Pulssi vs. syke – toinen näytös

01.03.2023 | Tapani Leppänen

Kesän juoksutestissä rannemittari pärjäsi sykevyölle hämmästyttävän hyvin. Hiihtoladulla tilanne muuttui.

Viime kesänä vertailin Garminin uusinta tekniikkaa edustavan Fenix 7 -rannelaitteen optista rannesykemittausta HRM-Pro-sykevyön tuottamaan dataan.

Lopputulos oli hämmästyttävän hyvä. Käytännössä optinen laite piirsi identtistä käyrää muutaman sekunnin viiveellä. Lopputuloksen kannalta asialla ei ollut merkitystä. Juoksulenkin keskisyke ja maksimisyke olivat lyönnin tarkkuudella samat.

Alkuperäinen juttu on julkaistu Latu&Polku-lehden numerossa 3/22.

Hiihtotesti toteutettiin samoilla laitteilla. Fenix 7 mittasi ranteesta ja HRM-Pro oli paritettuna toiseen kelloon.

Hiihtotyyli oli vapaa, ja vauhti reipas. Ylämäissä annoin sykkeen nousta aivan kuten kesän juoksutestissä. Hiihto on luonteeltaan intervallilaji.

Alusta asti kävi selväksi, ettei rannelaite ehdi mukaan nousuihin. Suorituksen aikana se näytti olevan yksinkertaisesti hukassa ja vailla minkäänlaista logiikkaa. Jälkeenpäin tarkasteltuna käyrät sentään etäisesti muistuttavat toisiaan.

Jos viive oli juoksussa suurimmillaan 5–10 sekunnin luokkaa, hiihdossa puhutaan 30–45 sekunnin erosta. Tämä ei kuitenkaan ollut edes varsinainen ongelma, vaan se että optisen laitteen mittaamat lukemat olivat keskimäärin 20 lyöntiä sykevyön vastaavia alempana.

Tässä kuvatun hiihtolenkin aikana sykevyön mittaama maksimisyke oli 178 ja keskisyke 141. Rannelaitteella vastaavat luvut olivat 158 ja 119. Sykevyön datan perusteella harjoitus oli kovasti kehittävä, kellon mukaan palauttava! 

Testilenkit eivät olleet veljiä. Välillä rannelaite tuntui harhailevan enemmän, ja toisinaan sen toiminnassa tuntui olevan edes jonkinlaista logiikkaa. Logiikan merkitys on kuitenkin vähäinen, kun perusparametrit ovat niin pahasti pielessä.

Maksimiarvoihin rannelaite ei kiivennyt koskaan, mutta pitkissä palauttavissa laskuissa käytiin joskus lähempänä. Jostain syystä erot tuntuivat jonkin verran kaventuvan harjoitusten loppua kohden. Aivan kuin rannelaite olisi ollut saamassa juonen päästä kiinni.

Aiemmassa jutussa sivuttiin jo muuttujia, jotka vaikuttavat optisen mittauksen tarkkuuteen. Hiihdossa kysymys lienee sauvatyöstä, sillä käsiin kohdistuu iskutusta ja puristusta. Ihon alla lihakset työskentelevät eri tavalla kuin juoksussa. Samalla on mahdollista, että kello pääsee liikkumaan.

Testin perusteella on joka tapauksessa selvää, että hiihto kuuluu niihin lajeihin, joissa perinteinen sykepanta puolustaa paikkaansa. Jos sykettä haluaa tarkastella reaaliajassa, se mahdollistaa myös rannelaitteen pitämisen hiihtotakin hihan päällä.