01 Kevo

Utsjoen kunnassa sijaitseva Kevo on ylivoimaisesti laajin luonnonpuistomme. Laajuutta lisää se, että Paistunturin 1 570 km² suuruinen erämaa-alue kehystää luonnonpuistoa lähes joka laidalta.

Suurin osa puistosta on puutonta tunturipaljakkaa. Avaruutta ja ankaruutta korostaa se, että 1960-luvulla tunturimittarin massaesiintymissä tunturikoivut kuolivat laajalta alalta ja nämä koivikot näyttäytyvät yhä tänä päivänä aavemaisina pökkelöikköinä.

Selkällä säällä näkee kauas ja maisemat ovat upeat. Murkussa tai myrskyssä avotunturi ei ole onnellinen paikka, mutta merkitty reitti ja sen taukopaikat tarjoavat turvaa.

Rehevässä Kevon kanjonissa ilmasto on aivan erilainen kuin ympäröivällä paljakalla, rotkossa kasvaa jopa mäntyä. Kevon kanjoni on yksiselitteisesti Suomen mahtavin kuru ja rotko. Fiellun putous on yksi Suomen komeimmista vesiputouksista ja Kuivi on alueen korkein tunturi.

Retkeily on sallittua sulan maan aikaan merkittyjä polkuja pitkin. Kevon 60-kilometrinen reitti on nauhamainen, Kuivin reitti puolestaan mahdollistaa rengasreitin. Reitit kuljettavat muun muassa edellä mainituille nähtävyyksille. Lumipeitteen aikaan liikkuminen on vapaampaa, mutta ennen retkeä on tarkistettava aluerajoitukset ja päivämäärät. Kattava verkosto autiotupia ja muita taukopaikkoja.

02 Malla

Enontekiöllä, Käsivarren peukalonnipukassa sijaitseva Malla on Suomen vanhin luonnonsuojelualue, jopa Suomen valtiota vanhempi. Mallan tunturiryhmä rauhoitettiin jo vuonna 1916 ja luonnonpuistoksi alue perustettiin 22 vuotta myöhemmin.

Malla-tunturien kallioperä on kalkkivaikutteista, jonka ansiosta tunturikasvi- ja perhoslajisto ovat runsaita ja sisältävät harvinaisuuksia. Maisema on komeaa suurtunturistoa, jossa näkökenttään kuuluvat lähes koko ajan Saana ja Kilpisjärvi ja toisaalta Ruotsin ja Norjan puolen korkeammat ja terävämmät tunturinhuiput.

Kitsiputous on yksi Suomen upeimpia vesiputouksia. Vesimäärältään se on vähäisempi kuin esimerkiksi Fiellun putous Kevolla, mutta yhteiskorkeudeltaan huimempi. Kolmen valtakunnan rajapyykki on tunnettu nähtävyys.

Retkeily on sallittua sulan maan aikaan merkittyä polkua pitkin. Puiston halki kulkee 10 kilometrin polku, jolta on pisto Pikku-Mallalle. Kuohkimajärvellä on autiotupa-varaustupa. Lumipeitteisenä aikana saa hiihtää vapaasti.

Kilpisjärven kylältä on kesäisin aikataulun mukainen laivaliikenne Kuohkimajärven lähelle. Laivan päätepiste on Ruotsin puolella, josta on noin kolmen kilometrin patikointi Kolmen valtakunnan pyykille.

Malla sopii erilaisiin päiväretkiin, tai Kalottireitin taivaltajalle se on osa pitempää vaellusta.

03 Sompio

Sodankylän Sompio on menetetty maailma, Lokan altaan alle hukutettu erikoislaatuinen kappale Lappia. Samuli Paulaharju ehti kerätä tämän elämän talteen loistavaan kirjaansa Sompio.

Nykyään Sompio elää lähinnä luonnonpuiston nimessä. Puisto käsittää ennen kaikkea Nattasten erikoisenmuotoiset tunturit ja viivottimella rajatun alueen metsäkairaa niiden ympäriltä. Nattaset näkyvät kauas ja ne todella muistuttavat muodoltaan naisen rintoja, kuten nimi saamen kielellä tarkoittaa.

Pyhä-Nattanen oli sompiolaisten pyhä seita, eikä ihme. Paitsi että sen muodon tunnistaa jo kaukaa, huipulla on lisäksi erikoisia kivimuodostumia. Geologit kutsuvat näitä jopa kymmenkunta metriä korkeita, vaakahalkeilleita kivipahtoja tooreiksi. Kun laelle kapuaa, on helppo ymmärtää miksi Sompion kansa palvoi kiviä pyhinä.

Myös luonnonpuiston halki kulkeva Ruijanpolku on mielenkiintoinen kappale Lapin kulttuurihistoriaa. Tämä kinttupolku oli kesäreitti eteläisemmästä Lapista kohti Jäämerta, talvireitti kulki idempää Luirojärven kautta.

Retkeily oli aiemmin talvella vapaampaa, ja Tankavaarasta tuli myös kesäreitti, mutta nykyään sallittua on kesät talvet ainoastaan kulkea merkittyjä reittejä Pyhä-Nattaselle, Terävä-Nattaselle ja Ruijanpolkua pitkin.

Pyhä-Nattasen laella on entinen palovartijanmaja päivätupana, lisäksi puistossa on Sompiojärven kota, Nalijoen laavu sekä Terävä-Nattasen juuren tulipaikka.

Sompio on hengästyttävän upea päiväretkikohde. Ruijan polkua pitkin voi jatkaa rinkka selässä kohti Laanilaa tai poiketa luonnonpuiston pohjoispuolella kohti Urho Kekkosen kansallispuiston sydänosia.

09 Olvassuo

Utajärven ja Pudasjärven rajoilla levittäytyvä Olvassuo on ennen muuta laaja ja erämainen aapasoiden ja luonnontilaisten metsien kudelma. Vaikka jo luonnonpuisto on laaja, niin Olvassuon Natura-suojelualuekokonaisuus on alaltaan melkein viisinkertainen (270 km²).

Luonnonpuiston ulkopuolisella Natura-alueella kulku on vapaata, mutta luonnonpuistossa saa kulkea vain nelikilometrisen Kirkaslammen luontopolun.

Itse luonnonpuisto soveltuu lyhyeen päiväretkeen, jonka yhteydessä voi kiikaroida lintutornista siivekkäitä ja toisaalta viettää parkkipaikalla nimensä mukaisen Kirkaslammen rannassa eväshetken upealla kaksoislaavulla.

10 Paljakka

Paljakan luonnonpuisto Puolangalla edustaa kirveenkoskematonta kainuulaista vaaraluontoa. Puiston alueen vaarat ovat hyvin ravinteikkaita, ja tämän ansiosta kuusikko on erityisen korkeaa ja järeää. Paljakka on puhdasta kuusikkoa, mäntyä ei metsänkuvassa näy.

Ikikuusikon sopukoissa on erämaisia suojuotteja ja luonnontilaisia puronlatvoja. Holstinvaaran laella on pikkuruinen Leililampi, jota kutsutaan myös taivaanpeiliksi. Heinäkuussa retkeilijä kiinnittää väistämättä huomionsa toista metriä korkeisiin siniviolettikukkaisiin kasveihin, pohjansinivalvatteihin.

Luonnonpuiston rengaspolku näyttää kaikkea edellä kuvattua. Puiston rajalla, polun lähtöpaikassa on kota. Ihmisiä ei polulla usein tapaa, vaan rauha ja erämaisuus ovat Paljakalle leimallisia.

Paljakka on hieno päiväretkikohde. Luonnonpuiston polun lisäksi alueella on useita muita päiväretkeilyreittejä. Toisaalta 60-kilometrisen Köngäskierroksen vaeltajan kannattaa ehdottomasti pidentää taivaltaan ottamalla luonnonpuiston polku ohjelmaansa.

13 Salamanperä

Kivijärvellä sijaitseva Salamanperän luonnonpuisto on suora jatke Salamajärven kansallispuistolle. Metsien ja soiden mosaiikki on vielä luonnontilaisempaa kuin tunnetummassa rajanaapurissa ja retkeily rajoitetumpaa.

Luonnonpuistoon kuitenkin pääsee mukavasti parille erilaiselle päiväretkelle. 6-kilometrinen Pahapuron lenkki kulkee enemmän kansallispuistossa, mutta näyttää myös palasen luonnonpuistoa. 7-kilometrinen Salamanperän halkipolku puolestaan antaa poikkileikkauksen luonnonpuiston sisällöstä: ikimetsää, puustoisia soita, järvenrantoja, luonnontilaisia puroja, kaunista harjua. Vain laajemmat puuttomat avosuot jäävät polulta näkemättä.

Salamanperästä reitit jatkuvat kansallispuiston runsaaseen polku- ja taukopaikkatarjontaan, ja Salamanperästä aloitettua vaellusta voi halutessaan jatkaa Peuran polkuna melkein satakunta kilometriä.

14 Koivusuo

Ilomantsin Koivusuo on Suomen suurimpia yhtenäisiä keidassoita ja sen ympärille muodostettu luonnonpuisto on laajemman Koitajoen Natura-alueen ydin. Luonnonpuistoon kuuluu myös aapasoita ja upeita vanhoja metsiä. Menneiden aikojen elämäntavoista muistuttaa Pirhunvaaran metsänvartijantila.

Koivusuolle voi tehdä pistotyyppisen päiväretken, mutta enemmän alue kutkuttaa retkeilijän mieltä useamman päivän vaelluskohteena. Toisaalta 19-kilometrinen nauhamainen Tapion taival kulkee luonnonpuiston halki ja jatkuu tiuhasti kiemurtelevan Koitajoen varsia etelään. Toisaalta luonnonpuistossa sekä Koita- ja Asumajoen varsilla kiertelee retkeilyreittisilmukoita, joista voi sommitella pidemmänkin rengasretken. Alueella on peräti viisi autiotupaa sekä lisäksi laavuja ja tulipaikkoja.

18 Vaskijärvi

Pöytyällä sijaitseva Vaskijärven luonnonpuisto on hämmästyttävän erämainen kappale varsinaissuomalaista luontoa. Esimerkiksi lähes vieressä sijaitseva Kurjenrahkan kansallispuisto ei metsiensä puolesta yllä lähellekään Vaskijärven tasoa.

Suurin osa luonnonpuiston pinta-alasta on keidassoita. Kuitenkin retkeilijä näkee sallitun polun varressa ennen kaikkea aarniometsää ja suonäkymiä vilahtaa vain silloin tällöin. Kajavajärven rannassa suurella lohkareella auringonlaskussa istuskellessa sieluun laskeutuu kokonaisvaltainen rauha.

Vaskijärven kierros tarjoaa luonnonpuiston alueella vanhaa, kaunista metsää, jota näkee Etelä-Suomessa harvoin. Puiston ulkopuolisilla osilla metsä on nuorempaa ja reitti kulkee paikoin hiekkateitä pitkin. Silti kokonaisuus on luonnonpuiston ansiosta miellyttävä.

Reitin varressa, juuri luonnonpuiston rajan ulkopuolella on sopivin välimatkoin kaksi taukopaikkaa, Valastenmaan tulipaikka ja Vesiraumanmäen laavu.

Vaskijärven kierros on hieman pitkä päiväretkeksi, mutta kevyellä varustuksella ja aikaa varaamalla sen toki ehtii patikoida. Yhtä hyvin voi ottaa yöpymisvarusteet mukaan ja jakaa taipaleen viikonlopun minivaellukseksi. Lisäksi Vaskijärven kierros kuuluu laajaan Kuhankuonon retkeilyreitistöön.

19 Karkali

Lohjanjärveen pistävän pitkän Karkalinniemen uloimmat pari kilometriä on suojeltu luonnonpuistona. Kalkkipitoisen maaperän ansiosta lehtokasvillisuus on rehevää.

Karkali hurmaa retkeilijän: keväällä valko-, sini- ja keltavuokkojen meri peittää metsänpohjan, kesällä erilaisten kukkien runsaus ja pähkinäpensaiden holvistot pysäyttävät ihailemaan, syksyllä ruska hämmästyttää moninaisuudellaan.

Luonnonpuiston polkuverkostosta voi sommitella 2,5 tai viiden kilometrin mittaisen lenkin. Niemen etelärannalla on pöytä ja penkit eväshetkeä varten ja toisaalta polun varresta löytyy sievä lähde.