Syksyn ravinteikkain luonnonherkku

08.09.2021 | Pauliina Toivanen

Kunnon talvea seurannut lämmin kesä enteilee maukasta pähkinäsatoa. Ilmaston lämpeneminen mahdollistaa yhä useamman pähkinälajikkeen viljelyn myös pohjolassa.

Luonnonvaraisena etenkin Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla kasvavaa euroopanpähkinäpensasta (Corylus avellana) käytettiin ennen yleisesti ravintona. Myös Elias Lönnrot mainitsee euroopanpähkinäpensaan ensimmäisessä suomenkielisessä kasviossa Flora Fennicassa (1860) ja kertoo sen sydämien sisältävän öljyn vetävän vertoja jopa manteliöljylle.

Nykyisin suuri osa sadosta menee oraville, mutta euroopanpähkinäpensas on alkanut kiinnostaa yhä enemmän muitakin ravintotietoisia luonnossa liikkujia. Sitä kutsutaan myös hasselpähkinäksi, vaikka kaupoissa myytävät lajitoverit ovat peräisin lämpimämmillä leveysasteilla kasvavasta isopähkinäpensaasta (Corylus maxima).

Pähkinöiden kerääminen pensaasta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin eli siihen on kysyttävä maanomistajan lupa. Maasta niitä kuitenkin saa kerätä.

Keväällä 2021 julkaistun Pähkinöitä omasta puutarhasta – Opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen -teoksen kirjoittanutta Joel Rosenbergia kiehtoo pähkinöissä niiden energiatiheys. Harva Suomessa kasvava luonnonmuona sisältää yhtä runsaasti rasvaa. Lisäksi hasselpähkinät sisältävät proteiinia, mineraaleja ja vitamiineja.

”Ne ovat tiiviitä energiapaketteja, jotka säilyvät sellaisenaan jopa vuosia”, luonto- ja eräopas sekä metsäpuutarhuri sanoo.

Myös Rosenbergin omassa pähkinälehdossa näyttää nyt lupaavalta; satoa on tulossa enemmän kuin viime vuonna.

”Vaikka ilmaston lämpeneminen on monella tapaa katastrofi, puutarhanviljelijälle se tarkoittaa uusia lajikkeita. Ilmasto on lämmennyt jo pitkään ja siihen on myös sopeuduttava”, Mustilan Arboretumin hankkeessa pähkinänviljelyä kehittävä Rosenberg pohtii.
 

Euroopanpähkinäpensas on kookas ja pystyoksainen pensas, jonka lehdet ovat pyöreähköjä, suippokärkisiä ja sahalaitaisia. Se kasvaa runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä, rinne- ja kallionaluslehtojen suojissa. Keväällä sen tunnistaa keltaisina riippuvista hedekukinoistaan.

Euroopanpähkinäpensas on yksi kevään varhaisimmin kukkivista kasveista, joka on tärkeä siitepölyn lähde myös mehiläisille.

Tuulipölytyksen jälkeen pieniin emikukintoihin kasvaa yhdislehtisen suojuksen ympyröimät pähkinät. Pähkinät ovat valmiita syötäviksi syys–lokakuussa, kun suojuslehdet aukeavat, ja pähkinä lähtee kannastaan irti.

Keruun jälkeen pähkinöiden annetaan vielä kypsyä ja kuivua ilmavassa paikassa, huoneenlämmössä tai vähän viileämmässä, reilun kuukauden. Kuivuessaan pähkinöihin muodostuu tunnistettava hasselpähkinämäinen maku ja samalla myös niiden säilyvyys paranee.

 

Pitkää odotusta ei kuitenkaan aivan heti palkita, sillä työläin osuus on vasta edessä.

”Hyvä pähkinänsärkijä on välttämätön työkalu. Muuten se menee näpertelyksi”, Rosenberg huomauttaa.

Kotimaisia hasselpähkinöitä voi herkutella sellaisenaan tai ripotella esimerkiksi puuron tai salaatin päälle. Rouhittuna ja jauhettuna ne sopivat erinomaisesti leivontaan ja jälkiruokiin.