Sinisiä marjoja

07.06.2019 09:54 | Pauliina Toivanen

Suomessa kasvaa noin 50 erilaista luonnonvaraista marjalajia, joista 37 on syötäviä. Yli kolmannes näistä kasvaa harvinaisena Lounais- ja Etelä-Suomessa. Luonnonmarjojen keskikulutus on vuodessa noin 8,3 kiloa henkeä kohden, vaikka kaikkiaan niitä kypsyy jopa 100 kiloa jokaista suomalaista kohti. Tunnistatko nämä syötävän siniset herkkupalat?

Juolukka on mustikkaa muistuttava munanmuotoinen, vahapeitteinen ja harmaansininen marja, joka kasvaa yleisesti soilla, rämeillä sekä korpien ja lettojen mätäspinnoilla.

Suomessa kasvaa myös myrkyllisiä ja rahoitettuja marjalajeja

Juolukassa on puutunut harmaa varsi ja sen lehdet ovat ehytlaitaisia, tylppiä ja suipohkoja. Kukka-arpi on tähtimäinen.

Juolukan marjoja voi syödä sellaisenaan tai jauheena, keittona, kiisselinä ja juomana. Sitä säilötään muiden marjojen tapaan pakastamalla, kuivaamalla, survomalla, keittämällä ja mehuna.

Vaikka juolukat eivät ole yhtä makeita kuin mustikat, niissä on enemmän C-vitamiinia. Kivennäis- ja hivenainepitoisuudet ovat puolestaan suuremmat kuin puolukassa. Juolukassa on runsaasti flavonoideja ja erityisesti antosyaaneja ja vain vähän hedelmähappoa ja sokeria.

Juolukan poiminta-aika on elokuussa noin puoli kuukautta mustikan jälkeen.

Variksenmarjat ovat noin 10–30 cm korkeita varpuja, joiden lehdet ovat onttoja, talvehtivia ja neulasmaisia. Lehtien alapinnalla on vaalea juovamainen rako. Marjat ovat kiiltävän mustia ja meheviä luumarjoja, jotka kasvavat Etelä-Suomessa harjualueiden karukkokankailla ja kuivilla kankailla sekä Pohjois-Suomessa tunturikankaiden lisäksi myös aapa- ja palosoiden räme- ja korpimättäillä.

Suomessa kasvaa sekä pohjanvariksenmarjaa että etelänvariksenmarjaa. Pienempi etelänvariksenmarja marjoo vähemmän kuin pohjoisen serkku. Paras poiminta-aika variksenmarjalle on elokuun alusta aina lumien tuloon saakka. Talven yli sinnitelleitä marjoja voi poimia myös keväällä.

Luonnossa liikkujille variksenmarja on sellaisenaan oivallinen janonsammuttaja. Pohjoisessa retkeillyt on ehkä törmännyt paikalliseen kaarnikkahilloon tai -mehuun. Variksenmarjassa, kuten muissakin mustissa ja sinisissä marjoissa, on suuri antosyaanipitoisuus ja marjojen antioksidanttiteho on huikaiseva. Variksenmarjat sisältävät vain vähän sokeria ja happoja, ja siksi myös niiden maku on mieto. Marjojen säilyvyys on hyvä; jos kerää lakkaa, pinnalle kannattaa poimia kaarnikkaa säilömään suomuurainsaalista.

Kataja on pieni ja hidaskasvuinen havupuulaji, joka on tavallisimmin puolimetrinen korkea pensas tai puu. Sen lehdet ovat kolmittain, neulasmaisia, talvehtivia ja teräväkärkisiä. Kataja kasvaa koko maassa, ja siitä on olemassa useampia eri alalajeja ja muunnoksia.

Merenrannoilla ja lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla viihtyvän katajan poiminta-aika on syys-lokakuussa.

Katajanmarjat eivät ole oikeastaan marjoja vaan puolimeheviä käpyjä, joita voi poimia karauttamalla karahkalla kylkeen, jolloin kävyt tippuvat puun alle asetetulle kankaalle.

Ginimäistä makua omaavaa marjaa käytetään perinteisesti erilaisten juomien, kuten oluen, liköörien ja viinien maustamiseen. Mausteena kuivattuja katajanmarjoja voi käyttää pippurin tapaan. Marjat sopivat erinomaisesti myös yrttisuoliin ja pippurisekoituksiin esimerkiksi riistan tai luonnonkalan kanssa.

Munuaisvikaisten tai raskaana olevien ei tule käyttää katajaa sen munuaisia rasittavien öljyjen vuoksi.

Pohjois-Lapin tuntureilla viihtyvän riekonmarjan marjat ovat ensin vihreitä, sitten punaisia ja kuivia, lopulta kypsänä mustia ja meheviä. Riekonmarjan poiminta-aika on elokuun loppupuolesta syyskuun lopulle. Riekonmarjaa käytetään erityisesti mehu- ja sosemarjana yhdessä variksenmarjan ja mustikan kanssa. Marjojen maku on miedon makea ja muistuttaa hieman maapähkinää. Marjoja voi maistella myös keväällä, jolloin niissä on käymisen aiheuttama viinimäinen vivahde. Riekonmarja on yksi Lapin ruskan värikkäimmistä kasveista. Väri säilyy pitkään, sillä lehdet tippuvat vasta keväällä.

Lähteet: Moisio, Törrönen (2012) Luonnonmarjat. Tampere, Juvenes Print.