Pulssi vs. syke

07.09.2022 | Tapani Leppänen

Nykyaikainen urheilukello mittaa sykkeen ranteesta, mutta pärjääkö se vertailussa perinteiselle sykevyölle?

Rannesykemittarin ja sykevyön vertailu on ollut ajatuksissa siitä asti, kun ensimmäiset optiset laitteet tulivat markkinoille. Nyt kun asia saatiin vihdoin työn alle, kuvittelin tutkivani kahta käppyrää ja tulkitsevani niiden eroja. Käsikirjoitus meni kuitenkin uusiksi, sillä laitteet piirsivät lähes identtistä käyrää. Aika on palvellut tekniikan kehitystä, ja hyvä niin.

Ranteesta mittaava testilaite oli Garminin uusimmalla, neljännen sukupolven optisella anturilla varustettu Fenix 7. Saman valmistajan HRM-Pro-sykevyön paritin toiseen kelloon. Näin lukemia oli mahdollista tarkastella reaaliajassa.

Testilajiksi valikoitui juoksu. Painelin tutulle kuntoradalle rauhallista PK-vauhtia. Pyrin pitämään sykkeet 130 lyönnin tuntumassa lukuun ottamatta kolmea ylämäkeä, joihin tein kiihtyvät vedot. Järkeilin, että lyhyt intervalli on optiselle mittarille haastavin.

Tasaisessa vauhdissa kahden laitteen lukemat pysyttelivät enimmäkseen 0–2 lyönnin marginaalissa. Vetoihin ranteesta mittaava laite vastasi viiveellä, mutta odotuksiin ja aiempiin kokemuksiin nähden hämmästyttävän pienellä.

Teknisesti sykevyö mittaa sydämen sähköimpulsseja, ranteessa oleva optinen laite taas verenkierron pulssiaaltoa. Jälkimmäinen mittaustapa on alttiimpi erilaisille häiriötekijöille, joiden suodattaminen vaatii kehittynyttä ohjelmistoa. Suurin osa viiveestä johtuu siitä.

Nopeissa kiihdytyksissä ja niitä seuraavissa palautuksissa vaihteluväli kasvoi noin 5–10 lyöntiin. Kysymys ei ollut virheestä, vaan viiveestä, joka oli ajallisesti luokkaa 5–10 sekuntia.

Viive on helppo todeta myös ilman vertailulaitetta. Nostat sykettä nopeasti, löysäät ja katsot kuinka pitkään lukema jatkaa nousuaan ennen kuin se kääntyy laskuun.

Jälkeenpäin tarkasteltuna sykevyön piirtämä käyrä on yksityiskohtaisempi, mutta lenkin keskisyke (132) ja maksimisyke (181) olivat lyönnin tarkkuudella samat! Rannelaite piirtää lähes identtistä käyrää, mutta muutaman sekunnin viiveellä.
 

Vaikka lopputulos on vakuuttava, molemmilla mittaustavoilla on puolensa.

Lähtökohtaisesti ajatellaan, että optinen mittaus on tehnyt sykkeen seurannasta vaivattomampaa. Useimmissa urheilulajeissa näin varmasti onkin, puhumattakaan päivittäisestä aktiivisuuden seurannasta.

Panta puolustaa paikkaansa esimerkiksi talvella, kun rannelaite halutaan pukea hihan päälle, tai silloin, kun suorituksen aikainen syketieto halutaan jonkun muun laitteen kuten pyöräilytietokoneen ruudulle.

Tämä testi kertoo yhdestä laitteesta, yhdestä lajista ja yhdestä keski-ikäisestä valkoisesta miehestä.

Optisessa mittauksessa on monta muuttujaa. Jopa ihonväri ja tatuoinnit voivat kuulua niihin. Lajeissa, joissa kädet ovat voimakkaasti mukana, nopeat liikkeet tai puristava ote voivat vaikuttaa mittaustuloksiin. Myös kylmä ilma löytyy mahdollisten häiriötekijöiden listalta.

Oma vaikutuksensa on myös sillä, kuinka hyvin kello pysyy paikoillaan.