21.04.2020 | Panu Könönen
Alkuun on tunnustettava, että omat saavutukseni polkujuoksun saralla ovat äärettömän vaatimattomat: muutama hassu kisa ja lenkkeilyä metsissä. Ei mitaleja, ei ultria. Näkökulmani polkujuoksuun on siis puhtaasti tavallisen tallaajan.
Mutta: Suomen johtavan ulkoilulehden päätoimittajana olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen päässyt vuosien varrella testaamaan kohtuullisen määrän erilaisia polkujuoksukenkiä. Siitä on ollut erityisesti se ilo, että olen oppinut paljon itsestäni: millainen olen juoksijana; millainen kenkä sopii minulle; mistä tykkään.
Polkujuoksukenkiä on monenlaisia: vaimennettuja, vaimentamattomia, pohjan pintakuvio ja pito vaihtelevat, osassa on suoja varpaille jne. Ennen ostopäätöstä kannattaakin kokeilla erilaisia kenkiä, ja mieluiten maastossa, jos vain mahdollista.
Hokan välipohja on vaahtokarkin pehmeä...
Hokaan tutustuin ensimmäisen kerran vuonna 2017. Muistan, että huomioni kiinnittyi ensimmäiseksi kengän ”hillittömään” kokoon, mutta ulkomuoto petti:
’Ulkoisesta olemuksestaan huolimatta Hokat ovat kevyet. Eikä kaareva pohja ole vain suunnittelijoiden kikkailua, vaan sillä pyritään valmistajan mukaan tekemään juoksusta ”kuin lentämistä”.’
Pikatestin Speedgoatin ensimmäisestä versiosta voit lukea täältä.
Hoka One One on ranskalaisten vuoristojuoksijoiden Nicolas Mermoudin ja Jean-Luc Diardin aikaansaannos. Suunnittelufilosofia on poikkeuksellinen ja se perustuu kolmeen tekijään:
Ensinnäkin kengän ulkopohja (ja osa välipohjasta) on kupera, jolloin askel on automaattisesti rullaavampi. Rullaava kenkä tukee juoksijan askellusta ja tekee sitä samalla tehokkaampaa.
Toiseksi Hokan välipohja on vaahtokarkin pehmeä, mutta silti napakka, imien iskut ja tarjoten jalalle tukea.
Kolmanneksi hokat tarjoavat jalalle aktiivisen kehyksen – kuin ralliauton kuppi-istuimen, joka sopii monille erilaisille jaloille.
Olen juossut eri Speedgoat-kengillä reilut kolme vuotta. Erityisesti Speedgoat 2 sopi jalkaani erinomaisesti, paremmin kuin leveälestisempi ykkösversio. Kolmannen sukupolven kengillä en ole juossut, mutta nyt jalassani ovat uutuudet, neljäs sukupolvi.
Tuttua kengissä on edellä esitelty Hokan suunnittelufilosofia, myös Vibramin MegaGrip-pohja on paikallaan. Ne ovat erinomainen lähtökohta polkujuoksukengälle, mutta uudelta mallilta odottaa tietysti myös aina jotain ”päräyttävää”. Onko sitä?
Muutokset edellisiin malleihin ovat toki pieniä – polkujuoksukenkää ei ole keksitty uudestaan – mutta pienilläkin parannuksilla on saatu isoja uudistuksia aikaan.
Edeltäjiinsä verrattuna Speedgoat 4 on odella napakka, se istuu kuin sukka, mutta ei ahdista tai purista. Välipohjan EVA-vaahto on uudenlainen, kevyempi ja sitä on vähemmän, mutta silti vaimennuksesta ei ole tingitty. Varpaille on myös enemmän tilaa. Lisäksi kengästä on saatavilla myös leveälestisempi wide-versio.
Nämä pienet muutokset tuntuvat polulle siirryttäessä huomattavasti parempana juoksutuntumana. Ja se on merkittävin parannus edellisiin malleihin. Juostessa tulee hyvä mieli ja siitä nauttii. Kyllä se on ehdottomasti jotain ”päräyttävää”!
Vedenpitävää kenkää etsiville tiedoksi, että Speedgoat 4 on saatavana myös Gore-Tex -kalvolla.
Kun kävin läpi kengän teknisiä tietoja, niin yllättävintä oli se, että painoa oli tullut vajaa 30 grammaa lisää ensimmäisen sukupolven Speedgoattiin verrattuna. Toki se on niin vähän, ettei eroa huomaa, mutta silti: yleensä tendenssi on kaikessa kevyempään päin ja moni arvostaa mahdollisimman kevyttä jalkinetta.
Pieni painonnousu johtunee todennäköisesti pintamateriaalista, joka on aikaisempiin malleihin verrattuna tiiviimpi ja kestävämmän tuntuinen. Speedgoat 2 -kengistä sain kovalla käytöllä pintakankaan rikki, joten tämä on tietysti positiivinen muutos.
Tavan harrastajalle jalkineen paino ei ole oleellinen asia, mutta tavoitteellisten ultrajuoksijoiden kohdalla asia tietysti aivan toinen. Painolla on väliä.
Toki grammanviilajankin kannattaa muistaa, että amerikkalainen ultrajuoksijasuuruus Karl "Speedgoat" Merzter juoksee nimikkokengillään edelleen.
Kommentointi