Sieriniemen siunaus

09.09.2019 12:53 | Sauli Herva

Rovaniemen yläpuolella Kemijoki virtaa muutaman kymmenen kilometriä villinä ja vapaana. Sieriniemen vesivoimalaitospato uhkaa kuitenkin tärvellä poikkeuksellisen komean suurjokiluonnon ja Kemijoen keskijuoksulla vielä säilyneet kutusorakoiden vertaansa vailla olevat vaelluskalojen poikastuotantoalueet.

Sieriniemen Siunaus on kaksipäiväinen soututapahtuma luonnonkauniilla, Rovaniemen yläpuolisella osuudella Kemijokea Vanttauskoskelta Oikaraisiin, ja samalla oodi vapaan Kemijoen puolesta.

Ken Sammon (lohen) omisti, ei häneltä rikkautta tullut puuttumaan.

Sierilän soutu on aatteellinen tapahtuma, mutta samalla se on myös leppoisa ja huiman hieno souturetki joella, jossa on aitoa suurjoen tuntua ja tunnelmaa.

Tapahtuma kokoaa yhteen virtavesien ja jokiluonnon ystäviä eri puolilta maata, ja lappilaisia voimalaitospatojen ylä- ja alapuolisilta jokirannoilta Perämereltä Pelkosenniemelle. Ounasjoeltakin on väkeä matkassa Enontekiötä myöten.

Venheet ja kajakit lasketaan vesille pari kilometriä Vanttauskosken voimalaitoksen alapuolelta Puurosen rannan laavupaikan veneenlaskuliuskalta.

Lähtölounaan ja pienimuotoisen hengennostatuksen jälkeen istuudun soutajan paikalle keskiteljolle ja tartun airoihin.

Perämelassa on tapahtuman talkooväestä Helka ja keula-airoja kiskoo riski nuorukainen Eino, jonka isä Antti kuvaa videota viereisessä veneessä. Kuvausryhmään kuuluu muitakin. Drone pörrää häiritsevästi jossakin yläpuolellamme.

Filmiryhmän tavoitteena on Sierilän vesivoimalaitoshanketta Kemijoen valjastamishistoriaan peilaava dokumenttielokuvaa. Siinä sitä onkin nuorelle Einolle miettimistä, eikä armottoman erämaan pärskyvissä koskissa karaistuneen kuvajournalistin tarinat ainakaan helpota teeman pureskelua.

Nimittäin tosielämässä kansalliseepoksestamme Kalevalasta tuttu Sampo on hyvinkin voinut tarkoittaa Peräpohjolan mahtijokien yltäkylläistä ja ehtymätöntä vaelluskalasaalista, eritoten lohta. Ken Sammon (lohen) omisti, ei häneltä rikkautta tullut puuttumaan.

Itse Pohjolan emäntä on kenties vallinnut jotakin Kemijoen maankuuluista lohitalonpoikaistaloista ja -kylistä, ellei sitten kantanut valtikkaansa kautta koko jokivarren – tai peräti useammallakin Peräpohjolan suurjoella.

Lohen tuoma vauraus piti valtikan tiukasti Pohjolan emännän hyppysissä idästä, vedenjakajan toiselta puolelta ruuhilla ja venheillä tavan takaa tulevasta sitkeästä karjalaisesta häirinnästä huolimatta.

Legendojen lentäessä ja myyttien lomassa ihastelemme yhdessä Viirinkylän ja Tennilän jyrkkiä parikymmentämetriä korkeita hiekkatörmiä, ja pohdiskelemme ihmisen paikkaa luomakunnassa.

Kemijoen korkeissa hiekkatörmissä elää voimakkaasti taantuvan törmäpääskyn Suomen suurimpiin kuuluva yhdyskunta ja veneen alla levittäytyvät vertaansa vailla olevat lohen ja muiden vaelluskalojen poikastuotantoalueet.

Soututaukoa eväsleipien ja makkaranpaiston merkeissä vietämme puolestaan Tervakarissa, yhdessä Rovaniemen lähialueen parhaista perhokalastuspaikoista.

Vesivoima on nykyajan rahasampo, muttei legenda – eikä se jauha enää rikkauksia Kemijoen lohitalonpojille tai muullekaan Peräpohjolan ja Lapin väelle.

Päinvastoin Kemijoki Oy on ”mankala-yhtiö” ja näin ollen Sampo on omistajien hyppysissä tiukasti kuin Pohjolan talossa konsanaan. Vesivoimaosakkeiden omistajat (suuryhtiöt) ostavat sähkön tuotantokustannuksilla ja myyvät pörssissä päivän ja jokaisen tunnin markkinahintaan.

Kapitalismin perinteeseen sisäänkirjoitettu sääntö kuuluu, että saavutetuista eduista ei tingitä – ei ympäristöviranomaisten, luonnonsuojeluväen, paikallisyhteisöjen, perhokalastajien eikä edes EU:n sitkeästä häirinnästä huolimatta.

Pelin henki on minimoida kustannuksia ja maksimoida voittoja. Siinä yhtälössä ei ole sijaa haihattelulle.

Evästelyn jälkeen jatkamme soutua leppoisissa merkeissä ja kuvut ravittuina kohti Leirikaria, komean männikön kätkössä korkealla rantatörmällä seisovaa Rovaniemen kaupungin omistamaa leirikeskusta.

Ilta-aurinko lempeästi virtaavalla kauniilla suurjoella on kerrassaan suurenmoinen. Kenelläkään ei ole kiirettä minnekään. Näin on joella aina ollut, ja näin siellä kuuluu olla vastakin. Aika ja joki virtaavat omalla tahdillaan. Merkitykset nousevat joen pyörteistä ja katoavat sen pyörteissä takaisin syvyyksiin.

Rantasaunan makeiden löylyjen ja virkistävän virtavesiuinnin jälkeen saamme viettää iltaa leirinuotiolla mestaritrubaduurin säestyksellä ja soutupäällikkö Sarin loihtimia superhyviä pinaattilettuja herkutellen.

Yöllä teltoissa kuorsataan ja piereskellään mahat pullollaan niin, että mäntykangas jyrisee.

Aamulla venheet lasketaan taas vesille. Tällä kertaa pääsen itse perämelaa kipparoimaan. Eino on jälleen keulassa. Kolmanneksi miehistöön saamme keskiteljolle reippaan ja sinnikkään Lapissa nousevaa voimaa edustavan soutajan.

Löyhästi politiikkaa seuraavana en heti älyä, että airoissa on Vihreiden tuore varapuheenjohtaja Riikka Karppinen.

”Viiankiaavan kuningattaren” eduskuntapaikka jäi viime vaaleissa vain kourallisen äänen päähän, vaikka henkilökohtainen äänisaalis oli häikäisevä, vähäväkisessä Lapin toiseksi suurin (7 882).

Demokratian toteutumisen kannalta Riikan rannalle jääminen ei ole oikein. Se, että näin pääsi kuitenkin käymään, on herättänyt keskustelua pienten vaalipiirien yhdistämisestä ja jopa tarpeesta muuttaa koko vaalijärjestelmää.

Vihreä kansanedustaja Lapista olisi ollut järisyttävä historiallinen teko.

Lapinsuvannon matalilla hietikoilla meillä on aikaa haastella maailman menosta ja virtavesien tilasta. Perämiehen paikalla pääsen hieman helpommalla.

Hyödynnän armotta ansaitsemattoman etulyöntiasemani suoman edun – nyt se ei pääse pakoon, vaikka kuinka soutaisi.

Suomen valtio omistaa enemmistön (50,10 %) Kemijoki Oy:n koko osakepääomasta ja määräysvallasta. Samaan aikaan Suomi on sitoutunut muun muassa Euroopan unionin vesipuitedirektiivin tavoitteisiin.

Teollisia suurhankkeissa (omistajayhtiöiden) yksityistä etua mielellään perustellaan yleisellä edulla, kuten verotuloilla, henkilötyövuosien määrällä ja aluetalouden vilkastumisella.

Hyvällä syyllä voisi kuitenkin odottaa, että kestävän kehityksen periaatteita noudattavassa nykyaikaisessa sivistysvaltiossa vastuullisella omistajaohjauksella mahdollistettaisiin tosiasiallinen yleisen edun toteutuminen.

EU:n vesipuitedirektiivin ja yleisen oikeuskäsityksen mukaista olisi, että haitan aiheuttaja kantaa vastuunsa.

Vähimmillään voimayhtiöiltä pitää edellyttää vaellusesteiden poistamista, kalateiden ja luonnonmukaisten ohitusuomien rakentamista sekä vaelluskalakantojen palauttamista suurjokien latvavesille saakka.

Kemijoen suurin sivujoki Ounasjoki suojeltiin erityislailla vuonna 1983.

Koskien suojelulain voimaantulo vuonna 1987 säästi muun muassa Kuusamon kosket ja Iijoen keskijuoksun.

Ylä-Kemijoki sai varjeluksensa Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa vuonna 2002, ja Kemihaaran suot liitettiin pysyväksi tarkoitettuun Natura 2000 -suojelualueverkostoon vuonna 2004.

Rantaudumme komeaan Yli-Körkön niemeen ja saamme kuulla katkelmia paikallisesta historiasta ja rakennusperinteestä.

Vielä hetkisen saamme olla vesillä ja virkistyä vapaalla Kemijoella. Sierilän Siunaus päättyy Fraunbergien rantaan Petäjäniemeen, Sieriniemen vastarannalle.

Juuri tähän Sierilän voimalaitospato pian nousee, jos on noustakseen.

Monien mielestä aika on jo auttamatta ajanut vesivoiman ohi. Nyt olisi korkea aika aloittaa Peräpohjolan ja Pohjois-Pohjanmaan mahtijokien ennallistaminen.

Venheet nostetaan vesiltä ja vielä kerran kastaudutaan Kemijoessa. Sitten kuunnellaan puheita ja puhutaan. Riikan viesti omilleen on innostava.

Lopuksi nautitaan päätöskahvit kera Sarin, Helkan ja Miran loihtiman aivan loistavan kermavaahtomansikkatäytekakun.