Suoraan huipulle

01.03.2019 16:26 | Tapani Leppänen

Tänä keväänä kolmatta kertaa järjestettävä Ylläs–Levi on maratonhiihto, jollaista Suomeen on kaivattu.

Koiravaljakko ampaisee taustalle samasta merkistä, josta kamerakelkka kiihdyttää eliittiryhmän matkaan. Toisaalla ladun varteen pölähtää porotokka samoihin kopterikuviin hiihtäjien kanssa. Ylläs–Levi-hiihdossa olet osa näytelmää, jota TV-kamerat välittävät 70 maahan.

Ylläs–Levi on keväthiihtoa pahimmillaan ja parhaimmillaan.

Kahden tunturin väliä on hiihdetty aina. Sekin on osa tarinaa, jonka mukaan Ylläksen nuoriso on tavannut hiihtää illaksi Levin Hulluun Poroon ja kovakuntoisimmat vielä pikkutunneilla takaisin.

Ladulla totuus ja taru sekoittuvat elämykseksi, jossa pitääkin olla sitä kuuluisaa Lapin lisää.

Tänä keväänä kolmatta kertaa järjestettävä Ylläs–Levi on maratonhiihto, jollaista Suomeen on kaivattu. Pitkien matkojen maailmancupin finaali kerää viivalle maailman parhaat maratonhiihtäjät ja liittyy Vaasahiihdon, Marcialongan ja Birkenin kaltaisten klassikoiden joukkoon.

Hiihtomaratonien viehätys perustuu juuri siihen, että kuntoilijat pääsevät kilpailemaan maailman parhaiden kanssa, viime keväänä muun muassa olympiavoittaja Iivo Niskasen.

Massahiihdon tekevät kuitenkin kuntoilijat, jotka ovat vasta löytämässä uuden tapahtuman. Keväällä 2018 mukana oli jo toista tuhatta hiihtäjää. Se riitti ylläpitämään tunnelmaa paitsi lähtökarsinassa ja Levin keskustaan rakennetulla maalisuoralla, myös keskiosan uuvuttavilla jänkämailla.

Reitin parasta antia ovat tunturien ylitykset, maisemat. Ylläsjärveltä lähtevällä 70 kilometrin päämatkalla ylitetään kolme tunturia. Äkäslompolosta pääjoukon perään säntäävät 55 kilometrin hiihtäjät välttävät Yllästunturin ylityksen ja reitin lopussa odottavan Pyhätunturin nousun, mutta Kukastunturin huipulle kiipeävät kaikki.

Kukaksen nousun ja sitä seuraavan laskun tuntevat kaikki Ylläksellä hiihtäneet. Jos ylämäessä vain malttaa, kannattaa vilkaista selän takana avautuvaa maisemaa.

Sarjan muiden kilpailujen tavoin tuntureiden yli hiihdetään perinteisellä. Pitkien matkojen kilpahiihto on muuttunut tasatyönnöksi, eikä Ylläs–Levi tee poikkeusta. Kärki on liikkeellä ilman pitovoiteita.

Harrastajan näkökulmasta suurimmat haasteet liittyvät juuri voiteluun. Yöpakkasen jäljiltä latu voi olla liipalla, mutta tapahtuman tavaramerkiksi muodostunut kevätaurinko pehmentää sen iltapäivän puolella kevätsohjoksi.

Ylläs–Levi on keväthiihtoa pahimmillaan ja parhaimmillaan.