Talviuimari

01.03.2019 16:26 | Riitta Alakoski

Kolmekymmentä vuotta hyiseen SM-veteen paukkupakkasista, räntä- ja vesisateista huolimatta: Sirpa Kivekäs on Suomen sitkeimpiä talvikilpauimareita. | Teksti & kuvat Riitta Alakoski

Talviuinnin SM-kilpailuilla oli aihetta juhlaan helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna Turussa. Tapahtuma nimittäin järjestettiin jo kolmattakymmenettä kertaa, ja se veti Aurajokeen rakennetulle uima-altaalle 930 kilpailijaa ja noin 200 talviuintiin tutustujaa.

Matkaa avannolle on kotoa kuusi kilometriä suuntaansa

Samoja lukemia juhli SM-kilpailuissa myös Sirpa Kivekäs, joka pulahti kylmään SM-altaaseen tasan 30:nnen kerran. Aiempina vuosina useita mestaruuksia ja mitalisijoja napsinut Sirpa oli tällä kertaa 70–74-vuotiaiden ikäryhmän 25 metrin uinnissa kuudes.

”En sijoittunut viime vuonnakaan. En oikein tiedä mikä siinä on”, 74-vuotias terveyden perikuva ihmettelee.

30. SM-uinti tuli Sirpalla täyteen kotikaupungissa, jossa kotimaan korkein talviuinnin arvokisa järjestettiin ensimmäistä kertaa.

Sirpa ei suinkaan harjoittele Aurajoessa, vaan muutaman kilometrin päässä Ispoisissa. Sinne Sirpa polkaisee talvellakin pyörällä. Matkaa avannolle on kotoa kuusi kilometriä suuntaansa.

”Voisinhan minä vaikka bussillakin mennä, mutta pyöräily kuuluu minulla siihen uimassa käymiseen. Nyt on ollut sen verran lunta, että ihan aina ei tule lähdettyä, mutta kyllä kolme, neljä kertaa viikossa pyrin käymään edelleen.”

Sirpa on tahkonnut uintiuransa aikana eri tasoisia kilpailuja kotimaassa ja ulkomailla; hauskoista kulmauinneista aina EM- ja MM-kilpailuihin saakka.

Se, että sama uimari onnistuu pääsemään jokaiseen SM-kilpailuun 30 vuoden ajan, on hämmästyttävää. Kun kyselen Sirpalta, eikö hän koskaan sattunut olemaan kipeänä, matkoilla tai muuten estynyt pääsemään paikalle, hän vain puistelee hitaasti päätään leveästi hymyillen.

”Ei ole koskaan niin käynyt. Kerran jätin MM-kisat välistä sukujuhlan takia, ja se harmittaa edelleen. SM-kilpailuiden ajankohdan olen aina huomioinut suunnitelmissani hyvissä ajoin etukäteen.”

Sitoutumisesta kilpailukauteen kertoo myös se, että vaikka katumusta ja jännitystä on alkanut kisaa ennen kertymään, aina hän on altaaseen itsenä saanut.

”Erityisesti mietin Siperian MM-uinteihin ilmoittauduttuani, että mitä ihmettä minä sinne olen menossa. Pelkäsin sitä kylmää. Lopulta siellä oli kuitenkin aurinkoinen talvipäivä ja uinti meni hienosti”, Sirpa muistelee.

Sirpa kokee avantouinnin etuina tunnettujen karaistumisen ja vastustuskyvyn paranemisen lisäksi stressistä ja murheista eroon pääsemistä.

”Vaikka avannolle mennessä olisi kuinka harmia mielessä, sieltä pois tullessa se on vaan aina kadonnut. Kilpailuissa taas halu pärjätä ja kilpailujännitys on parasta.”

Sirpan kotiavanto Ispoisissa on suosittu. Konkari onkin huomannut, että uimareiden skaala on siellä mukavasti laajentunut myös nuoriin ja perheisiin, eivätkä perinteet ole kuolemassa vanhemman väen poistuessa jäiltä.

Sirpa ei kuitenkaan ole lähdössä minnekään.

”Haluan uida ja kilpailla niin pitkään kuin mahdollista. Ihastuin veteen jo ihan pienenä, ja sama rakkaus on olemassa edelleen”, Sirpa hymyilee.