Seitsemän meren seikkailija

06.09.2023 | Sauli Herva

Tapio Lehtinen on purjehtinut kilpaa maapallon ympäri sekä etappikilpailun miehistössä että yksin pysähtymättä. Golden Globe Race 2022 yksinpurjehduskilpailu maailman ympäri keskeytyi viime marraskuussa veneen uppoamiseen ja pelastautumiseen keskellä valtamerta.

Länsimainen elintaso mahdollistaa useimmille tai ainakin monille turvallisen ja helpon, mutta kenties tasapaksun arjen. Voimakkaita tunteita ja äärimmäisiä olosuhteita koetaan enää hyvin harvoin.

Erään sanonnan mukaan on olemassa kolmenlaisia ihmisiä: eläviä ja kuolleita sekä heitä, jotka eivät voi vastustaa meren kutsua. Yksi heistä on Tapio Lehtinen, 65.

Maapallon kiertäminen kuukausi kaupalla hyisellä valtamerellä yksin purjehtien voi monien korvissa kuulostaan silkalta pähkähulluudelta.

Toinen mietelause kuitenkin kiteyttää, että lyhin tie omaan itseemme käy maailman ympäri.

”Olen purjehduksen ’vaikealaatuinen sekakäyttäjä’, mutta adrenaliinipeliä ei valtamerellä pelata. Maissa täytyy olla riittävästi huolissaan, ettei myrskyävällä valtamerellä tarvitsisi enää pelätä”, Tapio Lehtinen kertoo.

Purjehtija on täysin tietoinen oman inkarnaationsa rajallisuudesta. Varta vasten hän ei hakeudu vaarallisiin tilanteisiin.

”Elämä on varmaan kuolemaan johtava sairaus. Hyvä terveys tai elämä ylipäätään on kuitenkin lahja, jota pitää osata arvostaa ja kunnioittaa.”

Lehtinen on purjehtinut käytännössä koko ikänsä. Harjoittelu alkoi optimistijollalla ja kaiken mahdollisen tiedon ahmimisella purjehdusaiheisista kirjoista ja lehdistä.

Maarianhaminassa Gustaf Eriksonin legendaarisen laivanvarustamon nelimastoparkki Pommerin kannella purjehduksesta ja merestä innostunut nuorukainen jäi tarunhohtoisiin purjelaivoihin lähtemättömästi koukkuun.

Hän pääsi Helsingfors Segelklubbenin jäseneksi ja asiansa osaavaan nuorisovalmennukseen. Aktiivinen kilpaileminen alkoi.

Vaihto-oppilasvuosi Kaliforniassa Newport Beachissa tarjosi nuorelle kilpapurjehtijalle näyteikkunan köliveneiden, maailman luokan purjehtijoiden ja ajan avomerikuninkaiden maailmaan.

Tapion avomeripurjehtijan ura huipentui maailmanympäripurjehduksessa Skopbank of Finland -veneen miehistössä. Noin 27 500 merimailin (50 000 km) pituisessa neljästä etapista koostuneen valtamerikilpailun tuloslistoilla ensimmäinen suomalainen venekunta kautta aikain ylsi hienosti 12. sijalle.

Valtameriin liittyneet uudet suunnitelmat sen sijaan saivat jäädä telakalle vuosikymmeniksi. Tapion joutui luopumaan avomeripurjehduksesta aviopuolison menehdyttyä vakavaan sairauteen.

Intohimoisesta avomeripurjehtijasta oli tullut leskimies ja kahden pienen lapsen yksinhuoltajaisä. Elämänarvot aseteltiin tärkeysjärjestykseen.

Purjehtija on täysin tietoinen oman inkarnaationsa rajallisuudesta.

Valtameripurjehdusten historia ulottuu kauas löytöretkien ajalle 1400-luvulle saakka. Suuret purjelaivat kiersivät Hyväntoivonniemen ympäri Intiaan ja Kap Hornin kautta takaisin ennen Suezin kanavan avaamista.

Suomalaiset purjelaivat ja kipparit miehistöineen olivat legendaarisessa maineessa suurilla purjelaivoilla käydyssä ”Suuressa viljakilpailussa”. Australiasta Kap Hornin kautta Eurooppaan kiertävän reitin Gustaf Eriksonin laivat seilasivat täydessä vehnälastissa viimeisen kerran vuonna 1949.

Ensimmäiset valtamerikilpailut isoilla avomeriveneillä ja täydellä miehistöllä purjehdittiin Atlantin yli 1800-luvun loppupuolella.

Englannin ja Irlannin vesillä järjestetty Fastnet Race on purjehdittu säännöllisesti vuodesta 1924 alkaen ja ensimmäinen maailman ympäri purjehdittu Whitbread Round the World järjestettiin vuonna 1973.

Fransis Chischester oli ensimmäinen, joka parkkilaivojen vanavedessä purjehti yksin Eteläisen valtameren reittiä maapallon ympäri. Kuningatar Elisabet II aateloi suuren seikkailijan samalla miekalla, jolla Elisabet I oli aateloinut Kap Hornin kiertäneen tutkimusmatkailija Sir Francis Draken 400 vuotta aikaisemmin.

Vuodet vierivät ja Lehtiselle oli avautumassa taas aikaa kaivaa 30 vuoden takaiset latentit avomeripurjehdushaaveet telakalta.

Tilaisuus tipahti kuin hillomunkki nenän eteen. Lehtinen ilmoittautui GGR 2018 -kilpailuun, legendaarisen ensimmäisen vuonna 1968 järjestetyn Golden Globe Race -yksinpurjehduksen retrohenkiseen toisintoon. Tuolloin vain yksi vene oli onnistunut purjehtimaan maaliin saakka.

”Mieluummin kohtaan mörköni valtamerellä kuin jossakin hoivakodissa. Elämä on kuolemaan johtava sairaus. Mitkään takuut eivät ole koskaan voimassa. Vertailun vuoksi avaruudessa on käynyt yli 500 ja Everestin huipulle kiivennyt yli 5 000 ihmistä. Välietapeissa pysähtyen yksin Etelämantereen ympäri on purjehtinut alle 300 ihmistä.”

Golden Globe Race -yksinpurjehdus koostuu kolmesta peräkkäisestä kilpailusta.

”Ensimmäinen on pääseminen lähtölinjalle, toinen kilpailu käydään villiä valtamerta vastaan ja kolmannessa katsotaan, kuka purjehtii nopeimmin. Voittaakseen on ensin päästävä maaliin saakka”, Lehtinen kertoo.

Kahdeksastatoista GGR 2018 -kilpailun lähtölinjalla olleesta purjeveneestä maalilinjan ylitti lopulta vain kourallinen. 13 venettä oli joutunut keskeyttämään eri syistä, viisi kaatumisen ja maston menettämisen takia.

Asteria-vene (Benello Gaia 36) saapui maaliin lopulta 322 yksinäisen purjehduspäivän ja -yön sekä monien vaikeuksien ja vastoinkäymisten jälkeen.

Vaaksan paksuudelta veneen pohjan kauttaaltaan vuoranneet hanhenkaulat olivat hidastaneet matkantekoa dramaattisesti. Väärä pohjamaali ei ollut suojannut pohjaa tarpeeksi tehokkaasti.

Voittajan ennättäessä maaliin saakka, Tapio seilasi vielä jossain Kap Hornin tienoilla.

”Samalla osallistumismaksulla olin saanut paljon kanssakilpailijoita enemmän hienoja purjehduspäiviä”, hän naurahtaa.

Tapio hävisi kilpailun voittajalle lähes neljä kuukautta. Hänestä tuli kuudes ihminen maailmassa, joka on purjehtinut yksin keskeytyksettä ilman elektronisia navigointi- ja ohjauslaitteita maapallon ympäri.

”Keskeinen osa merimiestaitoja on saapua omin neuvoin määränpäähän. Saattoi olla suomalaisen urheiluhistorian paras viides sija.”

Merten jumalten suosiota ja vakuuttavia merimiestaitoja osoitti myös viidettä kertaa maapalloa kiertänyt ranskalainen Jean-Luc Van Den Heede, joka vielä kaaduttuaan onnistui korjaamaan vaurioituneen rikin ja säilyttämään johtoasemansa.

Yhtenä GGR 2018 -sankareista Tapio oli jo kirjoittanut nimensä purjehduksen maailmanhistoriaan, mutta hanhenkaula oli jäänyt hampaankoloon.

Äyriäisten vuoksi hän ei ollut päässyt haastamaan kanssakilpailijoita käytännössä lainkaan – kolmas kilpailu oli kokonaan käymättä.

Jo ennen edellisen kisan maaliintuloa oli kippari päättänyt ottaa revanssin ja osallistua myös GGR 2022 -kilpailuun.

”Asterian kanssa ansaitsimme uuden mahdollisuuden.”

Se oli yksi hyvä syy lähteä uudelleen kisaan mukaan, mutta toisenlaisiakin tavoitteita oli miehellä jo mielessä.

Tapio suunnitteli osallistuvansa täysillä miehistöillä purjehdittavaan Ocean Globe Race 2023 kilpailuun, joka tulisi olemaan ensimmäisen Whitbread Round the World Racen retrohenkinen 50-vuotisjuhlakilpailu.

Tätä varten hankittiin Galiana (Nautor Swan 55), jonka tiimin Tapio oli aikeissa koota nuorista purjehtijoista. Hän halusi välittää suomalaisen avomeripurjehduksen hienoa perintöä seuraavalle sukupolvelle.

”Joillekin purjehdus on harrastus ja toisille elämäntapa. Minulle purjehtiminen on elämäntehtävä.”

Kaksi peräkkäistä maailmanympäripurjehdusta yhdessä muodostaisivat kunnianhimoisen projektin nimeltä Tapio Lehtinen Sailing For the Future of the Planet, suomeksi purjehdus planeettamme tulevaisuuden puolesta.

Perjantaina 18. marraskuuta GGR 2022 -kilpailussa purjehdittiin 76. päivää. Asteria seilasi noin 850 km päässä Etelä-Afrikan rannikosta Eteläisen valtameren ärjyviä nelikymppisiä lähestyen.

Tapio oli hyvissä asemissa. Kaksi ja puoli kuukautta oli sujunut enimmäkseen hyvin ja mallikkaasti, mutta sitten tapahtui jotakin täysin odottamatonta. Äkillinen kova rysähdys herätti punkassa maanneen purjehtijan. Muutamassa sekavassa sekunnissa hän älysi tilanteen vakavuuden. Veneen pohjalla oli vettä polviin saakka ja lisää pulppusi voimalla sisään konetilan alta.

Puoliksi vaistonvaraisesti ja puoleksi onnekkaasti toimien Lehtinen ehti vetää pelastautumispuvun päälle ja sai laukaistua pelastuslautan mereen. Parissa kymmenessä minuutissa Asteria oli painunut meren syvyyksiin.

Seuraavana päivänä GGR 2022 -voittajaksi myöhemmin purjehtinut kanssakilpailija Kirsten Neuschäffer poimi Tapion kyytiinsä.

”Ei ole maistunut ennen rommitoti koskaan yhtä hyvältä”, Lehtinen muistelee.

Haaksirikkoutuneen maailmanympäripurjehtijan matka jatkui rahtilaivalla halki Intian valtameren Indonesian Jakartaan ja lentokoneella jouluksi kotiin Suomeen.

Asiantuntijoiden mukaan on todennäköistä, että Asterian upotti veneen kylkeen keskikohtaan osunut vesirajassa kelluva merikontti tai joku muu terävä ja massiivinen kova esine.

Planeetan tulevaisuuden puolesta -hanke kuitenkin jatkuu. Galiana Withsecure miehistöineen ja sponsoreineen on valmistautunut kohtaamaan OGR 2023 purjehduksen ja Eteläisen valtameren haasteet – vaivat, pelot ja riemun niiden voittamisesta.

Syyskuun 10. on Tapio Lehtinen jälleen lähtölinjalla.