Motarin lenkki

01.03.2023 | Tapani Leppänen

Talvella Ahveniston moottorirata muuttuu hiihtokeskukseksi.

Lähtösuoran päässä vauhti hidastuu. Tässä kohtaa vaihdetaan kuokalle. Siis pienempää vaihdetta silmään. Loivasti kaartuva hevosenkenkä on radan ensimmäinen nousu.  

Autourheilupiireissä Ahveniston moottorirata nauttii kulttimainetta, mutta nyt ollaan suksilla. Talvikaudella rata on Hämeenlinnan kaupungin ylläpitämä hiihtokeskus, usein paras ja toisinaan ainoa, kuten tätä kirjoitettaessa. Lauha jakso on verottanut luonnonlumia.

Moottoriradalla on hiihdetty jo 70-luvulla. Se soveltuu tarkoitukseen mainiosti, sillä asfalttia pitkin latua on helppo huoltaa raskaallakin kalustolla. Nykyään tykkilunta tehdään myös varastoon. Sen avulla talven ensimmäinen kilometri on hiihdettävissä joulukuun alkuun mennessä.

Autourheiluun vihkiytymättömän mielikuva moottoriradasta on tasainen. TV kadottaa kai jotenkin korkeuserot, sillä todellisuudessa niitä riittää. Vajaan kolmen kilometrin kierroksella korkeuseroa on 30 metriä, ja kokonaisnousua toinen mokoma.

Raskain nousu kääntyy varikkosuoran jälkeen ylös harjulle. Vaikka sorakuopalle rakennettu rata poikkeaa perinteisistä metsäladuista, lumen peittämässä maisemassa ei ole valittamista. Moottoriratana Ahvenistoa on kutsuttu maailman kauneimmaksi.  

Rengasvallit ja turva-aidat tuovat ladulle oman erityispiirteensä, mutta rataa reunustava metsämaisema jää yhtä lailla mieleen. Harjun laella kohoava hyppyrimäki täydentää talviurheilukeskuksen tunnelmaa.

Omaleimaisin piirre on joka tapauksessa avaruus, jollaista metsäladulla harvoin tavoittaa. Siitä on konkreettista hyötyäkin, sillä puuttomalla rata-alueella ladut pysyvät puhtaina.

Lumitilanteen salliessa kilpalatu kiipeää harjun korkeimmalle kohdalle. Leppoisampi, kahden kilometrin lisälenkki johtaa Kahtoilammelle. Yhteydet löytyvät myös Hämeenlinnan länsipuolen laduille.

[01] Moottorirata 2,8 km [02] Harjureitti 750 m [03] Kahtoilammen lisälenkki 2 km