Mökki parhaalla paikalla

02.03.2020 | Raija Hentman

Suomen, Ruotsin ja Norjan suosituimmilla retkeilyalueilla ja reittien varsilla yösijaa tarjoavat sadat erilaiset tuvat. Toimintakulttuureissa on eroja eivätkä kaikki naapurimaiden tupien tarjoajat ole suomalaisten tiedossa.

Yleiset toimintatavat ovat sekä Suomen, Ruotsin että Norjan tuvissa kuitenkin samat. Käyttäjiltä odotetaan että seuraaville tehdään puut valmiiksi, puita käytetään säästeliäästi, paikat siivotaan, tiskit tiskataan, roskat viedään mukanaan ja että kaikille tulijoille annetaan tilaa. Jollei näitä tapoja noudata, seuraa tuvan alennustila, sillä retkeilijöiden perässä ei tule äiti tai huoltoyhtiö hommia hoitamaan. Kaikki muu onkin hiukan eri mallilla.

 

Päiväseltään

Suomessa suosittujen kansallispuistojen lähialueilla päivätuvat tarjoavat suojaisan evästelypaikan, mutta yöpymiseen niitä ei ole tarkoitettu. Eivätkä ne siihen ole erityisen mukaviakaan, sillä penkit ovat yleensä kapeat nukkumiseen.

Ruotsissa vastaavat tuvat on kartoissa nimetty rastskydd ja vindskydd. Ne on yleensä sijoitettu sinne, missä tupien väli on pitkä ja missä sääolot saattavat äkisti muuttua huonoiksi. Varustukseltaan pelkistettyjä taukotupia ei ole tarkoitettu yöpymiseen, mutta hätätilanteessa sekin on sallittua. Päivätupiin verrattuna taukotuvat ovat selkeästi turvallisuutta varten.

Tällainen sääsuoja on muun muassa Kilpisjärven Kolttalahdessa, venelaiturin lähellä sijaitseva mökki. Toisessa päässä on luontovalvojien tukikohta. Yleisimmin sääsuojat ovat kolmiomaisia lautatupia, jotka on vaijereilla harustettu kovien kelien varalle.

Ruotsissa on myös laavun tapaisia sääsuojia, mutta niissä on maapohja ja seiniä kiertävät kapeat penkit, joten yöpymiseen niistä ei ole, kuten Suomessa.

 

Maksuttomat majoitukset

Suomen autiotupaverkostoa kehutaan ainutlaatuiseksi, ja tavallaan se sitä onkin. Mutta myös Ruotsissa ja Norjassa on maksuttomia tupia. Suomen nykyinen autiotupaverkosto perustuu suurimmaksi osaksi Metsähallituksen vakiopiirustuksin rakentamiin kämppiin, mutta joukossa on useita yksityishenkilöiden, retkeily-yhdistysten, rajavartioston, poromiesten ym. pykäämiä tupia.

Eivätkä kaikki suojaa tarjoavat kömmänät suinkaan ole Metsähallituksen hoidossa, siitä esimerkkeinä vaikkapa Hammastunturin erämaa-alueelta Ylimmäisen Appislompolon (LaVu67) kämppä ja Riekkokämppä (Aero), joita ilmeisesti paikalliset asukkaat ovat kunnostaneet.

Ruotsissa lääninhallitukset (Länsstyrelsen) vastaavat yleensä reittien ylläpidosta ja osalla lääninhallituksia on tupia (Norrbotten, Västerbotten, Dalarna). Västerbottenin lääninhallituksella on paljolti Vindelfjällin luonnonsuojelualueella maksuttomia kotia ja mökkejä (ruotsiksi koja), mutta muissa lääneissä niitä ei taida olla tarjolla, jollei satu kohdalle vaikkapa avointa porokämppää. Ruotsissahan poronhoitoalue ulottuu kauas etelään.

 

 

Norjan Metsähallitus Statskog sen sijaan tarjoaa ympäri maata toista sataa eritasoista maksutonta yösijaa. Kuvan Stor-Rostahytta on Statskogin avoin tupa Rostujávrin pohjoisrannalla. Joukossa on savotta- ja uittokämppiä, kammeja, karjamajoja, vanhoja metsästys- ja kalastustukikohtia, porokämppiä, uusia tupia ym. Rakennusvuodet ulottuvat 1800-luvulta 2010-luvulle. Yleensä niissä on makuusija kahdesta neljälle kulkijalle.

Aivan Suomen lähialueilla Statskogin tupia on esimerkiksi kolme kappaletta Rostadalenissa sijaitsevien DNT:n tupien ja Rostujärven (Råstojaure, Rostujávri) välisellä alueella (Moskanhytta, Steinhytta, Stor-Rostahytta) sekä neljä Reisadalenin kansallispuistossa (Luovdigammen, Imogammen, Vuomahytta, Sieimahytta).

Pohjoisimmassa Norjassa pääosin saamelaisten hallinnoima Finnmarkin itsehallintoalue (Finnmarkseiendommen) hoitaa Statskogin vastuita. Itäisimmässä maan kainalossa, Suomen ja Venäjän välissä Øvre-Pasvikin kansallispuistossa on useita autiotupia. Lisäksi on yksi tupa Inarijoen varressa Angelia vastapäätä ja yksi tupa Porsangerin kunnassa.

 

 

Maksulliset yösijat

Metsähallituksen vuonna 1972 perustaman Tunturitupatoimikunnan suunnitelmien mukaan autiotupien oheen rakennettiin myös varaustupia, joista maksua vastaan voi varata petipaikan. Erona autiotupiin on yleensä patjat, tyynyt ja peitot lavereilla, mutta muuten varustelu ei ole paljon monipuolisempi kuin autiotuvissakaan. Paitsi että kaikissa varaustuvissa on kaasuhella.

Lisäksi Metsähallituksella on vuokratupia, joista osaa varataan Lomarenkaan kautta ja osaa matkailuyrittäjien tai luontokeskusten kautta. Vuokratuvan vuorokausi- tai viikkohinta on sama, olet siellä yksin tai porukan kanssa. Vuokratupien yhteydessä on usein sauna ja keittiökaluja pitäisi olla sen verran kuin makuupaikkojakin.

Ruotsissa Svenska Turistföreningenin (STF) eteläisiltä tunturialueilta pohjoiseen yltävä tunturitupien (fjällstuga) verkosto muodostaa majoittumismahdollisuuksien ytimen. Kämpät ovat tavallaan kuin varaustupia, sillä yösijasta maksetaan, mutta toisin kuin Suomessa, makuupaikkaa ei voi varata etukäteen. Maksut vastaanottava tupavahti myös jakaa petipaikat, ja jos sängyt loppuvat, kyljen alle annetaan patja, mutta pihalle ei jätetä. Kuvan Alesjaurestugorna sijaitsee Kungsledenin varrella.

Ellei nimenomaa halua yöpyä teltassa, jolloin tuvan palveluista maksaa puolet sisämajoituksen hinnasta.

STF:n tupien varustelu on karumpi kuin Norjan vastaavien kämppien, mutta parempi kuin Suomen varaustupien ja osin myös parempi kuin vuokratupien. Suosituimpien reittien varrella tupavahti hoitaa myös elintarvike- ym. myyntiä ja tarvikevalikoimien laajuus vaihtelee. Listat valikoimista ja missä niitä myydään löytyvät STF:n sivuilta. Muutamilla kämpillä on myös sauna, jonka käyttö kuuluu hintaan.

Tunturitupia tasokkaampia ovat tunturiasemat, fjällstationer. Suurin osa tunturiasemista panostaa herkulliseen paikalliseen ruokaan ja useimmissa löytyy majoitusta retkeilymajatasosta hotellitasoon.

Länsstyrelsen Norrbotten, Västerbotten ja Dalarna tarjoavat myös maksullista majoitusta. Tiedot tuvista, avaintenhakupaikoista ja maksuista löytyvät lääninhallitusten nettisivuilta ja mobiiliaplikaatioista (Norrbottens Naturkarta, toinen tekeillä Jämtlandiin).

Tuvissa on yleensä avoin turvahuone, joka on tarkoitettu maksuttomaan päiväkäyttöön. Yöpyminen on aina maksullista.

Norrbottenin lääninhallituksen alueella Laponian maailmanperintöalueen hallinto on eriytetty omaksi organisaatiokseen. Laponiatjuottjudus on aatteellinen yhdistys ja suurin osa sen hallintoon kuuluvista henkilöistä on saamelaisia. Ruotsin laajimmat kansallispuistot Sarek ja Padjelanta sekä Stora Sjöfalletin ja Mudduksen kansallispuistot ja joukko luonnonsuojelualueita kuuluu maailmanperintöalueeseen. Laponiatjuottjuduksen tuvissa on eri hinnoittelu kuin lääninhallituksen ja STF:n tuvissa.

Aivan pohjoisimmassa Ruotsissa ei lääninhallituksella ole tupia, mutta voisi mainita Rostujávri Fiskecampin Norjan ja Ruotsin jakaman ison järven rannalla Keinovuopion ja Pältsan välissä. Kalastustukikohtaa ylläpitää Lainiovuoman saamelaiskylä.          

 

                                                                                               

                                                                                                     

Norjassa Den Norske Turistförenin ja sen jäsenyhdistykset ovat rakentaneet kattavan satojen tupien verkoston. DNT:n erityyppiset majoitusratkaisut ovat jo monille suomalaisille tuttuja.

Betjent hytte tarjoaa ravintolapalveluita sekä majoitusta niin huoneissa kuin edullisemmin makuusalissa. Ruotsin tunturiasemiin verrattavilla palvelumajoilla on myös ympärivuotisesti avoin hätämajoitushuone, maksullinen sekin.

Selvbetjent hytte eli itsepalvelutupa on lukittu ja siellä on myynnissä elintarvikkeita, jotka maksetaan samalla kuin majoituskin (kuvassa). Tässä hommassa rehellisyys maan perii. Ubtjent hytte on lukittu tupa, jossa ei ole elintarvikemyyntiä.

Tupiin voi lunastaa DNT:n avaimen, niin ei ole saannin kanssa pähkäiltävää. Joidenkin jäsenyhdistyksen omiin tupiin on myös oma avain. Kaikki kämpät ovat viihtyisiä, niissä on tarvittavat astiat, viini- ja ryyppylaseja myöten, kaasuhellat, vuoteissa patjat, tyynyt ja paksut peitot. Ylimääräisiä patjoja löytyy, jos kaikille ei ole petipaikkaa.

DNT:n ja sen jäsenyhdistysten tuvilla on omat tiedot kirjattava tupakirjaan heti saavuttua, sillä ilman siinä annettavia tietoja ei ole oikeutta yöpyä.

Statskogilla on tarjolla autiotupien lisäksi monen tasoisia vuokratupia, joiden tiedot löytyvät samasta osoitteesta. Vuorokausihinnat vaihtelevat pikku tuvan 250 kruunusta hulppean kämppäkartanon yli 3 000 kruunuun. Suurin osa maksaa alle 1 000 kruunua vuorokaudessa. Finnmarkseiendomilla on myös muutama vuokratupa Pasvikissa.

 

                                                                                                        

 

Vanhalla postireitillä Altan ja Karasjoen välillä on kolme miehitettyä tunturitupaa, joita hallinnoi maatalousministeriö. Jotka, Mollisjokk (kuvassa) ja Ravnastue tuturituvat (fjellstue) tarjoavat paitsi majoitusta, myös ruokapalveluita ja mahdollisuuden saunoa. Näistäkin löytyy linkki Finnmarkin itsehallintoalueen sivuilta.

Fjellstyret ovat Keski- ja Etelä-Norjassa laajoja valtionmaita hallinoivia paikallisia hallintoelimiä, joiden luottamushenkilöt valitaan vaaleilla. Tänä vuonna sata vuotta täyttävät Fjellstyret vastaavat metsästys- ja kalastusasioista sekä omistavat erikokoisia vuokrakämppiä tuntureilla. Monet tuvat ovat pieniä, osa perinteisiä kivikömmänöitä, mutta toki joukkoon mahtuu monenlaisia. Ne sijaitsevat hyvien kalavesien tai metsästysmaiden äärellä ja soutuvene kuuluu usein varustukseen. Tupia on monissa kansallispuistoissa ja Fjellstyren toiminta-aluetta voi tarkastella keskusorganisaation kartalla.