20.04.2018 13:27 | Raija Hentman
Helsingissä Pihlajasaaret Kaivopuiston edustalla ovat tuttu kohde, mutta kivan hiekkarannan ja kesäravintolan lisäksi Pihlajasaarilla on muutakin tarjottavaa. Saarissa on pari saunaa, nudistiranta ja erinomainen luontopolku. Itäisessä Pihlajasaaressa sijaitsee telttailualue keittokatoksineen ja vesipisteineen Nobel-Standardin entisen bensiinisäiliön muurien suojassa. Maksullista urbaania telttailua voi harrastaa perjantaista maanantaihin.
Vasikkasaari Suomenlinnan, Santahaminan ja Laajasalon välissä oli sotilassaari lähes sata vuotta. Saaressa varastoitiin ammuksia ja polttoaineita. Vuonna 1919 valtaisa räjähdys tuhosi saaressa rakennuksia, kolmesta polttoainesäiliöstä kaksi ja Helsingin keskustassa tuhansia ikkunoita. Toisen maailmansodan jälkeen osia saaresta vuokrattiin virkistyskäyttöön, jonka peruina siellä vieläkin kukoistavat pienet kesämajat. Vasikkasaaressa ei saa yöpyä, mutta kesäisen päivän siellä saa kulumaan hyvin. Reittivene pysähtyy Vasikkasaaressa, ja veneellä on mahdollista jatkaa myös Laajasaloon, Karjalaisten kesämajalle Villa Salmelaan. Vasikkasaaren mökkiläisten sivuilta löytyy kaivelemalla tietoja yhteyksistä.
Vartiosaaren säästämisestä rakentamiselta on väännetty lujasti kättä, ja nyt näyttää siltä, ettei sinne ainakaan lähiaikoina tule nousemaan kerrostaloja. Laajasalon koillispuolella sijaitseva Vartiosaari kymmenine vanhoine huviloineen ja polkuverkostoineen on upea luontokohde, jonka luontopolku kiertää hienoimpien nähtävyyksien kautta. Kesällä pääsy järjestyy vuoroveneen kyydissä. Vartiosaari-päivän järjestää Vartiosaari-seura. Matalan kynnyksen toimintakeskus Aurinkoinen Hymy ry vuokraa Helsingin kaupungilta kahta huvilaa, joissa järjestää myös bed and breakfast-majoitusta, joten nykyisin myös yöpyminen saaressa on mahdollista.
Uusin yleisölle avautunut sotilaskohde Helsingin edustalla on Isosaari ulkomeren laidalla. Venäläiset linnoittivat saarta ja itsenäisen Suomen ensimmäisenä keväänä saarelle perustettiin vankileiri, jossa oli enimmillään noin 1 500 punavankia. Myöhempinä vuosikymmeninä vuoden 2011 lopulle asti Isosaaren linnakkeessa koulutettiin asevelvollisia. Kesästä 2017 alkaen Isosaaren saunat, ravintola, golfkenttä ja telttailualue ovat olleet matkailukäytössä. Vuoroveneet kulkevat viikonloppuisin myös talvella, mikä on mainio lisä pääkaupunkiseudun retkeilypalveluihin. Ulkomeren luonto, linnut ja kasvit ovat nyt helpon merimatkan päässä.
Stora Herrö on yksi Espoon ulkoilusaarista, joihin pääsee yhteysveneellä, ja joissa on mahdollista leiriytyä. Rövaren ja Gåsgrund ovat saman venereitin varrella. Stora Herrö venyy koillisesta lounaaseen, ja saaren lounaispää on jo Kirkkonummen puolella. Stora Herrön vuorovenelaiturin kaiteeseen on kiinnitetty letku ja hana, josta voi täydentää vesivarastojaan, toisin kuin muilla ulkoilusaarilla. Stora Herrön rannoilla on myös mökkejä, joiden pihapiirit on syytä kiertää. Pohjoispäässä on kaksi keittokatosta, käymälät, kaksi grillauspaikkaa ja näkötorni. Kolmas keittokatos on kaakkoisrannalla, ja sen lähellä on ryhmien ja yhteisöjen vuokrattavissa sauna ja mökki. Pari pientä hiekkapoukamaa täydentää kivaa ympäristöä. Muutamat merkitsemättömät polut mutkittelevat kallioilla, korpinotkoissa ja ikipetäjien lomitse.
Mätäjoki saa alkunsa Mätäojana Vantaan puolella, ja päätyy Helsingissä Kaarelan, Pitäjänmäen ja Talin kautta Iso Huopalahteen. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on laatinut perusteellisen Jokipolku-oppaan luonnoltaan arvokkaasta vesiväylästä. Vantaanjoen muinaisen lasku-uoman latvalla sijaitsee arvokas suo. sen lähellä Sillbölen vanhojen rautakaivosten kuilut ja matkan varrella kivikautisia asuinpaikkoja, Ensimmäisen maailmansodan aikaisia maalinnoitteita löytyy Kaarelasta, ja lähempänä suupuolta Strömbergin puiston putouksen astinkivet, joita myöten joen pystyi ylittämään parisataa vuotta sitten matkallaan vanhalta Kuninkaantieltä Helsinkiin. Mätäojan ja Mätäjoen pusikkoiset rannat kuhisevat elämää, joka ei menesty muualla. Jokipolku on sivureitteineen hyvinkin päivän mittaisen pyöräretken kohde.
Helsingin Keskuspuisto on toinen rakentamisen ja sen vastustamisen taistelukenttä. Tätä ainutlaatuista viherkäytävää halki kaupungin onkin syytä puolustaa. Useita nykyisiä ja tulevia suojelualueita halkovan tiuhan ulkoilu- ja polkuverkoston joukossa on kaksi varsinaista luontopolkua.
Maunulan luontopolun synnyssä on myös Helsingin Ladulla ollut näppinsä pelissä, alkaahan luontopolku Maunulan majan nurkalta. Luonnon kiertokulusta ja monimuotoisuudesta kertova polku mutkittelee suurimmaksi osaksi polkuja, pistäytyen välillä ulkoiluteillä, entisen hyppyrimäen paikalla ja Haaganpuron varressa. Polun kiertämisen jälkeen voi palkita itsensä munkkikahvilla Maunulan majassa.
Korpipolku on Keskuspuiston toinen varsinainen luontopolku, joka esittelee luonnon ennallistumista. Kavaleffien aikaan Haltialan metsiin kaivettiin ojia, joilla lehtokorpia kuivatettiin. Nyt ojat on tukittu ja polun varrella voi seurata luonnon hidasta, mutta vääjäämätöntä palautumista ennalleen: kuuset kuolevat, lehtipuut lisääntyvät, saniaiset ja muut kosteikkokasvit rehottavat. Korpipolun varrella voi havaita vanhojen metsien lintulajeja, kuten pikkutikan, peukaloisen, tiltaltin ja pikkusiepon.
Espoolla on oma Keskuspuistonsa. Sen itäosissa on suurin osa suojelualuista ja Keskuspuiston luontopolku, Tikankierros. Tikankierros vie vaihteleviin maastoihin: Mössenkärrin pajurantaiselle lintulammelle, niitylle, kallioille ja rehevään puronotkoon. Pitkospuut ja kaide jyrkimmässä rinteessä helpottavat kulkua. Kolme keskeisintä luonnonsuojelualuetta ovat polun lähituntumassa. Vanhan metsän käävät, linnut, kasvit ja eläimet kuuluvat Espoon Keskuspuiston lajistoon.
Hannusmetsän luontopolku ei ole Espoon kaupungin rakentama tai ylläpitämä, vaan polku on Hannusjärven suojeluyhdistyksen aikaansaannos. Hannusjärven ja Länsiväylän väliin jää kaksi kallioaluetta, Martinmäki ja Bondaksenkallio sekä niiden välinen metsäalue. Kaksiosainen polku kiertelee tällä maapalalla tarjoten yllättävän monipuolisen luontoympäristön: kallioita, kuusikoita, korpea, nevaa, muinaisranta ja muutama siirtolohkare. Kesällä pääsee laiturilta pulahtamaan uimaan Hannusjärven länsipäässä.
Pikkurisella Kauniaisten kaupungilla on kaksikin luontopolkua. Kauniaisten Kasavuoren luontopolku kiertää ulkoilureittiä. Polun jännittävin kohde on reitiltä sivussa kolmannen kohdetaulun paikkeilla. Kalliomäen päällä kohoavat Stockmannin rauniot, kesken jääneen ison rakennuksen kivijalka. Valmista ei tullut sillä konsuli Frans Stockmann ja hänen vaimonsa kuolivat vuonna 1920 Espanjan tautiin. Reitin ainoa polkuosuus johdattaa suojellulle Kasavuorelle, jonka muhkeilta jyrkänteiltä avautuu näkymä Lommilan teollisuus- ja liikealueelle. Kirkkojärven kosteikon toisella puolella paistavat Ikean mainosvalot.
Vantaalla ei varsinaisia luontopolkuja kohdetauluineen ole. Tammiston luonnonsuojelualueen luontoa esitellään infotauluissa alueen reunoilla. Rakennetut ja luonnon polut vievät lähes kadonneeseen maailmaan, luontaisesti syntyneeseen tammimetsään. Tammien, vaahteroiden, saarnien ja kuusien alla pähkinäpensaat levittelevät lehtikattoaan. Metsäsaareke on oma maailmansa Tammiston liikealueen, Kuninkaankartanon asuinalueen ja Vantaanjoen välissä.
Kakolanmäellä kiertävä reitti on valmistunut viimeksi Vantaan Petikon länsipuolelle, Vihdintien ja Kehä III:n haarukkaan. Lyhyehkön polun varrella on pähkinäpensaita, pienen kalkkilouhoksen jäänne, muinaisrannan pyöristynyttä ja sammaloitunutta kivikkoa, sekä linkkimastolta laskeutuvan tien varressa hieno kallioketo. Samalla reissulla voi pysähtyä kuuntelemaan Pikkujärven taajojen pajukoiden lintutaitureita. Toivottavasti lintukosteikkoon suunniteltu luontopolku jonain päivänä toteutuu.
Pentalan saaren luontopolun ja museon avaaminen tulee olemaan Espoon luonto- ja kulttuuritarjonnan isoin tapahtuma tulevana kesänä. Saaristomuseo Pentala esittelee Nyholmien perheen entisen kalastajatilan puitteissa saaristolaisten elämää laajemminkin. Suurin osa kookkaan Pentalan saaren keskiosista on suojeltu, ja luontoa esittelemään avataan luontopolku. Saaren keskellä kimaltavan järven ympäri voi myös tehdä omatoimisen retken. Saaristomuseo Pentalan aukioloajoista, toiminnasta ja venekuljetuksista saareen saa tietoa museon verkkosivuilta.
Espoossa on toinenkin luontoa ja kulttuuria yhdistävä reitti ja kohde: Träskändan kartanopuisto ja Glimsinjoen luontopolku. Träskändan kartanon tunnetuin omistaja oli Aurora Karamzin, aatelissukuun syntynyt kaunotar, Venäjän keisarinnan hovineiti, aikansa superjulkkis ja Diakonissalaitoksen perustanut suuri hyväntekijä. Kartanopuistoon, puistometsään ja luonnonmetsään voi tehdä omia retkiä tai osallistua opastettuun kävelyyn. Glimsinjoen luontopolku seuraa upean rehevää jokivartta, joka alkaa Kvarnbyå nimisenä Pitkäjärvestä, ja muuttuu Glimsinjoeksi alempana. Retken voi päättää Bembölen historialliselle kahvituvalle tai Talomuseo Glimsin näyttelyihin, tapahtumiin tai kahvilaan.
Vantaalla, Hakunilan urheilupuiston kulmalla on poikkeamisen arvoinen paikka. Nissbackan kartanon vanhasta päärakennuksesta on jäljellä kuistin pylväät, sillä rakennus paloi poroksi vuonna 1934, kun pakokunta vietti pikkujoulujuhlia eikä selvinnyt ajoissa paikalle. Sen sijaan Nissbackan veistospuisto suojeltua puustoa kasvavan kartanomäen juurella on vahvasti kiinni tässä päivässä. Laila Pullisen vaikuttavista veistoksista ja niiden synnystä saa tietoa Laila Pullisen säätiön ylläpitämän puiston opastetuilla kierroksilla.Veistospuistosta voi jatkaa Sotungin peltojen ja Itä-Hakkilan talojen väliin jääneelle kallioketjulle. Kyrkbergetiltä on hieno näkymä peltojen toiselle puolelle, Kalkinpolttajanpolun näköalapaikalle, Högbergetille. Kivoja kallio- ja metsämaisemia on yhteensä parin kilometrin matkalla Orrbergetille eli Teerimäelle.
Kommentointi