Syksyn sienissä tuoksuu kookos ja curry

07.09.2022 | Pauliina Toivanen

Rouskut ovat maukkaimmillaan perinteisessä suomalaisessa sienisalaateissa. Sikurirousku, kangaspalsamirousku ja viitapalsamirousku tuovat tuulahduksen myös aasialaisia makuja wokkeihin, levitteisiin ja maustefondeihin.

Rouskukausi alkaa kesän lopulla ja jatkuu jopa lokakuuhun saakka. Erityisesti aloittelevilta sienistäjiltä ne jäävät kuitenkin helposti metsään, sillä kirpeät rouskulajit vaativat viidestä kymmeneen minuutin keittämisen ja huuhtomisen. Vaikka keittämistäkään ei kannata suotta säikähtää, rouskuista löytyy myös lajeja, jotka voi kuivata tai heittää pannulle sellaisenaan.

Sikurirouskulla on tummanruskea lakki ja samanvärinen jalka. Sillä on vaaleanruskeat heltat, jotka tummuvat vanhetessaan lakin väriseksi. Helttasieniin luokiteltaville rouskuille on tunnusomaista niiden runsas maitiaisneste, mutta sikurirouskusta sitä purskahtaa erityisen paljon. Valkoisen maitiaisnesteen tuoksu on voimakkaan mausteinen ja muistuttaa currya (ruotsiksi curryriska).

Rouskuista löytyy myös lajeja, jotka voi kuivata tai heittää pannulle sellaisenaan.

Myös sikurirouskun maku muistuttaa currya ja siksi se sopiikin erityisen hyvin aasialaisten ruokien mausteeksi, levitteisiin ja sienifondikuutioihin. Tuoksu myös voimistuu kuivatessa ja paistaessa.

Sikurirousku on satoisimmillaan sammaleisissa ja ikääntyneissä kuusikoissa.

Kangas- ja viitapalsamirouskuja pidetään yleisesti vain kelvollisina ruokasieninä, mutta monia kokkailijoita viehättää niiden kookosta muistuttava tuoksu. Ne sopivat mainiosti esimerkiksi wokkeihin ja kastikkeisiin muiden sienien kanssa.

Kangas- ja viitapalsamirouskujen lakit ovat huopamaiset ja maitiaisneste valkoista, viitapalsamilla vetisempää. Kun kangaspalsamirouskun ruskeahko lakki vivahtaa violettiin, viitapalsamirouskussa on vaaleamman lilan sävyjä. Tummempi kangaspalsamirousku on myös viitapalsampirouskua kookkaampi. Sen sijaan kookoksentuoksu on viitapalsamirouskulla voimakkaampi.

Kangaspalsmirousku viihtyy nimensä mukaisesti kuivissa kangasmetsissä, mutta viitapalsamirouskua voi löytää jopa nurmikoilta.

Myös leppärouskut kelpaavat ruoanlaittoon ja kuivaukseen käsittelemättä, sillä niiden maku on tuoreena mieto eikä näköislajinsa karvarouskun tavoin kirpeä ja polttava. Leppärouskut tunnistaa kellanoranssista lakistaan ja oransseista heltoistaan, jotka muuttuvat vahingoittuessaan vihertäväksi. Jalka on pitkä, oranssi ja ontto. Myös maitiaisneste on porkkananpunaista ja myöhemmin vihreäksi muuttuvaa.

Kuusenleppärousku kasvaa nimensä mukaisesti kuusen levinneisyysalueilla, kun taas männynleppärousku suosii eteläisiä, kalkkipitoisia maastoja. Sana leppä ei tällä sienilajilla viittaa lainkaan isäntäpuuhun vaan muinaissuomen verta tarkoittavaan sanaan. Myös lepällä tulee katkaisun jälkeen kantoon punertavaa nestettä, mahlaa.