Tapaus Karkali

01.06.2022 | Raija Hentman

Jokamiehenoikeuksien vastinparina ovat velvollisuudet. Luonnonsuojelualueilla liikkumista ohjaavat myös monet muut säännöt. Toimitaanko seuraavassa tarinassa sallitun rajoissa vai meneekö jotain pieleen?

Mikä ihana vapauden tunne, kun jokaisella melanvedolla kajakki liukuu melkein tyynellä Lohjanjärvellä. Luonto on pukeutunut vielä viimeisiin kevään sävyihin.

Tämä ei ole kauden ensimmäinen retki, vaan niitä on jo muutamia takana. Nyt tavoitteena on Karkalinniemi. Voisi käydä verryttelemässä jalkoja luonnonpuiston merkityillä poluilla ja yöpymisvälineetkin ovat mukana.

Niemen etelärannalla on maihinnousupaikka ja evästelypöytä, sinänsä täydellinen kohde. Telttaillahan ei saa, mutta ei kai sille ole mitään estettä, että virittää riippumaton rantapuiden väliin. Risukeitinkin on sellainen turvallinen malli, josta kekäleet eivät pääse putoamaan maahan. Mutta vessaahan ei ole kai kuin parkkipaikalla. Täytyy sitten mennä metsään kauemmas polusta.

Mieleen tulee retki kapealla joella, jonka rannoilla oli mökki toisensa vieressä. Oli pakko käydä yhden mökin saunan nurkalla pissalla, kun tuli ihan hirveä hätä. Onneksi mökillä ei ollut silloin ketään, olihan jo alkusyksyä ja mökkiläisiä vähemmän.

Karkalissa tuskin tulisi sitä ongelmaa kuin eräällä reissulla Suur-Saimaan vesillä. Pienessä hiekkapoukamassa oli kiva rantautumispaikka ja rantakalliolla oli jopa vanha nuotiokehä. Kallio olikin turvallinen nuotion alusta, sillä metsäpalovaroitus oli annettu päivää aiemmin.

Siinä oli pieni saari alle sadan metrin päässä, ja rannassa mökki. Nuotio oli juuri syttynyt ja teltasta piti vielä hakea lisävaatetta viilenevään iltaan, kun vastapäisestä saaresta lähti vene. Kaveri kiskoi voimalla airoja, ja teltan oviaukosta näkyi kuinka hän rivakasti nousi maihin, otti kännykällä kuvan nuotiosta ja teltasta ja tunki vielä ottamaan toisen kuvan teltan eteisestä sisätelttaan, jossa pukeutuminen oli kesken. Kaveri karjui, että häivy, tai hän ilmoittaa poliisille kotirauhan rikkomisesta; teltta on liian lähellä hänen mökkiään ja tulia ei saa tehdä.

Nuotion sammuttaminen ja sopuisa juttelu rauhoitti kaverin. Piti kyllä mennä pienelle kävelylle, jotta syke tasaantui. Kauempana saaren toisella puolella sijaitsi toinen mökki, mutta siellä ei ollut ketään.

Huh, nyt olisi varmaan rauhallisempaa. Illalla voisi vaikka onkia. Pahus kun madot taisivat unohtua. Kai sitä voi vähän kuopaista multavaa maata, jos jonkun onkimadon löytäisi.

 

Oikein vai väärin?

Luonnonpuistot on rauhoitettu kokonaan tieteelliselle tutkimukselle toisin kuin kansallispuistot. Toimintaa kummassakin säädellään järjestyssäännöllä. Karkali on yksi harvoja luonnonpuistoja, joihin yleisöllä on ylipäätään pääsy. Rantautuminen on sallittu vain yhdessä paikassa, joten suunnitelman se osa on oikein.

Yöpyy sitten riippumatossa tai teltassa, kyse on samasta asiasta eli leiriytymisestä, joka on kielletty luonnonpuistoissa. Sama koskee myös tulentekoa, ja kaikki risukeittimet luetaan avotuleksi käyttöpaikasta ja keittimen rakenteesta riippumatta.

Tarpeilla käynti muualla kuin parkkipaikan käymälässä on vähän ristiriitainen juttu, sillä polultahan ei luonnonpuistossa saa poiketa. Mutta onhan se päivän selvää, ettei hädän tullen tarvitse kipaista kilometrien päähän huussiin. Niitä vessapapereita ei parane jättää missään muuallakaan levälleen, vaan piilottaa karikkeeseen tai sammalen alle. Joka tapauksessa ihmisjätökset eivät ole eduksi luonnonpuistossa.

 Sen sijaan aiemmalla retkellä, saunan nurkalla käynnillä, liikuttiin kotirauhan suojaamalla alueella, vaikkei asukkaita ollutkaan paikalla. Se oli törppöä ja hyvien tapojen vastaista.

Saimaan retkellä nuotion sytyttäminen oli tuplamoka. Ensinnäkin metsäpalovaroitus tarkoittaa sitä, ettei avotulta saisi tehdä missään – edes maanomistajan luvalla. Toisekseen nuotiota ei pitäisi maanomistajan luvallakaan tehdä kalliolle, sillä kuumuus rikkoo kallioperää eikä sitä korjaa mikään; uusi jääkausikin vain silottaisi rosot.

Muille kuin virallisille nuotiopaikoille tehdystä luvallisesta, oikein laaditusta ja sammutetusta nuotiosta ei pitäisi jäädä mitään havaittavia jälkiä vaikkapa Metsähallituksen hallinnoimilla Lapin erämaa-alueilla. Hormilliset tulisijathan ovat eri asia, ja aiheesta löytyy tietoa luontoon.fi-sivustolla.

Naapurisaaren kaverilta unohtui myös pari seikkaa. Jokamiehenoikeudet sallivat tilapäisen telttailun aiheuttamatta haittaa tai häiriötä maanomistajalle. Leirisaaren mökki oli riittävän kaukana, mutta on hyvä muistaa, että riittävä etäisyys on tilannekohtaista. Jos teltta olisi pystytetty vastaavalle etäisyydelle tarinan miehen saareen, tilanne olisi toinen, sillä todennäköisesti oltaisiin pihapiirin tuntumassa.

Sen sijaan luvatta tunkeutuminen telttaan ja valokuvaaminen ilman lupaa olivat tuplamoka: kotirauhan häirintää ja salakatselua. Teltta nimittäin kuuluu kotirauhan piiriin. Samoin vaikkapa purjeveneen kannella ja mökkilaiturin tai terassin aurinkotuoleissa loikoilijat.

Vielä onkimisesta. Sekään ei käy Karkalissa päinsä, sillä rannalta onkiminen on kiellettyjen listalla, kuten myös pyöräily ja koirien irti pitäminen, sienestäminen ja marjastaminen. Muuallahan mato-onginta kuuluu jokamiehenoikeuksiin ja muusta kalastuksesta on säädetty kalastuslaissa. Parasta unohtaa myös matojen kaivaminen Karkalissa, sillä se ei ole sallittua.