Suomen söpöin lintu

20.04.2018 13:27 | Pertti Koskimies

Kauneus on katsojan silmässä, mutta pyrstötiainen on monen suosikki.

Lintumies-lehdessä oli joskus 1980-luvulla katsaus lintusyksyn erikoispiirteistä. Muistan siitä kuvan, jossa nuori liminkalainen nainen piti kädessään kokonaista parvea pyrstötiaisia, sormien välistä kurkisteli kymmenkunta pyöreää linnunpäätä. Kuvatekstissä luki:

”Ultsi ja pyrstötiaiset. Söpöjä molemmat.”

Tuskin nykyisenä metoo-aikana moista uskaltaisi kirjoittaa, vaikka tottahan se oli. Aloitin Lintumies-lehden päätoimittajana tammikuussa 1993, jolloin lehden epätasa-arvoiseksi koettu nimi vaihdettiin (se on ollut siitä pitäen Linnut).

Luonnon kauneutta arvioitaessa saa olla subjektiivinen, eihän yksiselitteisiä mittareita ole. Vaikka äänestykseenkin mentäisiin, niin pyrstötiainen saisi takuulla äänistä suuren osan. Tämän tiaisten kaukaisemman sukulaisen pallomainen ruumis on tuskin hippiäisen kokoinen, mutta perässä sojottaa 7–9-senttinen pyrstö.

Koko pää ja alapuoli ovat valkoiset, hartiat punaruskeat ja kupeet punertavat.

Pyrstötiainen on myös eloisimpia lintujamme. Se hyörii väkkäränä oksilla ja lennähtää tuon tuosta keveän hyppiviä pyrähdyksiä puusta toiseen. Koko ajan kuuluu hätäistä tiititystä ja säriseviä kutsuääniä.

Pyrstötiainen ei ole koskaan yksin. Kauniin pallomaisesta, jäkälistä, sammalista ja jopa parista tuhannesta höyhenestä punotusta pesästä lähtee kesäkuussa kymmenkunta poikasta. Niitä ruokkii emojen lisäksi usein kolmas tai neljäskin aikuinen. Auttajat ovat koiraan, siis poikasten isän, veljiä, joiden oma pesintä lähistöllä on epäonnistunut.

Toteuttaakseen elämän tarkoitusta eli perintötekijöidensä siirtämistä seuraavaan sukupolveen niiden kannattaa edistää veljensä lasten selviytymistä, onhan sukulaisilla yhteisiä geenejä.

Kaiken talvea poikaset emoineen ja setineen pysyvät yhdessä ja liikkuvat 20–60 hehtaarin reviirillä. Parvi puolustaa reviiriään naapuriparvia vastaan. Keväällä parven koiraat asettuvat pesimään talvireviirin sisälle, kun taas naaraat hajaantuvat pesimään naapuriparvien alueille sukusiitoksen välttämiskesi. Veljekset auttavat taas ensi kesänä toistensa poikasten ruokinnassa sen mukaan, kenen pesintä onnistuu ja kenen tuhoutuu.

Talvien lauhduttua pyrstötiaisen kanta on ilahduttavasti kasvanut Suomessa. Etelä- ja Keski-Suomen lehtimetsissä pesii talvien ankaruudesta riippuen 20 000–70 000 paria.