot.

Näin harrastelijatasolla kasveja bongaavalle ja valokuvaavalle retkeilijälle huippupaikoiksi ovat muodostuneet niin kutsutut tihkukalliot. Nimitys ei taida olla mikään virallinen, mutta kuvaa hyvin erilaisia kallioseinämiä, joiden pintaa peittää hiljalleen pisaroina ja pieninä noroina alas valuva vesi.

Vesi voi olla peräisin ylärinteen suolta, mutta parhaissa tihkukallioissa se saa alkunsa ravinteisena pohjavetenä korkeammalla sijaitsevalta tihkupinnalta. Erotuksena lähteestä, tihkupinta on laaja-alainen ja ilman voimakasta veden purkauspistettä. Näin vettä tulee vähän kerrassaan, mutta koko ajan ja voi vaikuttaa kallioseinämään useiden metrien leveydeltä.

Talvella tihkuva vesi muodostaa näyttäviä jääseinämiä ja usein pitkiä jääpuikkoja. Kunnon kasvibongari kiertääkin jo keskitalvesta lähtien tunturikuruja ja metsävyöhykkeen kalliomaita etsien sopivia kohteita lyhyen kasvukauden retkiä varten.

Matalat kalliot ovat kasvibongailun ja kuvauksen kannalta parempia kuin talon korkuiset näyttävät seinämät. Ei ole mitenkään nautinnollista yrittää kiivetä vatsa tihkuvedestä märkänä ja kameraa varjellen pitkin liukasta kalliojyrkännettä. Lisäksi pitää varoa vahingoittamasta tai irrottamasta heikosti kiviseen alustaansa kiinnittyneitä bongailun kohteita.