Pidä huolta suksistasi

20.04.2018 13:23 | Sauli Herva

Joskus kuppi vain menee hiihtoladulla nurin – eikä nyt puhuta laturaivosta. Välinpitämättömyys suksista saa hiihtävän ”kansankynttilän” loistamaan. | Teksti Sauli Herva

Latujen varsilla kuulee toisinaan hätkähdyttäviä näkemyksiä suksista ja hiihtämisestä.

Kaikkein eniten sydämestä kirpaisee hiekalla hiihtäminen

Joskus hiihtäjien edesottamukset ja kommentit ovat sitä luokkaa, että pääkopassa lymyilevän hiihdonopettajan ärtymys- ja kipukynnys ylittyy: on melkein pakko alkaa paasata hiihtovalistusta kerrassaan ventovieraille ihmisille.

Kaikkein eniten sydämestä kirpaisee hiekalla hiihtäminen.

Tekisi mieli melkein sakottaa sellaisia typeryksiä, jotka välineistä vähää välittämättä ja ihan tahallaan pistävät sukset jalkaan auton vieressä kuraisella parkkipaikalla tai tallustelevat latureitin katkaisevan soraisen panssariuran yli suksia jalasta irrottamatta.

Yksi kerta riittää tätä touhua, eivätkä suksen pohjat ole enää hiihtokunnossa ennen perusteellista kivihiontaa.

Vielä enemmän raivostuttaa piittaamattomat latukonekuskit, jotka ihan surutta jyristelevät rapaisilla tamppareillaan puhtaalle lumelle ja pilaavat kymmenien tai jopa satojen vaaraa aavistamattomien hiihtäjien suksenpohjat ennen kuin puskaradio ehtii asiasta laduilla liikkujia tollosta varoittamaan.

Tällaisiinkin sankareihin on tullut joskus törmättyä muutamilla kuntavetoisilla suorituspaikoilla. Onneksi ei sentään kovin usein enää viime aikoina. Punaisen kortin ja potkut ansaitsisivat.

Joidenkin mielestä nykyaikaiset sukset luistavat liikaa, eivätkä muka sen takia viitsi voidella ja huoltaa välineitään. Heille suosittelen paluuta 1970-luvun tervasuksiin.

Se on toki ymmärrettävää, että vaativilla ja liian vaikeilla kilpaladuilla vanhempi väki, aloittelijat ja vähemmän liikunnalliset suksen sujuttelijat voivat kokea kauhun hetkiä. Mutta että ihan tavallisella ulkoiluladullakin, se on kyllä pötypuhetta.

Liukas vaivatta huilaava suksi vasta tekee hiihtämisestä helppoa ja nautinnollista.

Kolmas surettava seikka on suksien käsittely ja kuljettaminen miten sattuu.

Postmaterialistiset palveluiden kuluttajat eivät kerta kaikkiaan kunnioita materiaalisia asioita, kuten omia tavaroitaan. Uutta roinaa on liian helposti saatavilla ja sitä hankitaan sitä mukaan, kun vanhaa rikotaan tai hukataan.

Ennen vanhaan uuden sukset olivat niin harvinaiset ja arvokkaat, että ne melkeinpä yölläkin otettiin turvaan peiton alle kainaloon. Asianmukaiset suksen pohjia suojaavat tarrapidikkeet eivät maksaisi kuin ehkä vaivaiset vitosen.

Ne voi yrittää vaikka ruinata kaupantekijäisiksi.

Entä mitä sanottavaa suksien kunnossapidosta on monenkirjavaa hiihtokansaa läheltä seuranneella asiantuntijalla?

Piipahdin suksia elannokseen huoltavan Miika Uusitalon juttusilla oululaisessa Lajikumppanit Oy:ssä.

”Pahinta on, että likaiset sukset pannaan hiihtokauden jäljiltä suoraan varastoon. Sen sijaan ne voisi tuoda vaikka meille suksihotelliin. Ensi töiksemme putsaamme sukset ja voitelemme ne hyvissä ajoin valmiiksi seuraavaa kautta varten”, Uusitalo kertoo.

Lajikumppanit Oy tekee noin 3 000 huoltoa vuodessa. Suksihotelli sisältyy huoltopalveluun, johon suksien puhdistuksen lisäksi kuuluu pohjien hionta, pesu, pohjustus, luistovoitelu sekä pitovoitelu tarvittaessa.

Sukset sotketaan yllättävän usein pitovoiteilla. Samalla pilataan osa hiihtonautinnosta.

”Suksi pitää saada penkkiin kiinni, niin tulee joskus ehkä voideltuakin”, Miika Uusitalo vinkkaa suksipuristimien ja voitelupöydän suuntaan.

Tavallinen sunnuntaihiihtäjä saattaa helposti urheilukaupan ale-hyllyllä erehtyä luulemaan, että hyvät sukset voi saada halvalla. Poissuljettua sekään ei tietenkään ole, mutta yleensä halpa on pikemminkin huonon kuin hyvän synonyymi.

”Suksi määrää kaiken”, Miika Uusitalo sanoo.

Pohjan hionta tekee sukseen halutunlaisen pohjakuvion. Hionnalla voi muuttaa ”huonoa” suksea vain hitusen, mutta ”hyvän” suksen hionta kruunaa. Kaikissa olosuhteissa ja kaikilla keleillä ihanteellisesti toimiva suksi on oikeastaan mahdottomuus.

Aktiivihiihtäjillä ja monilla kilpakuntoilijoillakin onkin yleensä vähintään 2–3 paria luistelusuksia ja 1–2 paria perinteisen suksia erilaisille kelialueille. Hyvän suksiparin löydyttyä sitä kannattaa pitää huolella ja huoltaa säännöllisesti.

”Jos ei hiihdä hiekalla, niin hyvä suksi kestää ainakin 30 perushuoltoa”, Uusitalo huomauttaa.

Artikkeli on julkaistu myös Suomen Ladun Kaikki hiihdosta -sivustolla, www.kaikkihiihdosta.fi.