Talvimetsä kuuluu kaikille

28.11.2023 | Terhi Ilosaari

Savonlinnan kupeesta kuuluu kummia. Talvisilla urilla kulkee niin koiria kuin kuntohiihtäjiäkin, pyöräilijöitä ja pulkassa istuvia. Tassu nousee tervehdykseen ja poskilta paistaa hymy. Ilmassa on jotain uutta ja erikoista.

Syksyisellä polulla savonlinnalaisen miehen tossu ei noussut tuttuun tapaan. Simo Ikonen päätti hankkia potkua polvien ympärille, kiinnitti levypainot köyden jatkoksi ja lähti kiskomaan rautaa lumiseen metsään. Tarpomista motivoi ajatus samalla rakentuvasta läskipyöräreitistä.

Kun polkujuoksusta innostunut kaveri kuuli urasta, tuplaantui talkooväki.

”Ensin levypainot vaihtuivat autonrenkaaseen ja lopulta hankimme painavan puupöllin, jonka etureunasta veistimme siivun pois. Näin syntyi edelleen käytössä oleva, Cast away -elokuvan lentopallon mukaan nimetty Wilson”, muistelee Simo.

Kaksikko raahasi Wilsonia ympäri Pihlajaniemen reitistöä.

”Eihän niitä ilennyt mainostaa, kun reitin kunto vaihteli ja välillä saattoi kulkija upota polveen asti” Simo kertoo reitistön alkuvaiheista.  

Silti urat löysivät käyttäjänsä ja vastaan tuli niin juoksijoita kuin pyöräilijöitäkin.

Lumitulvainen talvi sai miehet nostamaan rukkaset pystyyn. Hurtin hulluuden tilalle täytyi saada hevosvoimia. Moottorikelkka sopi leveälle uralle, mutta talvipoluille tarvittiin jotain soukempaa.

Avustushakemukseen kaupungin virkailija kirjoitti vakain ottein: ”Tarvitaan Tinder Dog.”
 

Jämsän suunnalta huhuttiin polkuja tamppaavasta Snow Dogista, jossa telavetoisen koneen perässä kulki kuskinpenkillä varustettu ahkio. Olavin Retkeilijät innostuivat ajatuksesta ja lähtivät mukaan puuhaan. Myös Savonlinnan kaupungilla oivallettiin oitis, että yksi ura voisi tarjota paikan usealle aktiviteetille.

Avustushakemukseen kaupungin virkailija kirjoitti vakain ottein: ”Tarvitaan Tinder Dog.”

Haaveissa olevan mööpelin nimi oli Tinger Dog. Riemukkaan kömmähdyksen vuoksi talkooväki tunnetaan aktiivisimpien keskuudessa nimellä Tindertiimi.

”Kyllä, olemme haluttua tavaraa!” nauraa Simo liikanimelle.

Jotta ura tamppautuisi riittävän kovaksi kulkea, roikkuu lumireen perässä edelleen uskollinen Wilson ja sen päällä usein talkookaveri. Wilson on kasvanut vuosien varrella niin kahvoilla kuin levikkeilläkin.

”Välillä saattaa Wilsonin kyydistä pudota pimeään metsään. Siellä saa kauan huhuilla ennen kuin kuski huomaa.” virnuilee eräs talkoolainen yhteisille seikkailuille.

Savolaisessa Tinderissä taitaa päätyä hankeen, osuipa pyyhkäisy oikealla tai vasemmalle.

Lumireki ryömii rauhalliseen tahtiin. Meno on maltillista ja niin on laitteen kulutuskin. Pihlajaniemen poluilla polttoainetta kuluu reilun litran verran tunnissa.

Talkoileva Tindertiimi löytyi, kun Simo lähetti viestin pyöräilevälle ryhmälle: ”Etsitään kuskia tositarkoituksella!"

Kuljettajat ovat itsekin uran ahkeria käyttäjiä. Oman harrastuksen mahdollistaminen kannustaa talkootöihin, mutta suurempi kiitos tulee reitin varrella nähtävistä hymyistä ja huikatuista kiitoksista.

 

Pihlajaniemen reitistölle tehdään kahdenlaista uraa. Talvipolku on kapeampi ja soveltuu niin kävelijöille, pyöräilijöille, pulkkailijoille kuin koiranulkoiluttajillekin. Monikäyttöuralla kulkee kaksi kaistaa vierekkäin. Toinen kaistoista on omistettu perinteisen hiihtäjille.

Paikoin monikäyttöura tehdään reiteille, joilla ennen kulki kaksi perinteisen latua vieretysten. Vuosia latuja kunnostanut kertoo ladun pysyvän aikaisempaa paremmassa kunnossa. Suksettomat kiittelevät, kun pääsevät luvan kanssa metsäreiteille myös talvella.

Moottoriajoneuvoon siirryttäessä tarvittiin touhuun maanomistajien lupa.

”Onneksi verkosto oli pääsääntöisesti kaupungin, seurakunnan ja Tornatorin mailla. Näiltä saimme luvat toimintaan helposti”, Simo kertoo.

”Ai saako täälläkin juosta?” kysyy koiranulkoiluttaja selvästi ilahtuneena.

Reiteille on perustettu oma Facebook-sivunsa, jolle talkooväki päivittää tilannetietoja. Reitit on syötetty Outdooractive-palveluun, paikallinen lehti on julkaissut useamman jutun ja Olavin Retkeilijät kertoneet reiteistä some-kanavissaan. Monipuolisesta viestinnästä huolimatta on reitistön laajuus ja monipuolisuus monelle paikallisellekin vielä uutta.

Tietoisuus etenee alkuun hitaasti, koska uudelle asialle ei ole vakiintuneita sanoja eikä paikkaa muiden talviliikuntamuotojen joukossa. Keskitetyt karttapalvelut kertovat kaupungin latujen ja luistelukenttien ajantasaisen tiedon, mutta monitoimireittejä ei näihin vielä päivitetä, eivätkä liikkujat osaisi niitä ehkä sieltä edes etsiä.

Aktiiviset pyöräilijät ovat reitistön Stravan avulla löytäneet. Jotta kaikki käyttäjäryhmät osaisivat reiteille, tarvitaan monipuolista meteliä monitoimireittien sallivasta ideasta: täällä saa liikkua.

”Kun ei ole laskureita, niin ei uskalla arvailla kävijämäärien lisääntymistä”, tuumailee Simo Pihlajaniemen poluista ja täsmentää: ”Jopa enemmän on nyt kulkijoita kuin kesällä!”

Aktiivisten asukkaiden toiveiden ansiosta ovat lukuisat alueet saaneet viime vuosina omat kuntoportaansa. Olisivatko monikäyttöreitit seuraava suomalaisia liikuttava ilmiö?