Mielenkiintoisia syklejä

20.01.2020 | Matti Mela

Viime aikoina on ollut esillä pohjoisen magneettinavan kiihtyvä liike Kanadan pohjoisosista Siperiaan päin. Mitä vaikutuksia sillä on?

Syklit ovat toistuvia, samalla tavoin eteneviä tapahtuketjuja. Kun nämä syklin ominaisuudet tunnetaan, voidaan ennustaa kohtuullisen hyvin tulevia tapahtumia. Monet syklit ovat kuitenkin niin pitkiä ja monimutkaisia, että niiden havaitseminen on ollut vaikeaa. Vielä hankalampaa on syklin toimintaa säätelevien voimien ja ilmiöiden selvittäminen. 

Viime aikoina on ollut esillä pohjoisen magneettinavan kiihtyvä liike Kanadan pohjoisosista Siperiaan päin. Muutama vuosi sitten oltiin harvinaisessa tilanteessa, kun 0-pituuspiiriltä katsottaessa maantieteellinen pohjoinen oli juuri siellä, mihin kompassi näytti. Kun magneettinavan vauhti itään vielä parikymmentä vuotta sitten oli 15 km vuodessa, on se nykyään jo 55 km.

Myös revontulien esiintymiseen ilmiöillä on vaikutusta.

On arveltu, että kehitys voi johtaa pohjoisen ja eteläisen magneettinavan keskinäiseen vaihtumiseen. Viimeksi tämä on tapahtunut 700 000 vuotta sitten. Kysymys on siten hyvin hitaasta syklistä, tai ehkä toisiinsa vaikuttavasta  sykliverkosta. Käytännön merkitys magneettinavan kiihtyvässä liikkeessä on se, että suunnistajien pitää entistä useammin huomioida magneettinavan ja karttapohjoisen välinen muuttunut eranto.

Suurempi merkitys puolestaan on maapalloa suojaavan magneettikentän jatkuva heikkeneminen. Samalla vähenee suoja haitallista avaruussäteilyä vastaan.

Myös revontulien esiintymiseen ilmiöillä on vaikutusta, vaikka tärkein revontuliin vaikuttava sykli onkin auringosta purkautuvien hiukkasmäärien vaihtelu. Sen syklin huippu esiintyy 10–11 vuoden välein, mutta ilmiössä esiintyy paljon epäsäännöllisyyksiä ja tuntemattomia tekijöitä.

Noin 200 vuotta sitten oli pohjoisella pallonpuoliskolla vuosikymmeniä kestänyt revontuleton jakso, jonka syytä ei tarkoin tunneta. Onneksi ei kameraakaan oltu vielä keksitty, mikä pienensi syklihäirön aiheuttamaa vahinkoa.