Raitteja ja reittejä

01.06.2020 | Tapani Leppänen

Fiskarsin ja Mathildedalin ruukkikylät ovat trendikkäitä matkailukohteita. Niiden ympäriltä löytyy myös mainioita maastopyöräreittejä.

Lieneekö parempaa tapaa huuhtoa pyörälenkin hiet kuin Teijon kyläsaunan pehmeissä löylyissä. Yli 200 vuotta vanhassa rakennuksessa kohtaavat rautaruukin historia ja nykyisen kyläyhteisön henki. Entistä useammin yleisövuorolle eksyy myös matkailijoita.

Lähialueen kolmesta ruukkikylästä juuri Teijossa on jäljellä raudanvalmistuksen perintönä syntynyttä konepajateollisuutta. Kaksi muuta ovat Kirjakkala ja matkailuotsikoissa viihtyvä Mathildedal.

Teollisuuden väistyttyä viehättäviin ruukkikyliin ovat löytäneet käsityöläiset ja matkailijat. Suurin menestystarina on nykyiseen Raaseporin kuntaan kuuluva Fiskars, joka houkuttelee yli 150 000 matkailijaa vuodessa.

Jos Fiskars on pörssiyhtiön johdolla määrätietoisesti kehitetty matkailutuote, Mathildedal vaikuttaa vähemmän laskelmoidulta.

Hyviä asioita alkaa tapahtua, kun paikalla on riittävästi oikeanlaisia ihmisiä. Mathildedalissa nämä ihmiset ovat pääkaupungin oravanpyörästä hypänneitä nuoria aikuisia. Helsingin Sanomien tekemän arvion mukaan ”Matildassa” on asukaslukuun suhteutettuna enemmän hipstereitä kuin Helsingin Kalliossa.

Raaseporissa sijaitseva Fiskars ja Salon kaupunkiin kuuluva Mathildedal ovat talousvaikeuksien kanssa kamppailevien kuntien vetovoimatekijöitä.

Paitsi kulttuurimatkailusta, löytyy hieman yllättävä yhteys myös maastopyöräilystä.

Fiskarsin pyöräilytuotetta ovat olleet kehittämässä lajin harrastajat.

EU-rahalla ja Fiskars-konsernin suosiollisella avustuksella rakennettu Fiskars Village Trail Center kelpaisi opintomatkan kohteeksi minkä tahansa kunnan tai matkailukeskuksen liikuntapaikkarakentajille. Rahoituksen lisäksi 60 kilometriä käsittävän polkuverkoston syntyminen on vaatinut lajin saloihin vihkiytynyttä talkooväkeä.

Teijon polkuverkosto on vuonna 2015 perustetussa kansallispuistossa, jonka yhtenä painopistealueena maastopyöräily on ollut alusta asti. Vielä silloin se ei ollut itsestään selvää, vaikka pyöräreittejä on myöhemmin avattu moniin muihinkin kansallispuistoihin.

Polkujen lisäksi ruukkikyliä yhdistää vuonna 2018 retkipyöräilijöille avattu rannikkoreitti. Sijainniltaan ne osuvat Helsinki-Turku -akselille, mukavan ajomatkan päähän Etelä-Suomen suurista kaupungeista.

Kummassakin kohteessa tärkeimmät polut ajaa päivässäkin, mutta oheispalvelut huomioon ottaen ruukkikyliin voi jäädä myös yöksi.

Pyöräilyn lisäksi reseptiin kuuluu taidekäsitöitä, lähiruokaa ja erilaisia tapahtumia.

01 Fiskarsin polkuverkosto

Fiskarsin maastopyöräreitit ovat yleisilmeeltään teknisiä ja paikoin vaativia, maksimissaan tunnin tai parin lenkkejä, joita ehtii ajamaan päivän aikana useampia. Polut on luokiteltu tason mukaan vihreiksi, sinisiksi ja punaisiksi, joten ajettavaa löytyy jokaiselle. Lisähaasteita kaipaaville on muutamia mustiakin pätkiä.

Kokonaisuus on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, pyöräilijöiden pyöräilijöille suunnittelema ja rakentama puuhamaa. Aina välillä vastaan tulee siltarakennelmia, pengerryksiä, pieniä hyppyjä ja muita pyöräilijöille suunniteltuja jippoja.

Jos kunto ja taidot vain osuvat yksiin valitun reitin kanssa, tarjolla on mukavasti ajettavaa ja varsin vaihtelevaa polkua.

Reitit on merkitty kyltein ja maalimerkein. Pyörän selässä saa silti olla tarkkana, sillä polut risteilevät pienipiirteisessä maastossa tiuhaan.

Reitit jakautuvat kylän kahta puolta, mutta opastukset lähtevät samasta paikasta Fiskarsin torilta. Polulle pääsee mainiosti myös kylän toisella reunalla sijaitsevalta Paja-aukiolta, jossa on vuokraamo ja pyörien pesupaikka.

Itäpuolen reitit ovat ehtaa Suomi-polkua, jossa kivikkoa ja juurakkoa riittää. [01] Rövarberget (15 km) on Fiskarsin hienoin, mutta samalla haastavin jo pelkästään korkeuseroltaan. Punainen reitti palkitsee Pohjanpitäjänlahdelle avautuvilla maisemilla. Sinisiksi merkityt [02] Lillträsket (11 km) ja [03] Slätmamlskorset (10 km) väistävät vaativimmat nousut ja laskut, mutta mitään neulasbaanoja nekään eivät ole.

Kylän länsipuolella reitit ovat hieman rullaavampia, mutta kivikkoa ja juurakkoa löytyy täältäkin. Punaiseksi merkitty [04] Tranan (9 km) tarjoilee mukavasti korkeuseroa ja hetkittäin teknisempää avokalliota. Pohjoiseen risteävä [05] Flacksjö on aloittelijoillekin sopiva, pääosiltaan mukavia kangasmaastoja kiertelevä sininen, jonka kääntöpaikalla voi käydä pulahtamassa nimikkojärven uimarannalla.

02 Rauhaisa Teijo

Teijon maastopyöräreitit kiemurtelevat vuonna 2015 perustetussa kansallispuistossa. Poluille pääsee käytännössä suoraan kyliltä.

Monipuolisen luonnon erityispiirteisiin kuuluvat avonaiset kallioylängöt ja niiden laelta avautuvat järvimaisemat. Merikin on vieressä, mutta kansallispuisto sijoittuu sisämaahan.

Renkaiden alle löytyy likipitäen kaikkea: pääosin kapeita polkuja, mutta väliin myös vauhdikkaampia metsätien pohjia. Parasta antia ovat avokalliopätkät, mutta reiteillä riittää myös kivikkoisia ja juurakkoisia osuuksia.

Teijon reitit ovat monikäyttöreittejä, suurelta osin jo kansallispuistoa edeltäneen retkeilyalueen ajalta. Maastopyöräily on sallittua kaikilla merkityillä reiteillä, ja muutamia lyhyitä päkiä lukuun ottamatta ne ovat varsin hyvin ajettavia. Haastavimpia ovat siellä täällä toistuvat yhden lankun levyiset pitkokset.

Puiston alueella on muutamia rengasreittejä. [01] Matildanjärven kierros (5,5 km) ja siihen liittyvä [02] Jeturkasti (4,6 km) lähtevät suoraan Mathildedalin kylästä. Jeturkasti on alueelle tyypillinen muinaisranta, yksi kansallispuiston nähtävyyksistä. Matildanjärven rannalla lenkki muuttuu paikoin teknisemmäksi. Kapeita pitkoksiakin on, muttei kovin pitkiä. Ainakin kuivana vuodenaikana ne ovat ohitettavissa, jollei muuten, niin taluttamalla.

Toinen suosittu rengasreitti on Teijon kylältä tavoitettava [03] Sahajärven kierros (8,8 km) ja siitä erkaneva [04] Nenusta (3,6 km). Täällä avautuvat komeimmat kalliopätkät ja lakimaisemat. Sahajärvi ylitetään Kalasuntin vaijerilossilla.

Halutessaan Teijon poluilla saa  tehtyä täyden päivän. Matildanjärven ja Sahajärven kierrokset yhdistyvät reittivalinnasta riippuen koko kansallispuiston kattavaksi 30–40 kilometrin lenkiksi.

Puiston itäosan maisemaa määrittelee Varsinais-Suomen edustavimpiin keidassoihin kuuluva Punassuo. Poluston pisimmät pitkokset ovat onneksi leveämpää ja ajettavampaa mallia.