07.09.2022 | Raija Hentman
Talutan pyöräni tien sivuun ja lukitsen. Reppu selkään tärkeine eväineen ja kori käsivarrelle. Korissa on pieni ämpäri, sillä toiveissa on saada sekä sieniä että puolukoita. Yksityistien varteen oli pysäköity pari autoa, joten en ole ainoa näillä asioilla.
Tien alussa oli nopeusrajoitus ja kilpi, jossa luki yksityistie. Olisikohan se pakettiauto kuulunut thaimaalaisille marjanpoimijoille, joita kuulemma käy täälläkin keräämässä. Ja onkohan kaupallinen kerääminen jokamiehenoikeuksin sallittua?
Alkuiltapäivästä suuntaan lähilammen laavulle, jota paikallinen metsästysseura huoltaa. Saalista oli jo kertynyt ja nälkä kurni. Nappaan mukaani maasta muutamia oksia, ettei tarvitse poltella laavun vähiä polttopuita.
Kun nuotio palaa, paikalle saapuu toinen marjastaja selvästi makkaranpaisto mielessä. Eihän sitä viitsi tuppisuuna olla, niin tulee rupateltua niitä näitä.
Marjastaja kertoo erikoisesta tapauksesta aiemmin kesällä. Hän oli etsimässä vadelmia, ja oli useammalle rantatontille ja mökille vievien hiekkateiden risteyksestä löytänyt lupaavan pusikon. Vadelmikon ja etäämpänä näkyvän kesämökin rakennusten välissä kasvoi harvaa metsää. Vähän ajan päästä nainen kiirehti mökille vievää tietä kertojan luo, ja vähän kiihtyneenä tuli sanomaan, ettei siitä saa kerätä, koska heidän tonttinsa ulottuu tiehen asti. Siitä hän käy lastenlasten kanssa keräämässä vattuja!
Yllättyneenä marjastaja oli lähtenyt muualle, mutta jäänyt miettimään miten asia oikein oli.
Kun päivännäköä vielä riittää, eivätkä astiatkaan ole täynnä, lähden seuraamaan kallioselänteelle johdattavaa polkua. Pari maastopyöräilijää tulee vastaan. Toisella on näköjään sähköavusteinen pyörä.
Makkarahiillos saattaa laavulla vielä hehkua, sillä marjastaja oli jäänyt paikalle kahvittelemaan. Kalliolta polku laskeutuu suolle. Vähän kirpaisee suonotkossa, joka on möyhentynyt murakoksi. Polku on levinnyt kävelijöiden ja pyöräilijöiden etsiessä kuivempaa kohtaa.
Suolla kasvaa koivuja ja kuusia. Hiukan huonosti voivassa koivussa kasvaa pieniä söpön näköisiä taulakääpiä. Kohta täytyykin ryhtyä joululahjakranssien tekoon. Tuollaiset pikkukäävät voisivat sopia siihen kivasti. Täältä voisi saada muutakin tarviketta niiden tekoon, sillä pienellä hakkuuaukolla olin nähnyt tähteeksi jääneitä kuusenoksia ja kalliolla oli ollut runsaasti palleroporonjäkälää.
Niin, ja voisin kuivattaa pihlajanmarjaterttuja koristeeksi. Mutta mistä saisin männyn oksia, joissa kävyt ovat vielä kiinni?
Kyltti yksityistie ei kiellä tiellä liikkumista. Lihasvoimin tapahtuva pyöräily (kuten myös kävely ja hiihto) kuuluvat jokamiehenoikeuksiin.
Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla satunnainen ajaminen ja pysäköinti on osalla teistä sallittu. Mahdolliset rajoitukset pitää ilmoittaa tien alussa liikennemerkillä, johon on saatu kunnalta lupa. Esimerkiksi moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty -kyltti ja sen alapuolella lisäkyltti tonteille ajo sallittu estävät kaikkien muiden autoilun paitsi mökkiläisten, heidän vieraidensa ja esimerkiksi huoltoajon. Jos taas käytössä on ajoneuvolla ajo kielletty -liikennemerkki, tietä ei saa ajaa mökkiläinenkään autolla tai edes polkupyörällä.
Rikoslaissa todetaan, että marjojen ja sienien kerääminen on sallittua, joten se ei ole kytköksissä maanomistajuuteen. Kaupallisuus ja kerääjän kansallisuus eivät liioin rajoita tätä oikeutta, mutta on marjayhtiön vastuullista liiketoiminnan hoitamista selvittää paikallisten maanomistajien kanssa, missä ammattimaisen keräämisen koetaan haittaavan vähiten.
Tähän aiheeseen liittyy myös mökkitontin peränurkan vadelmikko. Pihapiirin laajuutta ei ole määritelty metreissä, ja tässä tapauksessa isolla tontilla sijaitsevan hoidetun pihan ja villivadelmapusikon välissä kasvoi tavallista metsää. Kävi kuitenkin ilmi, että vadelmapaikka oli mökkiläisille tärkeä lähimarjastuspaikka, joten siirtyminen muualle oli fiksua toimintaa.
Maapuun (myös maahan pudonneiden käpyjen) kerääminen on sallittua ja säästää huolletun nuotiopaikan polttopuita. Älä kuitenkaan polta makkaranuotiossa käpyjä, sillä käpyjen palaessa syntyy karsinogeenejä. Hakkuutähteet sen sijaan ovat metsänomistajan omaisuutta, ja niiden ottamiseen on hankittava lupa. Sama koskee sammalen ja jäkälän ottamista, eikä käpyjä saa ottaa puusta – puhumattakaan siitä, että taittaisit elävästä puusta oksan. Tilannetta ei muuta sekään, että viheriöivä puu on kaatunut maahan. Kinkkistä.
Käävät taas eivät ole osa puuta, joten niitä voi irrottaa puuta vahingoittamatta. Tästä poikkeuksena on harhaanjohtavasti nimetty pakurikääpä, joka ei itse asiassa ole kääpä, vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Pakurin irrottamiseen tarvitaan työkaluja, joten homma ei onnistu puuta vahingoittamatta. Sama koskee myös pahkoja.
Pyöräily on metsäpoluilla sallittua, mutta toiminnan ei kuitenkaan pidä aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa. Esimerkiksi taimikon taimien tallaaminen, puuston kasvua häiritsevä ja puita vahingoittava toiminta ei käy. Maaperän voimakkaan kulumisen haitta taas riippuu siitä, mihin maata käytetään. Jos polku kuluu, se ei useinkaan ole peruste kieltää toimintaa.
Luonnonsuojelualueilla pyöräilyä voidaan rajoittaa. Kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita, mutta useissa kansallispuistoissa on pyöräilylle osoitettuja reittejä. Muilla merkityillä reiteillä tai merkitsemättömillä poluilla pyöräily ei sitten olekaan niissä sallittua.
Jos sähköpyörän moottorin teho on enintään 1 000 wattia, sähköpyörää voi käyttää samoin jokamiehenoikeuksin kuin tavallista pyörää.
Mielenkiinnolla lueskelin Raijan hyvää pohdintaa jokamiehenoikeuksista. Yksi tärkeä ja vaikea näkökulma jäi kuitenkin valottamatta: Mihin marjastaja (tai suunnistaja) voi pysäköidä laillisesti?
Esim. Sipoossa tyypillinen lisäkilpi mökkiteillä on ”Ajo sallittu vain tiekunnan osakkaille”. Tällöin kyllä vieraidenkin pitäisi varmaan kävellä? Jos päätielle ei voi pysäköidä liikenneturvallisuutta vaarantamatta, vaihtoehdot ovat vähissä, kun pikkutielle ei voi ajaa edes pysäköimään. Avainasemassa lienee maastoliikennelain 4 §. Sieltä löytyy mielenkiintoinen kohta:
8) taajaman ulkopuolella moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäyttämiseen ja pysäköimiseen tien välittömään läheisyyteen, jos turvallinen pysäköinti sitä edellyttää eikä siitä aiheudu alueen omistajalle tai haltijalle kohtuutonta haittaa;
Tämän kohdan soveltamisessa keskeistä on siis taajama -käsite. Kenen taajamakäsitettä käytetään ja millainen salapoliisityö on tehtävä taajamarajojen selvittämiseksi?
Tässä suhteessa esim. poliisin käsitys taajamasta saattaa poiketa selvästi kunnan käsityksestä. Keravalla kunnallinen pysäköintivalvonta tuli ja ”sakotti” autot, vaikkei taajamamerkkejä näkynyt mailla eikä halmeilla.
Reino Ruotsalainen - la lokak. 29 11:16:31 2022
Kommentointi