Talven aatelia

03.03.2021 | Sauli Herva

Kunnon lumitalvi voi tulevina aikoina olla kaikista vuodenajoista uhanalaisin. Fakta kuitenkin on, että nimenomaan talvi on meidän vahvuutemme – aarteemme, rikkautemme ja mahdollisuutemme.

01 Fantastinen elementti. Talvella maat ja mannut valkeaksi verhoava pakkaslumi on aivan fantastisen hieno asia. On aivan uskomatonta, kuinka lumi muuttaa maisemat toisenlaisiksi. Eikä pelkästään toisen näköiseksi, vaan lumipeite vaikuttaa aistimaamme maailmaan vahvasti ja kokonaisvaltaisesti. Lumisessa maastossa valo-, ääni-, tuoksu- ja makumaailmat ovat aivan eri asioita kuin lumettomassa tai sulassa maastossa. Lumen läsnäolon aistii myös iholla ja keholla. Lämpötila, ilmankosteus ja tuuli yhdessä voivat muodostaa lumen kanssa käsittämättömän määrän erilaisia yhdistelmiä, joita voi olla vaikea nykysuomella edes sanoittaa. Lumi ja talvi ovat voimakas esteettinen elämys. Luminen metsä on luonnon mestariteos.
 

02 Huurrekoivut. Huurretta muodostuu puiden oksille kireällä pakkasella tyynessä säässä. Huurre ei sada taivaalta, vaan sitä syntyy kiinteille pinnoille suoraan ilmankosteudesta härmistymällä. Ilmiö on kaikkein voimakkain siellä, missä jokin sopiva kosteuslähde esimerkiksi avovettä on lähettyvillä ja toisaalta silloin, kun on runsaasti pinta-alaa esimerkiksi isojen lehtipuiden tuuheita oksistoja huurrekiteiden kiinnittyä. Hieman pitempien pakkasjaksojen aikana isojen koivujen oksistoihin kertyy toisinaan huurretta aivan kuin niihin olisi puhjennut valkeat lehdet syksyllä kellastuneiden ja maahan pudonneitten lehtien tilalle. Joskus otollisissa ololoissa huurre kiteet voivat kasvaa halkaisijaltaan monen senttimetrin suuruisiksi. Huurrekoivujen siimeksessä äänimaailma on kuin kaiuttomassa huoneessa. Pakkasen hellittäessä ja tuulen viritessä huurretta pöllyää kuin sankassa lumipyryssä.
 

03 Luistelujäät. Luonnonjäillä luisteleminen on ollut suosittua herrasväen huvittelua keskiajalta lähtien. Erityisesti sitä harrastettiin aateliston ja hoviväen keskuudessa. Ilmasto-olojen leudontumisen myötä harrastaminen on siirtynyt loppusyksystä keskitalveen ja samalla koko ajan pohjoisemmaksi. Hyvien luistelujäiden syntyminen on nyt kaikkialla epävarmempaa ja satunnaisempaa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Toisaalta samaan aikaan lumettomista jäistä on päästy nauttimaan uusilla ennen säännönmukaisesti lumen peitossa olleillakin vesialueilla. Keskimääräisesti parhaat luistelujäät löytyvät rannikkoseuduilta, mutta toisinaan varsinkin alkukaudesta muualtakin. Retkiluistelijan pitääkin olla hereillä vähän niin kuin lintubongarin, joka ryntää aina sinne, missä eniten tapahtuu.
 

04 Tontut ja haltijat. Suomalainen talvi ja suomalainen mieli on miehitetty tontuilla ja haltijoilla. Tonttu on se joka tontillaan asustaa, olipa se sitten riihi, sauna, kämppä, metsä tai tunturi. Herkällä mielellä ja korvalla varustettu talviretkeilijä tapaa taatusti tonttuja ja haltijoita, minne ikinä hän kulkunsa suuntaakaan. Yksikseen ja varsinkin pimeällä liikuttaessa henkiolentoja tapaa kaikkein varmimmin, muttei kohtaamiset ole lainkaan mahdottomia päivänvalossa porukallakaan. Yleensä tontut ja haltijat suhtautuvat vieraisiin suopeasti, kunhan nämä vain muistavat oikeuksien lisäksi velvollisuutensa. Talvea, vuodenaikoja, luontoa ja luonnonhaltijoita tulee kunnioittaa.
 

05 Lumitunturit. Enin osa talvimatkailua kohdistuu tunturikeskuksiin ja lumituntureiden juurella sijaitseviin entisiin sivukyliin. Eikä tietenkään sattumalta, koska lunta sataa yleensä kaikkein eniten nimenomaan sinne, missä luonnolliset korkeuserot ovat suurimmillaan. Toinen selitys lumituntureiden suosioon piilee siinä, että riittävän syrjäisinä kolkkina ne ovat säästyneet teollisen maankäytön pahimmilta maisemahaitoilta (pois lukien hiihtohissit). Monet lumitunturit on rajattu ainakin osittain kansallispuistoihin kuuluviksi maa-alueiksi. Lumituntureilta löytyy ulkoilua ja retkeilyä palvelevia rakenteita ja reittiverkostoja. Vapaa-ajan asutuksen ja palveluiden pakkautuminen keskusten ympärille, ylimitoitettu luontorakentaminen suosituimmissa lähikohteissa sekä luontomatkailun suosion kasvun ja sosiaalisen median symbioosi ovat pahimpia uhkia lähes luonnontilaisten lumituntureiden tulevaisuudelle.
 

06 Loiva talvivalo. Talvi on jännittävä ja dramaattinen vuodenaika. Suurimmaksi osaksi talvea lukuun ottamatta kevättalven aurinkoisinta aikaa päivä paistaa matalalta horisontista. Paitsi napapiirin pohjoispuolella, missä aurinko ei paista sydäntalven kaamosaikaan ollenkaan. Alhaalta taivaanrannasta tuleva loiva auringonvalo värittää maiseman pehmeällä pensselillä. Kontrasti varsinkin sinisenä hetkenä aamu- ja iltahämärissä on heikko. Ja jos vielä sattuu olemaan pyrypäivä, voi kontrasti kadota maisemasta kokonaan. Loivassa talvivalossa luonto, maisemat, metsät ja tunturit näyttävät jotenkin ristiriitaisesti lempeiltä ja uhkaavilta yhtä aikaa.
 

07 Tykkylumiluonto. Yksi kauneimmista ja vaikuttavimmista pohjoisen pakkastalvien ilmiöistä on tykkylumi. Eniten tykkyä kertyy puihin korkealla vaarojen lakialueilla ja niiden reunamilla sekä lumitunturien metsäisillä alarinteillä. Yksittäinen kynttiläkuusi voi kantaa kapeilla harteillaan peräti tonnien suuruisia tykkykuormia. Paksun tykyn kuorruttamat puut ikään kuin heräävät eloon luontoäidin antaessa niille yksilöllisiä eläviä olentoja muistuttavia muotoja. Tykkymetsien kätköissä elää mielenkiintoinen joukko lintuja ja nisäkkäitä. Öisin tykkymetsän voi täyttää myyriä saalistavien ja pöllöjen aavemainen huhuilu. Umpihankihiihdon ja lumikenkäluontoretkien kohteeksi tykkylumimetsä on aivan verraton.
 

08 Erämaiden hiljaisuus. Puhtaan lumiluonnon ohella talvinen hiljaisuus ja rauha on asia, jonka kysyntä ja arvo kaikella todennäköisyydellä tulee näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa vain kasvamaan. Äänettömyys on ympärivuotinen ekosysteemipalvelu, voimavara ja hyödyke yhtä aikaa, mutta parhaiten ja kaikkein tiheimmillään sen voi aistia sydäntalvella lumisten erämaiden syrjäkolkissa. Talvierämaiden hiljaisuus ja rauha on kuin vanhan kartanon taidegallerian kellarin jykevästi kehystetty öljyvärimaalaus – sävykäs, pysähtynyt ja liikkumaton.
 

09 Tunturihiihto on yksi komeimmista asioista mitä ihminen voi harrastaa sukset jalassa. Lajia voi lähestyä monesta eri tulokulmasta, vaikka näyttämö ja kulissit ovat kaikille samat. Perinteisesti tunturiretkeilijät ovat tavoitelleet kauniita maisemia ja komeita näköaloja tuntureiden huipuilta. Nykyisin suosittua suuntausta edustavat puolestaan nuoremman sukupolven suksella sujuttelijat, jotka mieltävät harrastuksensa vapaalaskuksi. Enimmäkseen kysymys on ihan samasta asiasta. Moni vapaalaskija haluaisi laskea vaativia takarinteitä, muttei uskalla, kun taas moni vanhan polven tunturihiihtäjä uskaltaa tyrkätä alas jyrkkiäkin lumirinteitä, mutta on liian laiska. Yhteistä molemmille suuntauksille on tunturihiihdon sosiaalisuus. Usein lumituntureissa seikkaillaan porukalla.
 

10 Talvipyöräilyreitit. Lumitalvien käytyä yhä epävarmemmiksi eteläisillä leveysasteilla ja hiihdon kansalaistaidon murenemisen myötä, on talvipyöräily noussut voimakkaasti uutena harrastuksena lumilajien näyttämölle. Matkailukeskuksissa ja monissa muissakin paikoissa on tehty hyvää ja määrätietoista olosuhdetyötä harrastusmahdollisuuksien kehittämiseksi. Parhaimmat reitit on rakennettu rytmikkään mutkitteleviksi ja pienipiirteisesti maastonmuotoja hyödyntäviksi. Omalla hauskalla tavallaan ne muistuttavat puusuksiajan murtomaahiihtolatuja – murtomaapyöräily, miltähän sellainen talvilaji kuulostaisi?
 

11 Takarinteiden taika. Jännitys, viihtyminen ja oppiminen vetävät laskukansaa, nykypolven tunturihiihtäjiä, takarinteiden lumiparatiiseihin. Moni samaistaa tämän kaiken sanaan vapaus. Vapaalaskun suosion pointti onkin siinä, että arkitodellisuudessa liian monelta meistä puuttuu joku tai useampi yllä sanotuista kolmesta vapautta luonnehtivasta motivaatiotekijästä. Kompensaatiota haetaan harrastuksista. Takarinteiden taika on nimenomaan vapauden tunnetta. Bonuksena tulee mahtavat talvimaisemat ja kaikki muu lumirinteiden ihanuus.
 

12 Vappupicnic. Vappu on kevään ja valkolakkien juhlaa, mitä maalikylissä juhlitaan aika usein harmaassa takatalvessa kärvistellen. Samaan aikaan tuntureilla vallitsee vielä rehelliset ja kirkkaat lumitalven hiihtokelit. Onhan pitkä kevät lumitalven korkeimman aatelin ehkä suurin ihanuus. Sitä paitsi musta lippa valkolakissa on kuin siipipilkka valkoisessa riekossa hankitunturissa. Vappupicniciä tunturien tuolle puolen eivät katu- ja siitepölyt häiritse, eivätkä koronavirukset piinaa.