Sekaisin syksystä

20.04.2018 13:01 | Matti Mela

Valon lisääntyminen ja lämpötilan nousu tahdistavat pitkän talven jälkeen kasvit kesäiseen elämään.

Siinä tärkeintä on energian hankinta talven vaurioiden korjaamiseksi, uusien osien kasvattamiseksi ja lisääntymiseen.

Kukinnan jälkeen alkavat siemenet kypsyä ja samalla kasvit alkavat valmistautua seuraavaan talveen. Tätä ohjaavat mm. valon väheneminen ja kylmenevät yöt. Ulkoiset viestit välittyvät kasvien elintoimintoihin kasvihormonien välityksellä.

Jossakin on siis täytynyt tapahtua häiriö, jos ruskan aikaan, talvea enteilevinä kuulaina syyspäivinä puolukka alkaa kukkia kuin kesäkuussa.

Erikoisiin luonnonilmiöihin pitää aina yrittää keksiä hyviä selityksiä.

Todennäköinen syy on kylmän jakson jälkeinen pitkä ja lämmin syksy, joka herättää seuraavaa kesää varten kasvin valmistamat kukkasilmut toimintaan yli puoli vuotta liian aikaisin.

Myös kesäinen halla tai kuivuus on saattanut keskeyttää kukinnan, joka sitten jatkuu lämpimänä ja kosteana syksynä.

Joskus mekaaninen kukkaversioiden vaurio tai katkeaminen aiheuttaa kukinnan alkamisen vääränäkin vuodenaikana.

Tällainen kuvassa esiintyvä jälkikukinta on ikivihreälle puolukalle tyypillisempää kuin esimerkiksi mustikalle ja juolukalle, joiden lehdet tulevat ruskaan ja kuolevat syksyllä. Ilmiö kuvastaa kasvien erilaista herkkyyttä ilmaston vaihteluille ja reaktioita häiriöihin. Syksyisellä kukinnalla ei nykyisissä olosuhteissa liene puolukalle sen enempää suurta haittaa kuin etuakaan.

Sen sijaan ruskaisessa metsässä vaeltaville retkeilijöille tällainen luonnonoikku tuottaa paljon hämmennystä, iloa ja myös miettimisen aihetta.