20.04.2018 12:20 | Pertti Koskimies
Latomme takaa on kuulunut karheaa raakkumista ne 26 loppukesää, jotka Kirkkonummen Nykullassa on asuttu. Pähkinähakit mekastavat kuusilehdossa puolivuotisen piiloleikin päätyttyä.
Poikasetkin on tuotu pellonreunassa rehottavien pähkinäpensaiden ääreen kuin meidät viisikymmentäluvun lapset marjaan. Talveen pitää varautua. Siksi hakki kiikuttaa pähkinöitä pitkin poikin elinpiiriään kilpaa närhien ja oravien kanssa.
Laiskuus on hyvä lahja, kun sen osaa oikein käyttää, opetti laatonkankarjalainen äitini. Hakki osaa, se etsii antoisinta apajaa säästääkseen vaivojaan.
Varislinnut voittavat älyssä ja kekseliäisyydessä ihmisapinat ja parivuotiaat piltit. Meidänkin hakkimme odottaa kuusenlatvassa, että ripustan pihalle toistakymmentä ruokatarjotinta. Niiden menua lintu ei tarkista vaan muistaa vanhastaan, missä härveleissä hölvään säkkikaupalla maapähkinöitä. Vartin välein hakki lehahtaa omenapuuhun, vilkuilee viisas pilke silmissään ja ponkaisee isännän elkein automaatille piittaamatta tinteistä, tikoista tai tarjoilijasta.
Hetkessä hakki hotkii liki puolisataa pähkinää kielensä takana olevaan kuljetuspussiin, viimeiset rivinä nokankärjessä. Sitten ponkaisu oksalle, latvaan, vilkaisu vasemmalle, oikealle, vasemmalle, taakse jos puoliso jäi jälkeen, ja hoippuvasti lentäen kohti kotikuusikkoa sen sadatta piiloa perustamaan. Toissavuonna se tökki varastoja myös pihan nurmikolle ja lumisille koivunoksille. Sään lauhduttua hamsteri palasi paimentamaan pähkinöitä uusiin piiloihin, kun huomasi närhien ja oravien niitä kärkkyvän.
Hakki muistaa tuhansia kätköjä, ylivertaisesti ihmiseen verrattuna. Närhistä, tiaisista ja varpuspöllöistä poiketen se alkaa pesiä jo lopputalvella ja ruokkii varastoilla poikasetkin, jotta ne ehtivät varttua omien varastojen keruuikään loppukesäksi.
Kaikkia varastojaan hakki ei lauhoina talvina tarvitse, ja närhiltäkin jää tammenterhoja syömättä. Monet maailman varislinnut levittävät puita uusille kasvupaikoille jopa kilometrien ilmasilloilla. Varislinnut edistävät eri puulajien ja metsien siirtymistä toisille alueille ilmastonmuutoksen tieltä.
Tämän tajuttuani tykkään hakista ja närhestä entistä enemmän.
Pertti Koskimies
Kommentointi