Talvipyöräilyn taikamaa

02.12.2019 00:44 | Sauli Herva

Läskirenkaiden ilmestyttyä maastopyörämarkkinoille on talvipyöräilyn harrastus levinnyt taigametsissä ja lumituntureilla räjähdysmäisesti kuin kuloliekit huhtikaskessa. Katsastimme tilannetta ja rakensimme kattauksen ihan parasta, mitä Lappi, lumen ihmemaa, talvipyöräilijälle tarjoaa.

SYYSJÄÄT JA ENSILUMI . Järvien saadessa jääpeitteen ja ensilumen sataessa maahan on Lappi kaikkein kauneimmillaan.

Maastopyöräily on mahdollista kaikkina vuodenaikoina

Otollinen hetki voi olla lyhyt, eikä silloin ole aikaa jahkailulle. Tilaisuus ei todennäköisesti toistu enää samalle syksylle.

Tulee mieleen lapsuuden alkutalvet, jolloin ihan tavallisilla polkupyörillä ”kikoteltiin” kaikissa mahdollisissa pelijääpaikoissa. Se, jos mikä, kehitti tasapainoa ja kehon hallintaa. Kypäriä ei siihen aikaan käytetty – eikä kaivattu.

Läskipyörällä pelijäillä liirailu on aivan mahtavaa ja varsinkin nuorisolle sopivaa hommaa, jossa ei tule aika pitkäksi. Sopivia jääolosuhteita voi syntyä lähes mille tahansa järvelle, joelle, lammelle, purolle ja jopa mitättömälle ojalle.

Alle vaaksan vahvuisilla ensilumilla voi läskipyöräillä ihan samoilla urilla kuin lumettomana aikanakin. Sitä paitsi reitit ovat loka-marraskuussa ruuhkattomia, luonto puhdas, ilma raikas ja maisema hiljainen. Taatusti kokeilemisen arvoista.

MOOTTORIKELKKAREITIT . Pohjois-Suomessa ja Lapissa risteilee tuhansia kilometrejä moottorikelkkareittejä jokaisessa kunnassa ja matkailukeskuksessa toinen toistaan komeammissa maisemissa.

Moottorikelkkareitit ovat julkisia liikenneväyliä, eikä niillä liikkuminen jalan, suksin tai esimerkiksi läskipyörällä ole mitenkään kiellettyä. On peräti hieman outoa, kuinka vähän moottorikelkkareittejä hiihto- ja talvipyöräilyretkillä hyödynnetään.

Ennakkoluulottomasti ja rohkeasti moottorikelkkareittikarttoja tutkimalla voi löytää aivan uusia mahdollisuuksia henkeäsalpaavan hienoissa kairoissa. Saattaa olla, että kukaan muu ei aikaisemmin ole sillä reitillä koskaan edes pyörällä liikkunut.

Turvallisuusasiat kannattaa kuitenkin muistaa, ettei tule moottorikelkalla vahingossa kumoon keilatuksi.

KANSALLISPUISTOJEN TALVIPYÖRÄILYREITIT . Metsähallituksen avattua kansallispuistojen retkeilyreittejä maasto- ja talvipyöräilijöiden nautintaan, on maastopyöräilyrintamalla alkanut kuulua kummia.

Monissa kansallispuistossa on aloitettu myös aivan uusien talvipyöräilyreittien ja jopa kokonaisten reittiverkostojen suunniteltu. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että maasto- ja talvipyöräilyn saralla jotakin tapahtuu melkein joka puolella.

Talvipyöräilyssä liikkeen rytmi on hyvin toisenlaista kuin patikoinnissa tai maastohiihdossa, eikä suoraviivaiset reittilinjaukset ole läheskään aina mielekkäitä, saati parhaita.

Hyvää työtä kansallispuistojen talvipyöräilyreittien kehittämiseksi on tehty ja tehdään esimerkiksi Pallas-Ylläksen, Pyhä-Luoston, Isö-Syötteen ja Kiilopään alueilla.

JÄRVET JA KANTOHANGET . Hankikelien aikaan huhti-toukokuulla on Lappi useimmiten talvipyöräilyn kannalta upeimmillaan.

Otollisissa olosuhteissa joinakin vuosina kantohanget saattavat kovettua niin lujiksi, että läskipyörällä voi seikkailla – ei pelkästään avoimilla jängillä ja järven jäillä – vaan yhtä lailla niin metsän siimeksessä kuin korkealla tunturissa.

Mikään ei ole niin hienoa menoa kuin läskipyörällä teräshangilla Tunturilapin vuomissa ja oudassa puikkelehtiminen.

Aina keväisinkään ei välttämättä synny kovin hyviä hankikelejä, mutta yleensä kuitenkin vähintään järven selille syntyy sulavasta sohjolumesta yöpakkasilla kantavia talvipyörätantereita.

ERÄMAAURAT JA TALVIPYÖRÄVAELLUKSET . Monien mielestä maastopyöräilyn kuninkuusluokka on pitkillä talvipyörävaelluksilla syrjäisissä ja kaukaisissa erämaissa.

Pitkiä retkiä voi tehdä monessa kairassa. Enontekiön Käsivarresta suurtuntureilta ja joikumailta sekä Inarin ja Utsjoen Kaldoaivista löytyvät kuitenkin kaikista veret seisauttavimmat talvipyöräilyerämaat Lapissa.

Läskipyörien lisävarusteet ovat kehittyneet huimin harppauksien. Enää muutaman päivän muonan ja ulkona yöpymiseen riittävien talvivaellusvarusteiden kuljettaminen pyörän päällä ei ole lainkaan ongelmallista.

Hyväkuntoisilla erämaareiteillä ja Lapissa kohtuullisen kattavaan autiokämppäverkostoon turvautumalla talvipyörävaellukset voivat muuttua jopa rennon mukaviksi vailla mitään rankempaa mukavuusalueen reunalla kärvistelemistä.

RINTEET JA HUOLTOREITIT. Oma lukunsa talvipyöräilyolosuhteiden joukossa on koneellisesti kunnostetut laskettelurinteet, maastohiihtourat ja rinnekoneiden ylläpitämät huolto- ja siirtymäreitit, jotka kaikki ovat myös ihanteellisia talvipyöräilyn harrastuspaikkoja.

Ehkä kuitenkin kannatta tiedustella ohjeita ja kuulostella huoltohenkilöiden näkökantoja asiaan ennen kuin ottaa omin päin tilan haltuun.

Toistaiseksi lienee vältytty suuremmilta yhteentörmäyksiltä laskettelijoiden, maastohiihtäjien ja talvipyöräilijöiden kesken. Harrastuksen kasvaessa sekin saattaa tietysti olla mahdollista.

Mutta niin kuin kaikessa retkeilyssä ja ulkoilussa on tapana ollut, selvitään toiset harrastajaryhmät huomioivalla hyvällä käytöksellä pitkälle talvipyöräilyssäkin.