Sininen saavutus

01.03.2019 16:26 | Tapani Leppänen

Hossan poluilla on pyöräilyperinteitä. Niinpä kansallispuistoa perustettaessa maastopyöräily valittiin yhdeksi tärkeimmistä painopistealueista. Uuden kansallispuiston reiteillä on alkamassa kolmas sesonki. | Teksti & kuvat Tapani Leppänen

Hossa on ollut aina ja odottanut vieraitaan. Miljoonia vuosia sitten repeytyneistä rotkojärvistä tunnettu erämaa ja sen lukuisat harjut saivat nykyisen muotonsa jääkauden väistyessä. Ihmisten kulkureitteinäkin Hossan vesistöt ovat palvelleet jo esihistoriallisina aikoina. Siitä kertovat Värikallion kuuluisat maalaukset, joiden alkuperä on johdettu kivikaudelle.

Parempia polkuja saa hakea.

Ja onhan Hossa ollut retkeilyaluekin jo 40 vuotta.

Nyt se on malliesimerkki kansallispuistostatuksen tuomasta vetovoimasta: kahtena ensimmäisenä kesänä retkeilyalueen kävijämäärät kaksinkertaistuivat. Yllätyksenä sitä ei voi pitää, mutta onhan se silti vähän hupaisaa. Samoja ikihonkia Hossan selkosilla humisee kuin muinakin kesinä. Kalliomaalauksetkin löydettiin jo 1977.

Mitä maastopyöräilyyn tulee, silläkin on pitkät perinteet.

Lajin aktiiviharrastajien keskuudessa uuden kansallispuiston perustaminen aiheuttaa usein sydämentykytystä, sillä se tarkoittaa sääntöjen ja rajoitusten laatimista.

Kävijämäärien kasvaessa pelisääntöjä tarvitaan, mutta viime aikoina ne ovat olleet pyöräilyn kannalta suosiollisia. Hossankin kohdalla huoli osoittautui turhaksi. Maastopyöräily nostettiin alusta asti yhdeksi puiston kehityskohteista – ja ihan syystä.

Parempia polkuja saa hakea.

Hossan luonto on lumoavan kaunis. Kansallispuiston vetovoimaa ihmetellessäni kirjoitan kymmenien tuhansien uteliaiden ohella myös itsestäni.

Minultakin Hossa oli jäänyt käymättä.

Tunturimaisemiin mieltyneenä etelän retkeilijänä kului vuosikymmen ja toinen, ettei Nuuksion ja napapiirin välillä tullut retkeiltyä juuri lainkaan. Kaikki nämä vuodet olen silti jollain tasolla tiedostanut, että itärajan syrjäiset erämaat ovat vain odottaneet sopivaa hetkeä.

Omalla kohdallani se on ollut nimenomaan maastopyöräily, joka on saanut tarkastelemaan Suomen karttaa uudella tavalla. Pienemmätkin retkikohteet ovat saaneet uusia merkityksiä, puhumattakaan näistä, Hossan kaltaisista helmistä.

Viimeisten vuosien retkikohteista juuri Hossa teki jollain tavalla poikkeuksellisen vaikutuksen. On vaikea selittää mistä kaikesta se johtuu. Maisemista, keleistä ja seurasta, siitä yksinkertaisesta syystä (vai onko se seuraus?) että ajaminen tuntui vaan niin hyvältä.

Hossan poluilta päällimmäisenä jäi mieleen kirkasvetisten järvien määrä, sillä vettä on näkyvissä melkein koko ajan.

Kapeimpia harjuja ajellessa sitä on samaan aikaan oikealla ja vasemmalla.

Hossan kansallispuisto perustettiin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi kesällä 2017. Poikkeukselliset avajaisseremoniat maksimoivat julkisuuden.

Kansallispuiston perustaminen oli paikallisten toive ja retkeilyn ohella myös luonnonsuojelun voitto. Hossa on niitä alueita, joilla Metsähallituksen kaksoisrooli luonnon suojelijana ja puun tuottajana on näyttäytynyt ristiriitaisena.

Valtion retkeilyalueisiin ei liity kovinkaan yleviä suojelutavoitteita, mutta Hossan ydinalueilla on säilynyt runsaasti luonnontilaistakin metsää. Tuntuu, että kansallispuistojen rooli vanhojen metsien suojelussa korostuu liikaa. Hossassakin kiistely hakkuista jatkuu heti puiston rajojen ulkopuolella.

Kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma on tätä kirjoitettaessa lausuntokierroksella. Toistaiseksi voimassa olevien retkeilyalueen sääntöjen nojalla pyöräily on sallittua kaikilla merkityillä reiteillä, mutta käytännön syistä se keskittyy puiston itä- ja eteläosien harjumaastoihin merkityille pyöräreiteille jo nyt. Länsiosan kuusivaltaiset vaarametsät ja Julma-Ölkyn rotkomaisemat ovat pyöräilijälle vaikeakulkuisia.

Kansallispuiston myötä reittimerkinnät, tulipaikat ja pitkokset on laitettu viimeisen päälle kuntoon.

Pyöräreitit ovat hyvin merkittyjä ja laadittuja. Niistä pisin ja tunnetuin, Sininen saavutus, sai tuoreeltaan kansainvälisen Epic Trail -tunnustuksen. Sen sisällä on kolme lyhyempää reittiä, ja erilaisia yhdistelmiä voi tehdä mielensä mukaan.

Yksisuuntainen viitoitus on tehty vastapäivään, mutta mikään ei estä ajamasta toisenkaan suuntaan. Samat reitit on tarkoitettu patikointiin, joten pyöräilijä väistää.

Harjunousut ovat jyrkkiä mutta lyhyitä. Hiekkapohjainen maasto on kuivaa ja mäntyvaltaisena vanhakin metsä on helppokulkuista. Juurakoita ja pitkoksia on vain vähän.

Parempaa polkua ei taida olla samassa mittakaavassa missään muualla Suomessa, ja lisää on tulossa, kun vieressä sijaitsevan Kylmäluoman retkeilyalueen reittejä merkitään maastopyöräilykäyttöön vuosien 2019-20 aikana.

Hossan ydinosa on helposti tavoitettavissa. Luontokeskus on luonteva aloituspaikka, mutta pyöräreiteille pääsee myös Hossalaislampien, Lihapyörteen ja Aittojoen pysäköintipaikoilta.

Hossa on pieni, vain parin kymmenen ympärivuotisen asukkaan kylä. Luontokeskuksessa on ravintola ja kylän leirintäalueelta voi ostaa muutamia peruselintarvikkeita. Lähin kauppa on 30 kilometrin päässä sijaitseva Ruhtinansalmen kyläkauppa.

Luontokeskuksen ansiosta retkeilijän tarvitsemat peruspalvelut periytyvät retkeilyaleen ajoilta, mutta kansallispuisto on synnyttänyt myös paljon uusia investointeja. Luontokeskuksessa pyöräilijöitä odottavat tuliterät läskipyörät. Mökki- ja majoituskapasiteettia on kasvatettu sekä luontokeskuksen leirintäalueella että Hossan kylällä.

Mainioita tukikohtia muutaman päivän pyöräreissuille.