Matkailun uudet kuviot – Ja miten kansalaisjärjestöt siihen liittyvät?

09.11.2021 | Henna Nevala

Matkailu on saapunut risteykseen: tulisiko meidän palata tuttuihin tapoihin matkustaa ympäri maailmaa koronan helpottaessa vai tulisiko meidän sittenkin kannustaa matkailemaan ja retkeilemään kotimaassa, kun rajat avautuvat?

Koronaviruksen aiheuttamat muutokset arkeemme ja käyttäytymiseemme ovat alkaneet vähitellen muuntautua rutiininomaiseksi osaksi elämäämme: maskin muistaa (lähestulkoon) aina ottaa mukaansa kotoa lähtiessä eivätkä jokavuotiset matkat kaukomaihin enää välttämättä puhuttele samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tätä myötä matkustaminen ja retkeily kotimaassa ovat saaneet ansaitsemansa huomion ja nämä vaihtoehtoiset tavat matkustaa ovat nousseet väliaikaisesti vallitsevaksi tavaksi harjoittaa matkailua.

Kuitenkin rokotusten myötä koronatilanne vaikuttaa vähitellen rauhoittuvan ja sen myötä ihmiset ovat alkaneet matkustaa jälleen vapaammin. Herääkin kysymys: Mikä nykypäivänä on sitä tavanomaista, ”normaalia” matkailua? Kaukomatkat? Vaiko kenties laskettelureissut vuoristoon tai kaupunkilomat Pariisiin tai Lontooseen?

Vai voiko se sittenkin olla retkeilyä läheisessä kansallispuistossa tai vierailua naapurikaupungissa? Kuka määrittää mitä on matkailu?

Mikä nykypäivänä on sitä tavanomaista, ”normaalia” matkailua? Kaukomatkat?

Maailman matkailujärjestö (UNWTO) on määritellyt matkailun perinteisesti ilmiönä, jossa ihmiset matkustavat tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolelle, ja tämä näkemys yhdistetään edelleen usein matkailuun.

Sittemmin matkailun käsitteellistäminen on laajentunut ja erilaiset tavat matkustaa ovat saaneet jalansijaa. Matkailusta haetaan kokemuksia, elämyksiä ja hyvinvointia, ja erityisesti viime vuodet ovat osoittaneet, että näitä kaikkia on mahdollista saada myös matkaillessa omassa kotimaassa ja omissa lähiympäristöissä.

Kansalaisjärjestöjen toteuttamat matalan kynnyksen tapahtumat ovat olleet tukemassa näiden eri mahdollisuuksien löytämistä, sillä heidän tapahtumiensa kautta halukkaat ovat päässeet kokeilemaan erilaisia retkeilyyn liittyviä aktiviteetteja matalalla kynnyksellä, ja sitä myöten tutustuneet ympäröivään luontoon ja oppineet retkeilyyn liittyvää vastuullisuutta.

Kansalaisjärjestöt tekevät työtään varsin epäitsekkäistä syistä, sillä heidän työtään motivoi toisille tuotettu ilo ja mahdollisuudet sekä toisten hyvinvoinnin tukeminen. Suomen Ladun kaltaisille järjestöille on tärkeää, että jokaisella on tasapuolinen mahdollisuus osallistua retkeilytoimintaan, ja että luonnosta saadut kokemukset kuuluvat kaikille, taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Lisäksi heidän työssään ja arvomaailmassaan korostuu luonnon kunnioittaminen, jolla on keskeinen rooli nykypäivän toiminnassamme.
 

Elämme modernisoituvassa maailmassa, ja tämän modernisoitumisen seurauksena esiin ovat nousseet monet ongelmat ja haasteet, kuten ihmisten eriarvoistuminen sekä taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten hyötyjen ja haittojen epätasainen jakautuminen. Omien etujen ajaminen ohjaa monen toimintaa, ja se on näkynyt myös matkailukäyttäytymisessämme; matkustamme minne itse haluamme, miettimättä liiemmin sen seurauksia. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että ympäristöä, kulttuureja ja sosiaalisia voimavaroja on jo pitkään hyödynnetty ilman riittävää vastuuta.

On selvää, että mikäli matkailu on ala, jota auttamatta luonnehtivat lentomatkustaminen ja kulutuskulttuuri, ennemmin tai myöhemmin ala tulee tuottamaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Näin ollen on syytä etsiä vaihtoehtoisia tapoja ja ajatusmalleja, joita koko matkailualan ja matkailijoiden tulisi omaksua.

Lähestyin tätä ongelmaa pro gradu -tutkielmassani tutkimalla kansalaisjärjestöjen roolia vaihtoehtoisen matkailutalouden ja lähimatkailun edistäjänä tekemällä tapaustutkimuksen Suomen Ladun Nuku yö ulkona -kampanjasta. Kampanja näyttäytyi erinomaisena esimerkkinä siitä, miten matkailua ja sen talouden rakenteita voivat muuttaa myös matkailualan ulkopuolella operoivat toimijat. Tavat, joilla Suomen Latu ja sen latuyhdistykset toimivat, luovat uusia, yhteisöllisyyttä ja erityistä huolenpitoa korostavia näkökulmia luonnossa oleiluun ja matkailuun lähiympäristöissä.

Järjestöjen omaa etua tavoittelematon ja huomaavainen suhtautuminen muihin tahoihin tuo vastuullisuutta rakentavia näkökulmia myös matkailuun. Tämä välittyy tapahtumissa korostuneen eri toimijoiden välisen tiiviin yhteistyön kautta. Monet Suomen ladun ja sen jäsenyhdistysten tapahtumat tuovat yhteen toimijoita eri aloilta, mukaan lukien matkailualalta, mikä mahdollistaa näiden pyyteettömien ideologioiden ja arvojen jakamisen eri toimijoiden kesken.

Yritysten ja yhteisöjen jäsenten välinen yhteistyö, jota kansalaisjärjestöt ylläpitävät, on mahdollistamassa epäitsekkäiden arvojen kulkeutumista tavallisesti omia etuja ajavien tahojen tietoisuuteen ja on siten lisäämässä ymmärrystä siitä, että toisten auttaminen ja asioiden jakaminen ennemmin kuin omistaminen voivat luoda uudenlaista yhteisöllisyyttä ja onnellisuutta, mikä tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia planeetallamme paremmin kuin ainainen kasvu ja voiton tavoittelu.

Lähimatkailu sen sijaan voisi olla yksi mahdollinen uusi ”normaali” matkailutapa.

Mikä nykypäivänä voisi olla sitä ”tavanomaista” matkailua?

Voisimmeko ajatella sen olevan sellaista, jota kaikki voivat harjoittaa ilman, että siitä aiheutuu kohtuutonta haittaa muille. Matkailun kautta haetaan tavallisesti itselle tärkeitä asioita ja kokemuksia, mutta entä jos omaa hyvinvointia todellisuudessa tukee loppujen lopuksi parhaiten se, että keskittyykin toisten tahojen hyvinvoinnin edistämiseen ja turvaamiseen?

Omien etujen tavoittelu on osoittautunut modernissa, kapitalistisessa yhteiskunnassamme valitettavan heikoksi tavaksi vaalia hyvinvointia pitkällä tähtäimellä, sillä mikäli kaikki toimivat vain oman etunsa edistämiseksi, yhteiset resurssit eivät tule riittämään. On selvää, että esimerkiksi lentomatkustaminen kuluttaa uusiutumattomia energianlähteitä, ja se on mahdollista vain niille, jotka ovat taloudellisesti riittävän vakaassa asemassa. Näin ollen vaihtoehtoisen, vastuullisen matkailun näkökulmasta ulkomaanmatkoja ei välttämättä voida enää nähdä tavanomaisina, vaan niiden tulisi olla ennemmin marginaalinen osa matkailua, jota harjoitettaisiin edelleen, mutta harvemmin.

Lähimatkailu sen sijaan voisi olla yksi mahdollinen uusi ”normaali” matkailutapa, jota voidaan harjoittaa ilman tiettyjä sosiaalista statusta tai taloudellisia lähtökohtia, nauttien sen tuomista kokemuksista ja iloista, jotka ovat vastaavia, joita ulkomaanmatkailu on meille suonut.

Tutkimukseni perusteella kansalaisjärjestöjen rooli matkailun rakenteiden muutoksessa on merkittävä ja näenkin, että tarvitsemme kipeästi näitä vaihtoehtoisia näkemyksiä, jotka herättelevät meitä näkemään vaihtoehtoja totutuille tavoille toimia. Kansalaisjärjestöjen esimerkkiä seuraamalla sekä matkailuyritykset että itse matkailijat saavat mahdollisuuden kokea, millaista olisi matkailu, josta kaikenlaiset matkailijat voivat nauttia ja josta sen mahdollistavat tahot saavat yhteistyön ja yhteisen hyvinvoinnin turvaamisen kautta sosiaalisia, vaihtoehtoisia voittoja, jotka tukevat myös heidän hyvinvointiaan.

Tämä mielessäni lähden suunnittelemaan omia, tulevia matkojani pohtien, matkustanko siten, että vain minä hyödyn vai siten, että turvaan myös toisten matkustamista sekä luonnon hyvinvointia. Omaa mieltäni rauhoittaa ajatus, että minulla on täysi mahdollisuus nauttia ja hyötyä matkailusta siten, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollista matkustaa. Ja niin on myös kaikilla muilla.

Kirjoittaja Henna Nevala on 26-vuotias Lapin yliopiston opiskelija. Hän opiskelee kansainvälisessä Northern Tourism -maisteriohjelmassa ja valmistuu marraskuussa 2021 yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Luonto, lähimatkailu ja ulkoilu ovat tärkeitä osa-alueita hänen elämässään, ja opinnoissaan hän on pyrkinyt ratkomaan matkailuun liittyviä ympäristöongelmia sekä lisäämään ymmärrystä vastuullisista keinoista harjoittaa matkailua. Tutustu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan.