Matalikoilla meritaimenessa. Emme harrasta pyydä ja päästä -kalastusta. Ongimme aina syödäksemme ja vain sen verran, mitä tarvitsemme. Ennen pilkkikauden alkua kävimme narraamassa meritaimenia oman saaren matalikolta, jonne kalat saapuvat ruokailemaan laskuveden aikaan. Alkuvuodesta kesäkuun kahdelle ensimmäiselle viikolle rannalta voi myös kerätä rakkopäisiä leviä, joista valmistetaan hapanimelää merileväpikkelsiä. Kuvat: Marinella Himari

Viimeinen sieniretki. Lauhan meri-ilmaston vuoksi gisløyan sienestyskausi päättyi vasta 15. Joulukuuta. On sangen huvittavaa, että teimme samana päivänä myös kauden ensimmäisen pilkkireissun. Keräsimme tuona päivänä 20 litraa suppilovahveroita, kantarelleja ja suuria vaaleaorakkaita sekä muutaman herkkutatin. Kanttarellit pakastetaan, suppilovahverot ja tatit kuivataan, vaaleaorakkaat säilötään suolaliemeen. Kun suppilovahverot ovat kuivuneet, osa jauhetaan hienoksi pulveriksi, arktiseksi umamiksi, jota voi käyttää ruokien maustamiseen. Nahistuneita ja huonon puoleisia sieniä ei myöskään jätetä käyttämättä, vaan niistä keitetään sienisoijaa.

Graavia ja tönkkösuolattua kalaa. Osa rauduista ja taimenista graavataan, osa tönkkösuolataan, osa savustetaan, osa purkitetaan ja pakastetaan. Paljon syödään myös tuoreeltaan, vaikka kala onkin parasta levättyään ensin pari päivää kylmässä. Hapanjuuresta leivottu tumma leipä sopii graavin ja kotipihan sipuleista silputun hakkeluksen kaveriksi yhtä kuin vanhasta perunamuusista leivotut rieskat. Täällä biojäteastia täyttyy hitaasti, sillä mitään ei heitetä hukkaan.

Kaikkea voi savustaa. Kalan lisäksi myös vihanneksia ja kasviksia voidaan savustaa. Tällöin kypsennystä varten savustimeen laitetaan leppähaketta ja sokeripaloja samalla tavoin kuin kalaa savustettaessa. Porkkanat halkaistaan pitkin pituuttaan, ne valmistuvat melko nopeasti. Nauriit voi tehdä lohkoina. Kokonaiset lantut vaativat kuitenkin hieman enemmän aikaa, noin pari-kolme tuntia. Valmiit antimet voi nauttia lisukkeina tai survoa sosekeitoksi.

Merituulen kuivaama klippfisk. Kalliokalan (klippfisk) valmistuksessa eli suolakuivauksessa turska halkaistaan, minkä jälkeen selkäruoto poistetaan ja kala suolataan. Ensimmäisellä suolauksella lihasta itketetään ylimääräiset nesteet pois asettamalla kalat painon alle neljäksi päiväksi. Tapahtuma kestää korkeintaan viikon. Toisen, 5–6 viikkoa kestävän suolauksen tarkoituksena on kuivattaa kala aurinkoisella säällä tiiviiksi levyksi rantakivillä tai meidän tapauksessamme vanhojen puuovien päällä. Suolakuivattu kala säilyy pitkään ja se ennallistuu takaisin nesteeseen päästyään.

Sadonkorjuu ja perunannosto. Perinteinen puikula (mandel), kullankeltainen gulløy ja kauniin punainen rød gulløy viihtyvät hyvin arktisessa ilmastossa. Kevätkylvön jälkeen ensimmäiset uudet perunat voidaan nostaa heinä-elokuussa riippuen siitä, miten aikaisin mukulat on saatu istutettua ja miten lämmin alkukesä on ollut. Lokakuun puolen välin tienoilla tehtävän virallisen perunannoston ja syyskynnön jälkeen lumi saa tulla ja pelto huilata talven yli – maa tarvitsee voimia uutta kasvukautta varten. Kevättä ja muuttolintujen paluuta odottaessa saamme nauttia pimeän kaamoksen ajan luonnosta kerättyjä ja säilöttyjä antimia: marjoja, hilloja, mehuja, sieniä ja kalaa sen monissa muodoissa.

Marinella Himari muutti Pohjois-Norjaan marraskuussa 2018.