20.04.2018 12:19 | Anne Rautiainen
Kaikki eivät hiihdä, eivätkä edes halua hiihtää.
Kaikki eivät hiihdä, eivätkä edes halua hiihtää
Silti käytännössä liki kaikki luonnossa kulkevat ulkoilureitit tehdään talvella laduiksi – tai sitten niitä ei kunnosteta ollenkaan. Huonot talvet ovat osaltaan lisänneet talviulkoilun monimuotoisuutta.
Kävely on ympärivuotinen ulkoilulaji. Myös maastopyöräily ja polkujuoksu ovat muuttuneet ympärivuotisiksi harrastuksiksi. On läskipyöriä, nastakenkiä ja otsalamppuja, jotka mahdollistavat luonnossa liikkumisen kaikkina vuodenaikoina.
Varsinaisia talvikävelyyn osoitettuja reittejä on toistaiseksi hyvin vähän. Syynä on hiihdon perinteinen valta-asema talvilajina ja epätietoisuus reittien talvikunnossapitoon liittyvistä vastuista.
Hiihtolatuja kunnostettaessa ei useinkaan ole huomioitu muita lajeja. Suomi on täynnä paikkoja, joissa talvipyöräilijän siirtyminen polulta toiselle on tehty mahdottomaksi ilman 30 metrin ajoa pitkin hiihtoladun viertä. Tai parkkipaikalta ei pääse kävelyreitille ollenkaan kävelemättä pientä matkaa pitkin kunnostettua ladun pohjaa.
Usein olosuhteiden tekemisessä on ajateltu vain hiihtoa. Sekin on hienoa, mutta paremmalla suunnittelulla ja muidenkin lajien talviharrastamisen tiedostamisella olisi päästy helposti parempaan lopputulokseen.
Nyt on kuntien syytä tarttua toimeen.
Talvilajien monipuolistuminen, heikot hiihtokaudet ja luontoon pääsyn tärkeys talvellakin antavat riittävästi syytä ylläpitää kunnassa muutamaa talvikävelyreittiä tai -polkua. Tämä on omiaan rauhoittamaan hiihtolatujen käyttöä siihen tärkeimpään eli hiihtämiseen.
Esimerkiksi Ounasvaaralla hiihtoseura toteutti talvikävelyreitin kokeiluluontoisesti vuonna 2010. Taustalla oli kävelijöiden toive kulkea talviluonnossa, matkailijoiden tarpeet ja laduilla kävelyn aiheuttamat ristiriidat.
Nykyisin reitti on Rovaniemen kaupungin ylläpitämä ulkoilureitti.
Kommentointi