Mitä pakata retkiluistelureppuun?

30.11.2022 | Terhi Ilosaari

Letkallinen retkiluistelijoita viilettää jäällä kuin kepeä lettinauha. Liikehdintä on sulavaa, vaikka luistelijoiden olemus muistuttaakin kummallista koppakuoriaista. Jääsauva sojottaa alati aktiivisena tuntosarvena ja selässä on mystinen möykky. Mitä kaikkea retkiluistelija mukanaan kuljettaa ja miksi?

Suomen Retkiluistelijoiden koulutettujen ohjaajien vetämillä retkillä jokaisella luistelijalla tulee olla:

• omiin luisteluteriin soveltuvat kengät tai monot
• luisteluterät
• jääsauvat
• naskalit ja pilli kaulatelineessä
• lantiovyöllinen ja mieluiten haararemmillinen reppu
• heittoliina välittömästi käden ulottuvilla

Pakollisten varusteiden listalla on myös vaihtovaatekerta, pyyhe, eväät sekä työkalut luisteluterien korjausta ja säätöä varten. Jokaisella retkiluistelijalla on reppuun kiinnitettynä heittoliina niin, että liinan saa vaivatta yhdellä kädellä käyttöönsä.

Sen sijaan, että lukisi virallista varustelistaa, on luistelijan viisaampaa miettiä: mitä varusteita tarvitsen, jotta voin jatkaa retkeä mahdollisen vahinkoplutauksen jälkeen? Ja: mitä varusteita tarvitsen, jotta voin nauttia retkestä yhdessä luistelukavereiden kanssa? Tärkeää on siis oivaltaa, että mukavaa retkeä on tarkoitus jatkaa nopeasti mahdollisen plutauksen jälkeen.

Artikkelin kuvien ja ajatusten tavoitteena on johdatella luistelija pohtimaan oman repun sisältöä ja muokkaamaan siitä omaan käyttöön optimaalinen. Paras tapa testata niin oman repun sisältö kuin omien ajatusten toimivuuskin on osallistua järjestettyihin plutausharjoituksiin.

Vaihtovaatteet kuivapusseihin, ylä- ja alaosa erikseen

Vahinkouintia varten luistelijalla on mukana aina kaikki vaihtovaatteet päästä varpaisiin. Varusteita pakatessa ajatus laiskottelusta houkuttelee ja ylimääräinen välikerros tuntuu täyttävän koko repun. Tässä vaiheessa on syytä pitää itselleen puhuttelu ja pohtia rehellisesti pärjääkö pussiensa varusteilla myös kovassa viimassa ja pakkasessa kylmän uintireissun jälkeen.

Pusseihin kannattaa kirjoittaa selvästi, kumpi pusseista on yläosan, kumpi alaosan varusteille. Plutauksen jälkeen nopein tapa päästä takaisin liikkeelle ja näin lämpimäksi, on antaa luistelukavereiden avustaa varusteiden vaihdossa. Selkeät värit helpottavat kommunikointia. Hätätilanteessa viesti: ”Avaa sininen pussi” menee usein helpommin perille kuin: ”Avaa pussi, jossa lukee ’yläosa’”. Samasta syystä pusseihin pakattujen varusteiden on hyvä olla huvittavuuteen asti kirjavia tyylikkään mustan minimalismin sijaan.

Yläosan varusteet vaihdetaan ensin, jotta tärkeät sisäelimet pysyvät lämpiminä eikä valuva vesi ei kastele alaosaa.

Kumihanskoja

Kohtelias retkiluistelija ajattelee avustajaansa ja pakkaa yläosan vaihtovarustepussiin päällimmäiseksi kumihanskoja. Avustaja sujauttaa kumihanskat käteensä ja säilyttää näin omat kätensä kuivina avustustehtävän ajan. Kipeimmin kumihanskoja kaipaa hän, joka puristaa plutaajan varusteista vesiä pois. Vaikka varustepussissa odottavatkin luistelijan omat, kuivat vaihtorukkaset, sujunee vaatteiden vaihto ketterämmin, kun kädessä on hetkeen tarkoitetut ohuet sormikkaat. Paljaat sormet pakkasessa jäähtyvät yllättävän nopeasti. Varikkopysähdystä nopeuttaa myös mukana kulkeva ylimääräinen kuivapussi, johon varusteita kuivaksi puristava voi tiputella käsittelemänsä kappaleet suoraan.

Kertakäyttösadetakki

Plutaajan mukana kastuu myös hänen reppunsa. Jotta vasta kuiviksi vaihdetut varusteet eivät kastuisi vettä valuvan repun alla heti uudelleen, kulkee mukana kevyt kertakäyttöinen sadetakki.

Taukotakki

Repussa päällimmäisenä matkaa vesitiiviiseen pussiin pakattu taukotakki.

Sukat ja pullapussit sivutaskuun

Repun sisällä luistelijalla on täysvarustus vaihtovaatteita. Kokovartaloplutausta yleisempää on pulauttaa jalkansa jäälle siirtyessä sulaan kohtaan, uittaa retken aikana railoa ylittäessä tai jäälle nousseeseen lätäkköön sujahtaessa. Pikaista jalkaplutausta varten voi repun ulkotaskuihin pakata erilliset varasukat sekä muutaman muovipussin. Muovipussit suojaavat kuivaa sukkaa märissä monoissa. Pullapitkoille tarkoitetut pitkulaiset pussit soveltuvat tarkoitukseen mainiosti. Kumihanskoista samassa sivutaskussa ei ole haittaa omia varusteita vaihtaessa tai uimassa käynyttä kaveria autettaessa.

Juomapullo, kuumaa juomaa ja otsalamppu

Juomapullon paikka on repussa usein pulmallinen. Pullo olisi hyvä saada käyttöön reppua riisumatta, jotta matkan aikana juomatauko onnistuisi mutkattomasti. Pullon mukana pysyminen on hyvä varmistaa erikseen narulla tai pikalukolla. Retken aikana terien päälle saattaa roiskahtaa vettä, joka pakkasen kiristyessä jäädyttää siteen kiinni. Kuuman juoman avulla jäätyneet siteet sulavat kätevästi. Termarin kuumaa juoma saattaakin toimia luistelijan apuna niin sisäisesti kuin ulkoisestikin nautittuna.

Aina ei matka etene suunnitelman mukaan ja pimeys voi laskeutua luistelijan ylle. Siksi vähänkään seikkailuun taipuvainen retkeilijä sujauttaa reppuunsa aina otsalampun.

Vedenkestävä ensiapulaukku

Ensiapulaukunkin tulee olla vedenpitävä. Kuoren kanssa yhtä tärkeitä ovat niin sisältö kuin taidotkin. Riittävätkö EA-nyssäkän varusteet selviytymään tyypillisimmistä vahingoista kuten kaatumisista? Olisiko ensiapukurssi tarpeen, jotta tarvikkeita osaa käyttää haverin sattuessa?

Aurinko- tai laskettelulasit

Tyyni ja sumuinen päivä voi vaihtua yllättäen viimassa taisteluksi, lumisaderintama saattaa saapua ennustettua aikaisemmin tai aurinko porottaa arvaamattoman hanakasti. Tukevat laskettelulasit tai kasvoille hyvin istuvat aurinkolasit suojaavat silmiä monissa tilanteissa.

Varaterä tai korjaussarja

Monissa ohjeissa kehotetaan pakkaamaan luisteluterien korjausvälineet. Kuinka monen sormet taipuvat pakkasessa pienten ruuvien kanssa touhuamiseen? Hieman painava, mutta taatusti toimiva keino on hankkia reppuun kokonainen omiin monoihin sopiva varaterä.

Kartta, kännykkä, kuksa, puukko

Retkiluistelussa tulee reppua pakatessa muistaa lajin etuliite ’retki’. Siksipä matkaan lähtee ihan kaikilta retkiltä tuttuja juttuja: istuinalusta, tulentekovälineet, kartta, kompassi, puukko, muki, maukkaat eväät ja varapurtavat. Kaikilla retkillä – niin luistellen kuin muutenkin – on hyvä varautua kastumiseen ja siksi niin kännykkä kuin karttakin kulkevat vesitiiviisiin pusseihin pakattuina.
Kännykkään jokainen retkeilijä lataa 112-sovelluksen ja varmistaa näin avun saapumisen oikeaan paikkaan hädän hetkellä. Yllättäviä tilanteita varten mukana kulkee myös hieman käteistä sekä muovinen maksuväline.

Jäämittari

Jään paksuuden mittaamiseen tarkoitettu mittari kulkee osalla luistelijoista takissa tai housuissa. Turvallisinta on kiinnittää mittari esimerkiksi laskettelukeskuksen hissilipun ’jojolla’ luisteluun omistetussa repussa, jotta mittari on varmasti aina mukana. Asteikon luettavuutta voi parantaa korostamalla kriittiset jään paksuudet teipillä.

Totta vai tarua?

Väittävät, että toisinaan retkiluistelijan suunnitelmat saattaisivat muuttua ja retki venyä yön yli. Ainutkertaisen jääparatiisin löydyttyä onkin päädytty paikalliseen majataloon kotimatkan sijaan, Hankoon vaikka suuntana olikin Inkoo. Taruahan tämä lie, mutta joidenkin retkiluistelijoiden repun pohjalla saattaa silti matkustaa hammasharja ja -tahnaa, sekä muut välttämättömät hygieniatarvikkeet.