20.04.2018 12:55 | Tiina Riikonen
Juha Kuukasjärvi
[01] Syöte. Viime elokuussa koin oman maastopyöräharrastukseni koskettavimman hetken. Täynnä intoa ja tarmoa ajelin hivenen teknistä pätkää kotikulmillani pitkospuita pitkin. Lenkki oli vasta alussa, kun jotakin meni pahasti pieleen.
Paikka, jossa kaikki tapahtui, ei ollut mitenkään erityisen hankala, vauhtia ei ollut juuri lainkaan ja olosuhteetkin olivat kohdallaan. Menetin hieman tasapainoa ja pyörä oli suistumassa pois pitkospuilta. Nopeasti ajattelin, että mikäpäs siinä hyppäytän pyörän sivuun ja jatkan matkaa. Sattumoisin juuri sillä kohdalla pitkospuiden alta meni poikittainen oja. Ennen kuin kunnolla huomasinkaan, lensin pyörän kanssa pää edellä ojan penkkaan. Siinä rytäkässä murtui kaksi niskanikamaa. Onni onnettomuudessa, liikuntakyky säilyi ja kahden kuukauden levon jälkeen olin taas pyörän selässä.
Mikä on siis mieluisin maastopyöräilyreittini? Viime syksyn jälkeen jokainen pätkä, jokainen ylä- ja alamäki on tuntunut yhtä hienolta. Suosikkipolkuni on jokainen polku ja jokainen hetki, jotka saan viettää pyörän päällä: kesällä pienillä poluilla ja pitkillä metsäautoteillä tai talvella tykkypuiden keskellä Ahmatuvan maisemissa. Olen yrittänyt taas opetella muistamaan, kuinka kiitollinen pitäisi olla jokaisesta hetkestä niin elämässä kuin maastopolullakin.
Olli-Matti Lieskivi, Loimaa
[02] Saariselkä. Tällainen verryttelylenkki rentouttaa etelän miehen pitkän ajomatkan jälkeen: Saariselän keskustasta kohti Laanilaa, josta poiketaan hetkeksi Ruijanpolulle ja siltä erkaannutaan Ahopään juurella. Ahopään ylitys Kiilopäälle tarjoaa mukavan nousun, jossa hiki irtoaa. Huipulta avautuvaa Lapin maisemaa ihmetellessä kannattaa imeä keuhkot täyteen raikasta tunturi-ilmaa.
Sitten alamäkeen. Hyvä iskunvaimennus tai fatbike on tarpeen, kun Ahopäältä laskee kivikkopolkua alas Kiilopään pihaan. Pieni huoltotauko ja tietysti kahvit Kiilopäällä, ja kohti Kakslauttasta. Reitti vie nelostien yli ja sieltä kohti Kutturantietä ja Kultareitin singletrackkiä kohti Laanilaa. Nämä polut Kiilopäältä Kakslauttaseen ovat kaikki helpohkoja ja kovapohjaisia aina Laanilaan saakka.
Viikon mittaisella pyöräilylomalla sopiva päivälenkki, riippuen nousujen määrästä, on 20–40 kilometriä. Näin lomasta ei tule urakointia ja aikaa jää myös muille huveille.
[03] Ylläksen alue on minulle jo pelkästään luontoarvoiltaan ehdotonta eliittiä. Upeassa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa löytyy vanhoja ikimetsiä sekä karua tunturiylänköä, joista erityisesti pidän. Maasto ei myöskään ole tasaista, joten korkeuserovaihtelut tuovat kivasti lisämaustetta.
Ylläksen alueen reitistö tarjoaa hyvin vaihtoehtoja niin vasta-alkajille kuin aktiiviharrastajille. Oma suosikkilenkkini kulkee Äkäslompolosta Kukastunturin yli, missä voi ihailla mahtavia maisemia joka ilmansuuntaan. Kukastunturista on mukava lasku Kotamajalle, mistä lenkki jatkuu Pyhäjärvelle ja takaisin Kotamajalle. Kotamajalta voi palata takaisin Äkäslompoloon Hangaskurun kautta tai kiivetä Kukastunturin yli toistamiseen.
Kyseisellä reitillä on hyvin taukopaikkoja vaikka makkaran paisteluun ja lisäksi puhtaita tunturipuroja löytyy reitin varrelta, jos jano pääsee yllättämään.
Jos haluaa haastaa itsensä, kulkee Ylläkselle upea reitti Muonion Särkitunturista. Yli 50 km pituinen reitti on paikoin todella haastava, mutta aktiivipyöräilijälle upea kokemus. Matkan varrella on upeita maisemapaikkoja sekä taukotupia ja tulistelupaikkoja.
Heikki Stöckell, Rovaniemi
[04] Ounasvaaran “Matelureitti”. Rovaniemi on maastopyöräilijän paratiisi. Kaupunkia ympäröivissä vaaroissa on satoja kilometrejä tavalliselle maastopyöräilyharrastajalle soveltuvia metsäpolkuja. Osa näistä poluista kiemurtelee Ounasvaaralla aivan keskustan tuntumassa. Aloittelijaystävällisten reittien löytäminen voi olla kuitenkin haastavaa.
Tein viime kesänä reittitutkimusta Ounasvaaran ladun Mateluryhmää varten. Matelureitti (11 km) hahmottui muutaman päivän seikkailujen jälkeen. Reitti soveltuu hyvin lapsille, senioreille sekä kaikille aloittelijoille. Reitti muodostuu latupohjista ja Ounasvaaran helpoimmista neulaspoluista.
Vaikka ollaan aivan lähellä kaupungin keskustaa, voi reitillä kokea Lapin lumoavan luonnon. Viime kesänä Mateluryhmä ohitti reitin sivussa rauhallisesti aterioineen hirven ja useasti reitin on tukkinut porotokka. Reitin varrella on näköalapaikkoja, joissa voit kokea myös keskiyön auringon upeat valot ja värit.
Reitti loppuu laskuosuuteen, joka alkaa lähes vaaran huipulta ja päättyy vaaran juurelle Kemijoen ylittävän Jätkänkynttilä-sillan läheisyyteen. Viimeistään tässä laskussa jokaisen pyöräilijän suupielet nousevat korviin.
Usko Juntunen, Iisalmi
[05] Hossan polut. Koillismaan helmen, Hossan, puhtaiden vesien reunustamat harjut, loistavat polut ja mainiot retkeilymahdollisuudet saavat minut kerta toisensa jälkeen lähtemään matkaan. Ajeluni Hossan poluilla ovat enemmänkin retkeilyhenkisiä kuin kilometrien tai keskinopeuksien laskemista.
Ajopäivien reitit ja ohjelmani ovat hyvin vapaamuotoisia. Pystytän perusleirin johonkin alueen lukuisista laavuista, yleensä majoitun telttaan Kokalmuksen laavun tuntumassa ja viivyn alueella yleensä vähintään kaksi yötä. Päiväseltään Hossaan asti on turha lähteä hosumaan.
Hossan alue tarjoaa monipuolisen ja monen tasoisen polkuverkoston maastopyöräilyn harrastamiseen. Reittejä on helppo yhdistellä ja vaihdella oman taidon ja kunnon mukaisesti – vaikka kesken suunnitellun lenkin. Tästä hyvänä esimerkkinä käy alueen vaativin lenkki Ölökyn Ähkäsy: kymmenen kilometrin teknisesti vaativa kierros on jatkossa mahdollista puolittaa riippusiltaa hyödyntäen.
Reittirakenteet ovat nykyisinhuippukunnossa myös kevään tulvien aikana, eivätkä tuulenkaadotkaan haittaa polkujen käyttöä. Tämän kevään aikana Hossan poluille on merkitty maastopyöräilyyn ympyräreittejä ja muita polkuja, joten Hossan vetovoima lisääntyy varmasti.
Kommentointi