13.06.2018 13:41 | Matti Mela
Oikeassa Lapin kesässä on yhtäaikaa ripaus talvea lumenviipymissä, vähän kevättä puhkeavissa koivun lehdissä ja kappale kunnon kesää, kun arktiset kasvit aloittavat paljakalla kukintansa.
Aina ne ilmestyvät runsain joukoin juhannusviikolla.
Mahdollisuus näiden kaikkien osumiseen kesäkuun ensi puoliskolle kasvaa pitkän, kylmän ja lumisen kevätalven jälkeen. Jos toukokuun öinä on saanut nautiskella paksuista betonihangista, voi odottaa myös hienoa alkukesää.
Pitkät talvet ja myöhään alkavat kesät ovat olleet välillä kadoksissa, mutta viime vuosina niitä on taas esiintynyt metsävyöhykkeenkin tuntureilla. Ilmaston lämpeneminen on sulattanut usein vähäiset lumet liian varhain ja sotkenut muutenkin kesän alkamisen aikataulua.
Kunnon kesässä kesäkuu on tunturivaeltajan juhla-aikaa. Koivikko levittäytyy hienostuneen vaaleanvihreänä vyöhykkeenä, jonka seassa hohtavat suuret valkeat lumenviipymät. Tällaisia värisävyjä voi nähdä parhaimmillaankin vain viikon, korkeintaan kahden ajan.
Lumenviipymät kutistuvat nopeasti ja niiden jäljiltä paljastuu pienoiskoossa samoja rakenteita kuin mannerjään sulaessa 10 000 vuotta sitten. Kovettuneen hangen alla virrannut sulamisvesipuro on muodostanut veden kuljettamasta irtomaasta miniatyyriharjun. Alempana puro mutkittelee samananlaiset kiemurat kuin läheiset isot virrat, Ivalo- ja Luttojoki.
Olosuhteet ovat niin täydelliset, etteivät ne voi muuttua kuin huonompaan suuntaan. Sääskien tuloon on aikaa vielä pari viikkoa. Niihin ei näytä vaikuttavan mikään ilmastonmuutos. Aina ne ilmestyvät runsain joukoin juhannusviikolla.
Kommentointi