Käsivarren suurtunturit

Suomen korkein kohta (1 324 m) sijaitsee Halti-tunturilla, Suomen ja Norjan välisellä rajapyykillä 303B. Tarkkaan ottaen se ei ole tunturin korkeimmalla kohdalla, vaan Haldičohkka-nimisen sivuhuipun rinteellä. Tätä Norjan puolelle jäävää huippua (1 331 m) eläkkeellä oleva norjalainen maanmittari Bjørn Geirr Harsson ja sittemmin myös Kåfjordin kunta ehdottivat lahjoitettavaksi Suomelle itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Kaunis ajatus jäi ainakin toistaiseksi toteutumatta.

Huipun jääminen Norjan puolelle on ilmeisesti ollut sattumaa. 1700-luvulla laaditussa rajasopimuksessa lueteltiin muutamia huippuja, joiden kautta rajoja tyypillisesti piirretään. Rajapyykkejä rakennettiin kuitenkin sen verran harvakseltaan, että juuri Haldičohkka jäi harmillisesti kahden pyykin välisen rajalinjan ulkopuolelle.

Rajapyykki 303B pystytettiin Suomen korkeimman kohdan merkiksi vasta vuonna 1950. Myöhemmin sekaannusta on aiheuttanut maanmittauslaitoksen vuonna 1963 mittaama korkeuspiste (1 327,99 m), joka sekin sijaitsee syystä tai toisesta Norjan puolella.

Monissa vuoden 1963 jälkeen kirjoitetuissa teoksissa Suomen puoleisen Haltin korkeudeksi on mainittu virheellisesti 1 328 metriä. Suomen korkeimman kohdan “madaltuminen” nousi uutiseksi vuonna 2007, kun mittauspiste korvattiin uusissa kartoissa rajapyykin korkeudella 1 324 metriä.

Koko Haltitunturin korkein huippu Ráisduottarháldi (1 361 m) sijaitsee noin kaksi kilometriä rajapyykiltä pohjoiseen. Korkein Suomen puolella oleva huippu on puolestaan nelisen kilometriä kaakkoon sijoittuva Ridnitšohkka (1 317 m).

Kaikki Suomen 1 000-metriset huiput sijaitsevat käsivarressa. Haltin ja Ridnitšohkan lisäksi suosittuja huiputuskohteita ovat esimerkiksi Kovddoskaisi (1 227 m), Terbmisvarri (1 029 m) ja Saana (1 029 m).

Käsivarren suurtunturit ovat Ruotsin ja Norjan rajalla kohoavien Skandien rippeitä, kun taas muualla Lapissa kohoavat pyöreälakiset tunturit ovat 1,5 miljardia vuotta vanhemman Karelidien vuoriston jäänteitä.

HALTI 1 324 m

Kilpisjärveltä käsin Haltin huiputus on tyypillisesti viikon vaellus. Suosituin reitti on Kautokeinoon johtava [01] Kalottireitti, joka tekee Pihtsusjärven kämpältä erillisen piston Haltille. Yhdensuuntaista matkaa kertyy Kilpisjärveltä noin 55 ja Pihtsukselta 12 kilometriä. Kalottireitin varrella on useita autio- ja varaustupia. Moni huiputtaa Haltin juuri Pihtsukselta käsin. Lähempänäkin voi yöpyä, joko teltassa tai Haltin tuvilla, jotka sijaitsevat hieman reitiltä sivussa Haltijärven rannalla. Oranssipäisillä puutolpilla merkitty kesäreitti nousee Suomen korkeimmalle kohdalle (rajapyykki 303B), jossa on Haltin vieraskirja. Talvella Haltille vie risutettu kelkkaura.

Lyhin reitti Haltin huipulle nousee Norjan puoleiselta [02] Guolasjärveltä, jonne johtava tie (Fv333) päättyy parkkipaikalle, noin 10 kilometrin päähän huipusta. Guolasjärveltä käsin Haltin voi huiputtaa päiväseltään, mutta merkitsemätön reitti on vaikeakulkuinen ja soveltuu vain kokeneille retkeilijöille. Guolasjärvelle johtava tie on osin huonokuntoinen, eikä sitä aurata talvisin. Ajomatkaa Kilpisjärveltä Skibotnin ja Kåfjordbotnin kautta Guolasjärvelle tulee 120 kilometriä.

Valta vaihtuu

Ruotsin korkeimmalla vuorella Kebnekaisella käydään parhaillaan mielenkiintoista näytelmää, jossa valtakunnan korkeimman kohdan valtikka on siirtymässä eteläiseltä huipulta pohjoishuipulle. Selitys on etelähuippua kuorruttavan jäätikön sulaminen.

Viimeisimpiin tunturikarttoihin Sydtoppenin korkeudeksi on painettu 2 106 metriä. Muita, aiemmista painoksista tuttuja lukuja, ovat ainakin 2 111 ja 2 117 metriä.

Huipun korkeus vaihtelee vuosien ja vuodenaikojen välillä riippuen jäätikön ja sen päällä olevan lumipeitteen muutoksista. Virallinen mittaus tehdään elokuussa, kun kesä on sulattanut sen alimmilleen.

Historian matalin lukema (2 097,5 m) mitattiin elokuussa 2014. Tuolloin etelähuippu oli käytännössä samalla tasolla kovasta kiviaineksesta koostuvan pohjoishuipun (2 097 m) kanssa.

Vaikka jäätikkö onkin viimeisimpien mittaustulosten perusteella jälleen hieman kasvanut, on pitkän aikavälin trendi selvääkin selvempi. Viimeisen 30 vuoden aikana lakijäätiköstä on huvennut jopa 20 metriä. Sydtoppen tuleekin muuttumaan pysyvästi Nordtoppenia matalammaksi lähes varmuudella jo seuraavan vuosikymmenen aikana. Ilman jääpeitettä sen korkeus olisi vain 2 070 metriä.

Retkeilyturismin kannalta muutos aiheuttaa omat haasteensa, sillä Kebnekaisen pohjoishuippu on huomattavasti eteläistä huippua vaikeammin saavutettavissa.

Toistaiseksi Ruotsin korkeimman kohdan viittaa kantaa kuitenkin harteillaan eteläinen huippu. Kaiken kaikkiaan Ruotsissa on 12 yli 2 000 metriin nousevaa tunturia. Niistä 5 sijaitsee Kebnekaisen ympäristössä ja 7 muuta Sarekin tunturialueella.

KEBNEKAISE 2 106 m

Punaisilla maalimerkeillä opastettu [01] Västra leden on suosituin reitti Kebnekaisen huipulle. Se lähtee 690 metrin korkeudessa sijaitsevalta Kebnekaise Fjällstationilta, joka on päivämatkan päässä Nikkaluoktaan päättyvästä maantiestä. Teknisesti helppo, mutta uuvuttavan pitkä reitti nousee ensin 1 700 metrin korkuiselle Vierranvárrille, josta se vielä ennen lopullista nousua laskeutuu noin 200 metriä alemmas Kaffedaleniin. Tätä kautta 9 kilometrin matkalle kertyy peräti 1 800 korkeuserometriä. Parisataa korkeusmetriä huipun alapuolella sijaitseva toppstugan tarjoaa taukopaikan tai hätäsuojan. Merkitty reitti päättyy huipputasanteelle, josta nousu jatkuu vielä jään peittämälle Sydtoppenille. Lähes pystysuorien seinämien ympäröimä etelähuippu on ilmava paikka ja vaatii varovaisuutta etenkin liukkaalla kelillä.

Länsireittiä suorempi mutta vaativampi [02] Östra leden ylittää Brörlings-jäätikön. Sen jälkeen vuorossa on lyhyt kiinteillä köysillä rakennettu kiipeilyosuus, joka päättyy vanhalle toppstuganille. Ilman aiempaa jäätikkökokemusta itäreitille aikovien on suositeltavaa liittyä Kebnekaisen fjällstationilta sesongin aikana järjestettävälle opastetulle retkelle.

Kolmas vaihtoehto on Singin laaksoa nouseva [03] Durlings led. Teknisesti helppo reitti erkanee Kungsledeniltä Singin tupien pohjoispuolella ja yhtyy Kaffedalenissa Västra ledeniin.

Jättiläisten valtakunta

Norjassa on liki 300 yli 2 000-metristä huippua. Niistä korkeimmat sijaitsevat maan keskiosassa Jotunheimenin kansallispuistossa. Korkeimmalle kurkottaa Galdhøpiggen, 2 469 metriä merenpinnan yläpuolella. Koko Skandinavian korkeimman huipun asema on vakiintunut, mutta aikojen saatossa tilanne ei ole Norjassakaan ollut yksiselitteinen.

Ennen modernia mittausteknologiaa Norjan korkeimmaksi vuoreksi luultiin yleisesti Snøhettaa (2 285 m). Tuolloin kysymys oli paljolti Jotunheimenin alueen tutkimattomuudesta ja toisaalta siitä, että Snøhetta sijaitsi näkyvällä paikalla Oslon ja Trondheimin välisellä kulkureitillä. Todellisuudessa Snøhetta on vasta 24. korkein.

1900-luvulla Norjan korkeimman vuoren titteli kuului Galdhøpiggenin naapurissa kohoavalle Glittertindille. Kysymys on jäätikön paksuudesta. On vuosia, jolloin Glittertindin lakijäätikkö kohoaa yhä samoille metreille kuin Galdhøpiggenin kivihuippu. Glittertindin huipulla kiinteä kiviaines ulottuu 2 452 metriin. Huipulla olevan jään paksuus on ohentunut ja vaihtelee nykyään 10–15 metrin välillä.

Nykykartoissa Glittertindin korkeudeksi ilmoitetaan 2 465 metriä. 1900-luvun alun kartoissa vastaava lukema oli 2 481 metriä ja vielä vuosisadan loppupuolella 2 472 metriä.

Retkeilijän kannalta katsottuna sekä Galdhøpiggen että Glittertind ovat teknisesti helposti saavutettavissa ja vieläpä samalta Spiterstulenin tunturimajalta.

GALDHØPIGGEN 2 469 m

Spiterstulenin tunturimajalta lähtevä Galdhøpiggenin [01] perusreitti on teknisesti helpohko, vaikkakin fyysisesti vaativa 1400 korkeuserometrin patikka. Kivikkoinen se toki on, ja muutamia lumikenttiäkin reitille osuu vielä keskikesällä. Matkan varrella on kaksi esihuippua, joista Svellnosi (2 272 m) sivuutetaan ja Keilhaus topp (2 355 m) ylitetään. Keilhaus toppenin ja varsinaisen huipun välissä reitti laskeutuu hetkeksi jäätikölle, mutta tämäkään osuus ei vaadi erityistaitoja tai varusteita. Matkaa tulee suuntaansa noin 6 kilometriä, ja aikaa on syytä varata noin 4 tuntia ylös ja 2 alas.

[02] Vaihtoehtoinen reitti lähtee Juvasshyttalta (1 840 m). Se on fyysisesti helpompi, mutta teknisesti vaativampi. Tätä kautta säästää yli puolet korkeuserometreistä, mutta joutuu ylittämään Styggebreenin jäätikön köysistössä. Oppaan palveluita on tarjolla Juvasshyttalla.

Kesäsesongin aikana Galdhøpiggenin huipulla toimii askeettinen kahvila.

Suomen korkeimmat

01 Halti 1 324 m

02 Ridnitšohkka 1 317 m

03 Gieddečohkka 1 285 m

04 Kovddoskaisi 1 227 m

05 Loassonibba 1 190 m

06 Urtasvaara 1 158 m

07 Kieddoaivi 1 155 m

08 Kahpelusvaara 1 144 m

09 Marfevarri 1 102 m

10 Duolljehuhput 1 081 m

Ruotsin korkeimmat

01 Kebnekaise, Sydtoppen 2 106 m

02 Kebnekaise, Nordtoppen 2 097 m

03 Sarektjåkkå, Stortoppen 2 089 m

04 Kaskasatjåkka 2 076 m

05 Sarektjåkkå, Nordtoppen 2 056 m

06 Kaskasapakte 2 043 m

07 Sarektjåkkå, Sydtoppen 2 023 m

08 Áhkká, Stortoppen 2 016 m

09 Sarektjåkkå, Buchttoppen 2 010 m

10 Pårtetjåkkå 2 005 m

Norjan korkeimmat

01 Galdhøpiggen 2 469 m

02 Glittertind 2 465 m

03 Store Skagastølstinden 2 405 m

04 Store Styggedalstinden E 2 387 m

05 Skarstind 2 377 m

06 Vesle Galdhøpiggen 2 369 m

07 Surtningssue 2 368 m

08 Store Memurutinden E 2 366 m

09 Jervvasstind 2 351 m

10 Sentraltind 2 348 m