Pulahdus hyvinvointiin

01.03.2023 | Pauliina Toivanen

Talviuinnista haetaan ratkaisua mielenterveyden haasteisiin. Mutta olisiko mielenterveyden haasteet yhtä yleisiä, jos ihmisillä olisi arjessaan helpompi päästä luontomaiseman ja veden ääreen?

“Kun löysin avannon, se paransi heti huonoa oloani. Se oli avain elämäntapaan, jossa pystyin hallitsemaan paljon paremmin haastavia tunteitani”, toimittaja-kirjailija Katja Pantzar toteaa.

Hänen uusin kirjansa Everyday Sisu (2022) käsittelee muun muassa sitä, miten Kanadassa kasvanut ja synnyinmaahansa paluumuuttanut Pantzar toipui pahasta uupumus- ja masennusjaksosta avantouinnin avulla. Myös Pantzarin vuonna 2018 julkaistussa Löydä elämäsi sisu -kirjassa kerrotaan pohjoismaisella sisulla höystetyn elämäntavan hyvinvointivaikutuksista.

Briteissä tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka asuvat rannoilla tai vesien äärellä ja joilla on helppo pääsy sinne, voivat paremmin. Myös Pantzar asuu Helsingissä lähellä merenrantaa. Hyvinvointivaikutukset syntyvät usein toistuvuudesta ja siksi Pantzar käy meressä päivittäin. Hän käyttää avantouintia myös ennaltaehkäisevänä hoitomuotona.

“Mielenterveyden haasteeni olivat kasvaneet pahemmaksi sinä aikana, kun olin erkaantunut luonnosta. Olemme tulleet vedestä ja metsästä. Kun käyn joka päivä vedessä, pidän sekä kehoni ja mieleni terveenä. Jos en käy aamulla avannossa, tiedän, että päivästäni tulee ihan erilainen”, Pantzar toteaa.

Niin vihreissä kuin sinisissäkin maisemissa oleskelulla on todettu lukuisia terveyshyötyjä, kuten verenpaineen ja stressitasojen lasku. Suomen Ladun talviuintikyselyssä (2021) 66 prosenttia vastaajista kertoi mielenvirkeytensä parantuneen ja stressin vähentyneen kylmäuinnin avulla. Puolet koki flunssiensa vähentyneen.
 

“Kukaan ei sano ikinä, että voi ei, kävin avannossa!”

Se, tekeekö talviuinnista niin terapeuttista ja terveydelle edullista juuri kylmä vesi, on kuitenkin vaikea todentaa tutkimuksilla.

“Kylmässä vedessä oleskelua ei voida eristää esimerkiksi siitä, että saat uimapaikalla sosiaalisia kontakteja, olet luonnossa ja saat tauon digilaitteistasi. Tottakai kylmän veden fysiologiset vaikutukset esimerkiksi mielihyvähormoneihin ja verenpaineeseen pystytään mittaamaan. Mutta sen lisäksi voitat itseäsi, saat yhteyden luontoon ja muihin ihmisiin”, Katja Pantzar sanoo.

Uunituoreen Uintiretkellä avovesissä -kirjan kirjoittanut Päivi Pälvimäki lisää, että uinti luonnonvesissä ympäri vuoden tukee ja ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia monin eri tavoin. Yksittäiset pulahdukset virkistävät ja palauttavat talvella, ja säännöllinen kuntouinti luonnonvesissä lämpimän ja viileän veden aikaan kehittää verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa.

“Kirjassani olen yrittänyt hieman kuvata veden lämpötiloja uimisen kannalta. Meillä on Suomessa lämmintä, viileää, kylmää ja erittäin kylmää vettä. Vesi vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti, että on aina yksilöllistä ja riippuu kylmäsopeutumisesta, millaisena veden eri lämpötilat kukin kokee.”

Haastattelin Katja Pantzaria ja Päivi Pälvimäkeä sekä psykologi ja psykoterapeutti Riikka Airoa ja Miia Lehtosta Latu&Polku-lehden verkossa julkaistuihin talviuintiartikkeleihini. Talviuintiin ikihyviksi rakastuneet ystävykset olivat kokoontuneet Portaan Nahkurin verstaalle viikonlopuksi nauttimaan yhdessä kylmäuinnista ja ideoimaan tulevia projektejaan. Lisäksi viikonlopun viettoon saapui Kylmä kutsuu – hyvinvointia talvesta -teoksen (2021) kirjoittanut Tiina Torppa.

Aloitin itse kylmäuinnin viime syksynä, niin ikään ystäväporukkani innoittamana. Talven aikana olen huomannut, että harrastuksen jatkaminen ja säännöllinen pulahtaminen vaatii kuitenkin muutakin kuin kannustavat kaverit. Erityisesti pääkaupunkiseudulla avantoseuroihin voi olla pitkät jonot, ja ihmisten pääsy veden ääreen on vaikeutunut rakentamisen vuoksi.

Myös omalla mökillä avannon teko kairalla ja jääsahalla sekä sen auki pitäminen sydäntalven pakkasilla, kun päivän pituus on muutama hassu tunti, osoittautui työläämmäksi kuin kuvittelin. Mutta kun talviuintiin kerran rakastuu, lähiympäristöä ja matkakohteita alkaa tutkailla uusin silmin. Ja pieni vaivannäkökin uuden mieliharrastuksen eteen on osoittautunut kannattavaksi.

“Kukaan ei sano ikinä, että voi ei, kävin avannossa! Jos käyn toisella paikkakunnalla, katson aina, missä on lähin paikka, jossa pääsen avantoon. Se voi vaikuttaa myös matkakohteen valintaan”, Pantzar sanoo.

“Kaipuu veteen on aina kova. Jos näen kartan, en näe muuta kuin sinistä”, Pälvimäki lisää.