Talviklassikko

02.12.2019 00:46 | Tapani Leppänen

Keskuspuisto, Vantaanjokilaakso ja Viikin-Vanhankaupunginlanden luonnonsuojelualue. Helsingin upeimmat luontoladut yhdistyvät talviklassikoksi.

Hyvänä lumitalvena Helsingissä on 200 latukilometriä. Kun mukaan lasketaan Espoon ja Vantaan kunnostamat reitit, verkosto kasvaa yli 600 kilometriin. Se on enemmän kuin Ylläksellä ja Saariselällä yhteensä.

Helsingin Ladun pitämälle majalle on suorastaan pakko pysähtyä kahvittelemaan.

Vaikka pääkaupunkiseudulla on useita maineikkaita maastohiihtokeskuksia, laji on parhaimmillaan vasta silloin, kun niiden välille saadaan ajettua yhdysladut. Latuverkostosta tulee kaupungin kattava ja se tavoittaa lähes jokaisen asuinalueen.

Jokaisella hiihtäjällä on omat suosikkireittinsä. Oma talviklassikkoni lähtee Laakson kentältä, etenee Paloheinän, Pitkäkosken, Niskalan ja Haltialan kautta Tuomarinkylään ja edelleen Vantaanjokivartta kohti Vanhankaupunginkosken, Herttoniemen ja Viikin kotilatuja.

Eteläisimmän Suomen hiihto-olosuhteet vaihtelevat, mutta ainakin toistaiseksi melkein jokaisena talvena on avautunut tilaisuus tuon retken tekemiseen.

On eri asia hiihtää yksi 30 kilometrin lenkki kuin 10 kierrosta kolmen kilometrin kuntorataa.

Laakson kentälle pääsee raitiovaunulla. Täällä Helsingin latuverkosto ulottuu lähimmäs kantakaupunkia, Olympiastadionin kupeeseen.

Ensimmäinen etappi Maunulan majalle oli lapsuuteni maratonhiihto. Matka, joka tuntui silloin ikuisuudelta, hujahtaa nyt hetkessä. Vaikka takana on vasta muutama kilometri, Helsingin Ladun pitämälle majalle on suorastaan pakko pysähtyä kahvittelemaan.

Keskuspuistossa on 100 kilometriä ulkoiluteitä. Hyvänä lumitalvena se on Helsingin helmi myös hiihtäjälle, kun osa reiteistä kunnostetaan laduiksi.

Puiston pohjoisosassa sijaitseva Paloheinä on maailman vilkkain maastohiihtokeskus. Aurinkoisena viikonloppuna parhaimmillaan kymmenien tuhansien hiihtäjien tekemä tunnelma on kokemus jo sinällään. Ulkoilumajan kahvio ajaa asiansa, muttei kuulu reitille osuvien taukopaikkojen parhaimmistoon. Jos kahvihammasta kolottaa, kannattaa jatkaa vielä hetki.

Vastapaistetuista munkeista ja autenttisesta tunnelmastaan tunnettu Pitkäkosken maja sijaitsee Keskuspuiston erämaisimmalla reunalla. Täältä Haltialaan johtavat peltoladut tuovat maisemaan vaihtelua ja ovat aurinkoisella säällä retken parasta antia.

Haltialan tilalla sijaitseva Wanha Pehtoori on puolimatkan krouvi, joka soveltuu mainiosti kahvi- tai lounaspaikaksi. Tästä eteenpäin latu seurailee etelään kääntyvää Vantaanjokea. Tuomarinkylän kartanon kulttuurimaisemien jälkeen ohitetaan Pakilan ja Oulunkylän siirtolapuutarhat.

Pikkukosken uimarannan jälkeen Vantaanjoki ylitetään kevyen liikenteen siltaa. Tästä Vanhankaupunginkoskelle johtavaa osuutta ei löydy virallisista latukartoista ja se on harmillisesti niitä yhtenäiseksi kehutun verkoston yhdyslatuja, joiden hoito tuntuu jääneen muutaman heikomman lumitalven jälkeen. Toisinaan tietä on hiekoitettu ja suksia voi joutua kantamaan, mutta enimmilläänkin vain joitain satoja metrejä.

Lahdenväylän alikulkutunnelista putkahdetaan Vanhankaupunginkosken upeaan kulttuurimaisemaan, jonka jälkeen liitytään Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen ja Viikin Arboretumin läpi kulkevalle koneladulle.

Talviklassikoksi ristimäni reitti soveltuu vain perinteisen hiihtoon, sillä erityisesti Keskuspuiston ja Viikin-Vanhankaupunginlahden ladut ovat kapeita ja kaksisuuntaisia.

Reitti yhdistää Helsingin upeimpia latuja ja luontokohteita mutta myös itselleni tärkeitä paikkoja. Jokainen voi suunnitella oman klassikkonsa. Latukartan lisäksi tarvitaan hieman paikallistuntemusta, sillä Helsingin ahkerat latumiehet ajavat myös sellaisia reittejä, joista virallisilla kartoilla ei ole mitään tietoa. Ne ovat juuri niitä latuja, jotka johtavat asuinalueille ja yhdistävät Helsingin ladut lähes yhtenäiseksi verkostoksi.

Omat kotilatuni jatkuvat Herttoniemestä Hallainvuorelle. Edellä kuvatun reitin voi hyvin päättää myös Herttoniemen urheilupuistoon tai vain muutaman sadan metrin päähän metroasemasta.